Lähellä, mutta silti niin kaukana

Osallistuin tänään Oulun kaupungin lähidemokratiatoimikunnan perehdytystilaisuuteen. Kyseinen toimielin kokoontuu ensimmäistä kertaa uudella kokoonpanolla ensi maanantaina ja joukot oli kutsuttu koolle lyhyeen ennakkokeskusteluun, jossa käytiin läpi toimikunnan tehtäviä ja tulevaisuuden suuntalinjoja. Tästä kirjoituksesta löydät ensimmäisen vaiheen havaintojani aiheesta.

On syytä aluksi käydä läpi kanavat, joiden kautta kuntalaiset voivat tällä hetkellä osallistua ja vaikuttaa päätöksentekoon. Niiden toimivuuden ja vaikuttavuuden arviointiin sekä kehittämisajatuksiin palaan tarkemmin kirjoituksen loppupuolella.

Lähidemokratiatoimikunnan keskeisimmäksi toimialueeksi mielletään usein asukastuvat ja niiden toiminnan tukeminen. Tuvat ovat merkittävä yhteistyökumppani kaupungille. Ne toimivat alueilla asukkaiden kohtaamispaikkoina ja ovat keskeinen osa oululaista lähidemokratiaa ja sen kehittämistä tulevaisuudessa.

Oulu on jaettu 22 suuralueeseen ja jokaisella niistä toimii kaikille asukkaille avoin yhteistyöryhmä. Mukana ryhmissä on niin asukkaita, yhteisöjä, yhdistyksiä kuin luottamushenkilöitä.

Ryhmien tehtävänä on tiedottaa alueen asioista asukkaille, alueen toimijoille kuten yrittäjille ja yhdistyksille sekä päättäjille. Yhteistyöryhmät antavat lisäksi lausuntoja valmisteilla olevista asioista, tekevät aloitteita ja kannanottoja ja järjestävät keskustelutilaisuuksia.

Yhteistyöryhmillä on oma budjetti. Tänä vuonna ne saavat toimintarahaa 0,7 euroa asukasta kohden. Yhteensä avustuksia jaetaan karvan verran yli 131 000 euroa.

Valtiovarainministeriön ja oikeusministeriön tilaamassa, viime syksynä ilmestyneessä tutkimuksessa arvioitiin näiden yhteistyöryhmien vaikutusta. Avoimuus nähtiin hyvänä asiana, mutta ryhmien konkreettiset vaikutusmahdollisuudet jäivät hämärän peittoon. Ryhmien roolia on siis kehitettävä tulevina vuosina.

Uutena lähidemokratiakanavana Oulu esittelee vuonna 2013 Oulun raadit. Konsepti kulki aikaisemmin nimellä ”kansankäräjät”, nimimuutos paikalliseen suuhun paremmin sopivaksi julkistettiin tänään.

Raateja on kaupungin alueella yhteensä neljä ja ne ovat kaikille avoimia keskustelutilaisuuksia, joita vetää kaupunginvaltuuston puheenjohtaja. Raadit potkaistaan käyntiin verraten nopealla aikataululla. Palvelumalli 2020 on tulossa turbovauhtia ja keskustelut siitä käydään raadeissa helmikuun loppupuolelta alkaen. Tilaisuuksia voi seurata ja niihin voi osallistua myös netissä.

Nykyisin tärkeä sähköinen media on myös merkittävässä roolissa lähidemokratian kehittämisessä. Valtakunnan tasolla on lanseerattu kansalaisaloite.fi, joka olen huomannut aiheuttaneen runsaasti myönteistä pöhinää sosiaalisessa mediassa. Paikalliselle tasolle on tulossa vastaava kuntalaisaloite.fi -palvelu.

Näiden ohella Oulussa on käytössä otakantaa.fi -sivusto, jonka kautta on voinut antaa palautetta ajankohtaisista hankkeista. Sivuston kautta on kyselty esimerkiksi kuntalaisten mielipiteitä Oulun palvelumallista ja se tulee toimimaan tässä roolissa myös tulevien hankkeiden osalta.

Myös paljon muuta uutta on tulossa. Maahanmuuttajat ovat syrjässä päätöksenteosta Oulussa. Syksyn vaaleissa eri puolueiden listoilla oli hyvin vähän muualta Ouluun muuttaneita mukana. Vieraantuminen poliittisesta päätöksenteosta lisää myös muunlaista syrjäytymistä yhteiskunnasta.

Maahanmuuttajaneuvosto nousi esille yhtenä mahdollisena kaupungin vastauksena ongelmaan. Vastaava toimielin on käytössä muun muassa Tampereella. Hanketta on syytä edistää ja kehittää, jotta osallistuminen saadaan rukattua paremmalle tolalle viimeistään seuraaviin kuntavaaleihin mennessä.

Muista toimenpiteistä on vielä mainittava nuorten edustajisto, jonka vaalit käytiin syksyllä 2012. Tulevat hankkeet ovat kattavasti listattuna osallisuuden ja vaikuttamisen toimikunnan tekemässä paperissa, jonka sain käsiini tilaisuudessa. Välikevennyksenä tulee tosin mainita asiakirjasta löytynyt virkamiesjargonin helmi: ”kuntalaisten osallisuuden ja vaikuttamisen toiminnallistaminen osana strategista ohjausta ja prosessien toimintaa talouden ja toiminnan suunnitteluohjeen mukaisesti”. Tämä siis toimenpiteet 2012-16 -osiossa. Huimaa.

Monenlaisia hyviä hankkeita on siis vireillä. Suurimmat ongelmat liittyvät tällä hetkellä aikatauluihin ja viestintään. Esimerkiksi Palvelumalli 2020:n kuulemiset vedetään melkoisella vauhdilla eteenpäin. Jatkossa esitykset pitää saada aiemmassa vaiheessa kuntalaisten pureskeltavaksi.

Myös viestintää on syytä parantaa. Osallistumisen kanavista tietää liian harva. Niitä tulee tuoda aktiivisemmin esille, muuten kuntalaisten mielipiteet jäävät kertomatta liian monessa asiassa. Tässä asiassa pallo on virkamiesten ohella myös luottamushenkilöillä. Tietoa pitää jakaa ja avointa keskustelua käydä kaikilla mahdollisilla taajuuksilla. Sosiaalinen media tarjoaa tähän hyviä mahdollisuuksia. Tähän palloon yritän itsekin liukutaklata mahdollisimman jämäkästi.

On myös selvää, että jatkossa tarvitaan edellä listattujen kanavien ohella myös muita osallistavan demokratian tapoja, jotta ihmiset pääsevät entistä paremmin vaikuttamaan paikallisiin asioihin. Silmät ja korvat on pidettävä koko ajan auki. Tästä aiheesta lisää tässä viime huhtikuussa tulille väännetyssä kirjoituksessa.

Kävin illan päätteeksi kuuntelemassa asukastupien aktiivien kommentteja palvelumallista ja talouden aiheuttamista haasteista toiminnalle. Viesti päätöksentekijöille oli väkevä: uusia satsauksia tarvitaan edelleen. Varsinkin tilakysymykset ovat aiheuttaneet ongelmia. Asukastupien verkkoa on laajennettava, uusia tapaamispaikkoja on jo perusteilla Kiimingistä Kelloon. Kustannuksetkaan eivät ole suuria varsinkaan toiminnan hyötyihin peilaten. Säästämällä asukastuvat kuiviin ei Oulua pelasteta. Näihin toiveisiin on helppo yhtyä, vaikka ratkaisut eivät kaupungin säästölinjasta johtuen tule olemaan yhtä helppoja.

Lopuksi vielä muutama sana lähidemokratian kehittämisestä. Usein lähidemokratian yhteydessä puhutaan ainoastaan kaupunginosavaltuustojen tai muiden uusien toimielinten perustamisesta, jotka pahimmillaan vain lisäävät byrokratiaa. Näen itse lähidemokratian kokonaisvaltaisena asiana. Se on poliittisen vaikuttamisen ohella myös omaehtoista tapahtumien järjestämistä ja paikallista yhteisöllistä toimintaa, joka voi tapahtua esimerkiksi urheiluseurojen puitteissa.

Keskeisin tulevaisuuden haaste liittyy vaikuttavuuteen. Kuten tänään useassa puheenvuorossa todettiin, ihmisiä tulee kuunnella, ei vaan kuulla.