Leivän päällä ylähuuli
Työmarkkinatukea sai viime vuonna 200 000 työtöntä työnhakijaa. Kuuluin itse siihen joukkoon aika ajoin valmistumiseni jälkeen vuosina 2006 ja 2007. Olin pätkissä töissä purkutyömaalla, jalkapalloseuran toimistotyöntekijänä sekä freelancer-toimittajana. Tuona aikana osa tuloistani muodostui työmarkkinatuesta.
Tuen määrä on tällä hetkellä surulliset 24,51 euroa päivässä (maksetaan viitenä päivänä viikossa). Sitä on korotettu viimeksi seitsemän vuotta sitten. Kokemuksesta voin sanoa, että toimeentulo on aika tiukassa tuolla rahalla.
Normaalisti tukea maksetaan ensi kertaa työmarkkinoille tuleville ja 500 päivän jälkeen edelleen työttöminä oleville. Osa ihmisistä tekee kuitenkin myös duunia tukirahalla. Tunnen monta tällaista henkilöä. Hommia tehdään 400 euron kuukausipalkalla usein sen vuoksi, että saataisiin jalka jonnekin oven väliin. Työmarkkinatuella töissä olevilla ei ole useimmissa tapauksissa varsinaista työsuhdetta, joten myöskään työsuhteen oikeudet ja edut eivät ole voimassa.
Vähintä, mitä tilanteessa tulisi tehdä, olisi korottaa työmarkkinatukea vähintään 30 euroon päivässä. Myös tarveharkinta tulisi poistaa. Näitä asioita on viimeksi ehdottanut Vasemmistoliiton Merja Kyllönen eduskunnassa viime syksynä. Näiden parannusten ohella on samalla lainsäädännöllä varmistettava, että työssä oleville maksetaan kunnon palkka. Orjatyö ei kuulu 2000-luvun Suomeen.
