Kamppailu solidaarisuuden puolesta

Vasemmistoliiton piirit ja puoluejohto kokoontuivat viime viikonloppuna Espoon Siikarantaan pohtimaan puolueen toiminnan kehittämistä syntyneessä organisaatiomurroksessa ja suunnittelemaan tulevaa toimintaa.

Edessä on suuria muutoksia. Työntekijäresurssi pienenee erityisesti piireissä, joissa pitää tehdä mittavia uudelleenjärjestelyjä. Haaste on otettu kentällä vastaan tarvittavalla vakavuudella ja tarmokkuudella. Syksyn aikana piirihallitusten ja luottamushenkilöiden roolitusta tullaan täsmentämään, jotta pystymme vastaamaan muuttuneeseen tilanteeseen.

Seminaarissa käytiin myös laajaa yleiskeskustelua ajankohtaisista asioista ja tapahtumista. Hallituksen leikkauspolitiikka on johtanut tilanteeseen, jossa raskaimman taakan taloustaantuman seurauksista kantavat duunarit, eläkeläiset, työttömät ja lapsiperheet. Suurituloisia eivät taloustalkoot koske. Yhteiskunta uhkaa jakautua yhä pahemmin kahtia.

Suomessa eletään massatyöttömyyden aikaa, mutta työllisyysmäärärahoja leikataan. Oulun alueella joka viides on jo vailla työtä. Pääministerin prosessikaaviot ja autotallissa nikkaroidut puiset kiekot eivät ole tuoneet konkreettisia ratkaisuja tähän ongelmaan.

Samaan aikaan Välimerellä on käynnissä vakavin maailmaa koetteleva siirtolaiskriisi toisen maailmansodan jälkeen. Arvioiden mukaan jopa puolet Syyrian 20-miljoonaisesta kansasta on joutunut lähtemään kotiseudultaan verisen sisällissodan yhä vain jatkuessa. Ihmisiä pakenee myös sekasortoisesta Irakista, jossa monen henki on halpa.

Siirtolaiskeskustelu on saanut ala-arvoisia ja rasistisia piirteitä. Suomessa hallituspuolue perussuomalaisten suunnalta on leimattu pakolaiset ”elintasosurffareiksi”. Euroopassa rakennellaan raja-aitoja ja osoitetaan mieltä turvapaikanhakijoiden vastaanottokeskuksia vastaan. Yhteisvastuu ja solidaarisuus näyttäisivät siis olevan huonossa huudossa nykyään.

Wikipedian määritelmän mukaan solidaarisuus tarkoittaa yhteisvastuullisuutta, yhteenkuuluvuuden tunnetta ja myötämielisyyttä kanssaihmisiä kohtaan. Käsite ei rajoitu ainoastaan toistensa lähellä oleviin ihmisiin, vaan sillä voidaan tarkoittaa maailmanlaajuista kunnioitusta toisia ihmisiä kohtaan.

Yhteiskunnan atomisoituminen on jatkunut viime vuosina. Taloustaantuman aiheuttamassa yt-neuvottelujen kierteessä yhä useamman ajatukset ovat ymmärrettävästi oman perheen ja lähipiirin toimeentulossa. Moni toivoo kädet ristissä, että irtisanomispaperi ei mätkähdä omalle tontille. Tämä näkyy suhtautumisessa muihin ihmisiin – olivat he sitten paikallisia työttömiä, Syyrian sodassa kotinsa menettäneitä tai kanssaduunareita.

Siikarannan puheenvuoroissa todettiin, että solidaarisuutta ei voi pakottaa. Se syntyy ihmisten tahdosta.

Solidaarisuuden ajatusta voidaan kuitenkin tukea. Vaikka pelko ja viha ovat vallanneet elintilaa yhteiskunnassamme viime aikoina, myös positiivisia merkkejä on ilmassa. Rauhanomaiset mielenilmaukset rasismia ja leikkauspolitiikkaa vastaan ovat saaneet kymmeniä tuhansia ihmisiä liikkeelle.

Myös Euroopassa on nähty solidaarisuuden ilmauksia. Saksa ilmoitti tiistaina helpottavansa Syyrian sotaa paenneiden turvapaikan hakemista, vaikka varaliittokansleri Sigmar Gabriel kertoi pakolaisvirran olevan maan suurin haaste sitten Saksojen yhdistymisen. Solidaarisuuden kautta Eurooppaan voidaan luoda yhtenäinen, oikeudenmukainen ja ihmisoikeuksia kunnioittava siirtolaislainsäädäntö.

Amerikkalainen pastori ja ihmisoikeusaktivisti Martin Luther King totesi taannoin, että ”pahinta ei ole pahojen ihmisten pahuus, vaan hyvien ihmisten hiljaisuus.” Ollaan siis ihimisiksi ja uskalletaan sanoa se ääneen.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa pe 28.8.2015.