Typerysten aika

Margaret Thatcherin valtakausi johti Britanniassa luokkaerojen kasvuun ja työväestön aseman heikentymiseen. Miljoonat ihmiset tuomittiin köyhyyteen. Thatcherin ajama politiikka jätti Britanniaan pysyvän ja valtavan pitkäaikaistyöttömien ja syrjäytyneiden joukon.

Thatcherin kaudella teollisuuden työpaikat katosivat pohjoisesta ja Britannia jakautui alueellisesti etelän voittajiin ja pohjoisen häviäjiin. Tämän vuoksi Thatcher oli ja on erityisen vihattu henkilö esimerkiksi Skotlannissa.

Köyhyys moninkertaistui ja jälkiä ei ole saatu vieläkään korjattua. Tai oikeammin niitä ei ole oikeasti haluttu korjata, koska Thatcherin jälkeiset hallitukset ovat jatkaneet enemmän tai vähemmän samalla pelikirjalla. Britanniassa edelleen yli 14 miljoonaa ihmistä eli joka viides kansalainen elää köyhyydessä. Lapsia heistä on yli 4 miljoonaa.

Talous toki kasvoi. Vaikka perinteinen teollisuus ajettiin alas, tämä ihme saatiin aikaiseksi vapauttamalla rahamarkkinat. Näin Lontoon Citystä muodostui säätelemätön rahoitus- ja sijoitustoiminnan keskus. Sinne ovat piilottaneet verirahojaan muun muassa venäläiset oligarkit ja näin Lontoo oli mahdollistamassa omalta osaltaan Putinin Venäjän nykyistä imperialismia.

Olen ollut politiikassa mukana sen verran pitkään, että muistan vielä Soinin aikaiset vennamolaiset persut, jotka olivat aidosti vähäosaisten puolella ja heidän kanssaan pystyi keskustelemaan asiallisesti. Löysimme aina myös jonkin verran yhteisiä tavoitteita. Nyt tästä joukosta on tullut yhtä uhanalainen laji kuin niin sanotuista sivistysporvareista.

Janne Seppänen kirjoittaa osuvasti blogissaan nykyhallituksen käyttämästä alkeellisesta retoriikasta, jota tynkkyset ja rydmanit viljelevät:  

”Se sulkee ovia ja syventää vastakkainasetteluja tilanteessa, jossa ihmiset elävät jo valmiiksi epävarmuudessa ja tulevaisuuden pelossa.”

Kuten Seppänen toteaa, useimmat vastustavat hallituksen toimia järkiperustein. Näin siitäkin huolimatta, että nykyisessä persuretoriikan valtaamassa typerysten ajassa kovaäänisin aivopieru voittaa huutokilpailussa ja historiattomuus on ylpeyden aihe. Omista tekemisistä ja sanomisista ei kanneta minkäänlaista vastuuta.

Kuitenkin ihmiset ymmärtävät, että hallituksen toimet vaikuttavat kielteisesti heidän arkeensa.

”Kaiken näköalattomuuden keskellä ihmiset tarvitsevat ennen kaikkea signaalia siitä, että heitä kuunnellaan ja puolustetaan. Asioista neuvotteleminen ja sopiminen rakentavat perspektiiviä ja luottamusta tulevaisuuteen. Ylimielinen kuripolitiikka tuhoaa kummatkin.”