Nuorten kaupunki vailla työtä

Työttömyys on ollut jo pitkään Oulua riivaava erityisongelma. Uusimmat tilastot ovat viime helmikuulta, jolloin Suomessa työttömyysprosentti oli karvan verran alle kymmenen. Oulussa on kuljettu viime vuodet 3-5 prosenttia tämän lukeman yläpuolella. Posiitivisia poikkeamia tältä kapealta polulta ei ole nähty.

Oulua koskeva statistiikka osoittaa, että eriytymiskehitys on työllisyysasioissa pahentunut entisestään viime vuosina. Työelämässä meritoituneet ja koulutetut ihmiset työllistyvät nopeasti. Heidän keskimääräinen työttömyysjaksonsa on vain muutaman kuukauden mittainen ja he löytävät rivakasti uusia hommia avoimilta työmarkkinoilta, mikäli päättävät jäädä kaupunkiin.

Kolikon kääntöpuolella ovat nuoret ja pitkäaikaistyöttömät. Oulun 11 500 työttömästä yli puolet on joko alle 30-vuotiaita tai yli vuoden työttömänä olleita ihmisiä.

Kirjoitin nuorisotyöttömyydestä täällä lyhyesti nelisen vuotta sitten, juuri ennen syksyn 2008 kuntavaaleja. Kirjoituksessa esitetyistä toivomuksista huolimatta valtuuston ikärakenne ei juurikaan muuttunut ja nuorten työttömyystilanne on edelleen huolestuttava.

1990-luvun laman aikana Suomeen muodostui uusi syrjäytyneiden yhteiskuntaluokka, joka joutui maksamaan karvaimmalla tavalla pankkien ja poliittisten päättäjiemme kasinotalousperseilyn aiheuttaman laskun. Tähän joukkoon kuuluu sekä tavallisia ylivelkaantuneita palkansaajia että yksityisyrittäjiä. Tämä menetetty sukupolvi on saamassa seuraajia, jos nuorisotyöttömyyden torjuntaan ei saada tehokkaampia troppeja.

Jatkuvasti korkealla tasolla pysytteleviin nuorisotyöttömyyslukemiin on useita syitä. Erilaiset rakenteelliset ja koulutukseen liittyvät kohtaanto-ongelmat ovat toki yksi syy, mutta taustalla piilee muutakin. Oulu on Pohjois-Pohjanmaan maakunnallinen keskus ja kaupunkiin muuttaa joka vuosi satoja nuoria etsimään tulevaisuudelleen suuntaa. Alueellamme asuu huomattavan paljon nuoria ihmisiä Suomen keskiarvoon peilaten.

Osalla uusista tulijoista on työ- tai opiskelupaikka, mutta osa kokeilee onneaan hyppäämällä suoraan syvään päähän. Ilman kokemusta ja paikallisia verkostoja uusiin työpaikkoihin on vaikea päästä kiinni ja kavereiden kanssa rillaamisen ylivoima vie mielenkiinnon. Ongelmat kärjistyvät usein erilaisten päihde- ja muiden sosiaalisten ongelmien muodossa.

Olen toiminut joulukuusta 2010 lähtien Oulun kaupungin työllisyystoimikunnan jäsenenä. Tullessani tehtävään paketti oli pahasti levällään. Kaupunginhallituksen työllisyystoimiin suunnatusta määrärahasta jäi vuoden 2010 osalta käyttämättä peräti 1,1 miljoonaa euroa eli kymmenesosa. Työllisyystoimenpiteiden seuranta oli tuossa vaiheessa puutteellista ja se oli kohdennettu osittain väärin.

Viime vuoden osalta tilannetta saatiin reivattua parempaan suuntaan ja myönnetyt määrärahat käytettyä. Tilanteeseen vaikuttivat asianmukaiselle tasolle saatu seurantajärjestelmä ja rahoituksen suuntaaminen enenevässä määrin oikeasti vaikuttaviin ratkaisuihin. Viime vuosina on laitettu paukkuja ensisijaisesti nuoriin ja pitkäaikaistyöttömiin.

Hyviä esimerkkejä löytyy. Kesätyöseteliä käytetään entistä tehokkaammin ja se luo siltoja työelämään. Oppisopimuskoulutukseen on lisätty rahaa.  Myös työpankkijärjestelmiä on rakennettu yhteistyössä paikallisten yritysten kanssa.

Keskeinen ratkaisu oli myös entistä pitempien tuettujen työsuhteiden rakentaminen kaupungin omissa laitoksissa sekä yrityksille myönnettävän Oulu-lisän puitteissa. 6 kuukauden pätkistä ollaan siirtymässä vuoden mittaisiin jaksoihin. Tämä antaa ihmisille huomattavasti paremman pohjan tulevaisuuden elämään ja oikean kokemuksen työelämästä.

Asioita on siis tehty oikein, mutta duuni on silti vasta alkutekijöissään. Itse näen, että tärkein tehtävä on rakentaa nuorelle työttömälle polku avoimille työmarkkinoille. Tässä suunnitelmassa keskiössä on ihminen itse toimijana. Liian usein ihminen jauhautuu politiikkajargonin rattaisiin. Puhutaan työllisyystoimenpiteistä, joiden passiivisena kohteena joku on.

Polkuja on tarjottava mahdollisuutena ensisijaisesti motivoituneille ihmisille, jotka ovat itse suunnitelleet oman tiensä. Mitään hyvää ei voi syntyä siitä, jos ihminen on ainoastaan toimenpiteiden kohde. Pitäisi puhua enemmän oikeudesta tehdä työtä.

Pakkokeinot eivät ole koskaan tuoneet mukanaan hyviä asioita, joten päihdeongelmaisia ja huonolla motivaatiolla liikenteessä olevia nuoria on aivan turha kierrättää työllistämistoimenpiteissä ja höpöhöpö-kursseilla karenssin uhalla. Näiden ihmisten osalta liikkeelle on lähdettävä aivan erilaisista asioista, kuten terveyden kuntoon laittamisesta.

Myös pitkäaikaistyöttömyys on iso ongelma Oulussa. Sen vuoksi olikin äärimmäisen mahtavaa, että Oulun kaupunki pääsi mukaan työ- ja elinkeinoministeriön kuntakokeiluun. Sen tavoitteena on pitkäaikaistyöttömien työllistymisen tukeminen ja työttömyyden vähentäminen.

Maaliin pyritään yritysyhteistyön kautta. Hankkeeseen palkataan toimialakohtaisia valmentajia, joilla on oman alansa ammattitaito ja yritysten rekrytointitarpeiden tuntemus.

Oulun osalta kokeiluun pääsemisestä voidaan ensisijaisesti kiittää työllisyystoimikunnan virkamiehiä, jotka tekivät hienon työn asian valmistelussa. Viranhaltijoita on arvosteltu tässä matkan varrella useaan otteeseen, mutta kerrankin pääsee kehumaan. Jatkossa nähdään, millaisia vaikutuksia kokeilulla on.

Tähän loppuun on syytä todeta, että työttömyyden torjuntaan suunnatut toimet eivät voi koskaan yksin ratkaista tätä valtavaa ongelmaa. Oireiden lääkitsemisen ohella tarvitaan aivan uudenlaista suhtautumista työelämän murrokseen. Tästä aiheesta voi lukea lisää vaikkapa Kuusamossa 1.5. pitämästäni vappupuheesta…