It’s the economy, stupid
Jatketaan vielä edellisen kirjoituksen innoittamana OrpoPurran talouspolitiikan ruodintaa. Jatketaan työmarkkinoiden näkökulmasta. Hallitus on siis valinnut jättileikkausten tien. He ajattelevat korjaavansa kansantalouden oikeille raiteille valtion budjettia rusikoimalla.
Kansantalous on kuitenkin kokonaisuutena monimutkaisempi paketti ja todellisuudessa Suomen tilanteessa leikkaukset supistavat kansantaloutta entisestään.
Rakennusalan taantumalle ei ole tehty mitään ja kuten aiemmat esimerkit osoittavat, suhdanneherkiltä aloilta työttömyys leviää usein nopeasti myös muille aloille. Työttömyys on kasvussa ja se vähentää kysyntää, mikä vaikuttaa muun muassa palvelualojen työllisyystilanteeseen.
Samaan aikaan Suomessa reaalipalkat laahaavat valtavalla takamatkalla verrokkimaihin eli myös työssäkäyvät ihmiset joutuvat enenevässä määrin pohtimaan kulutustaan.
Otetaan esimerkiksi korkeasti koulutetut työlliset nimikkeellä ”asiantuntija”: Tilastokeskuksen mukaan asiantuntijoiden palkat ovat nousseet vuoden 2010 alusta 26,7 prosenttia. Inflaatio on laukannut erityisesti viime vuosina hurjaa vauhtia ja kuluttajahinnat ovat nousseet samalla ajanjaksolla 33,9 prosenttia. Palkat eivät ole siis pysyneet mukana inflaation vauhdissa eli niitä on käytännössä leikattu. Sama ongelma on lähes kaikilla aloilla ja eniten tilanteesta kärsivät pienituloiset työntekijät.
Lisäksi hallituksen päätöksellä yleinen arvonlisävero nousee syyskuussa 1,5 prosenttiyksikköä, joka vaikuttaa lähes kaikkiin hintoihin. Iso osa nykyisestä 10% verokannasta nousee vuoden 2025 alusta 14% verokantaan. Tämä vaikuttaa erityisesti lääkkeisiin, matkustamiseen, palveluihin ja asumisen kustannuksiin.
Alv-korotus vaikuttaa kuluttajien ohella myös yritysten toimintaedellytyksiin ja se tulee ajamaan erityisesti monet pienet yritykset kuilun partaalle.
Syksyn palkkaneuvotteluista on tulossa tässä valossa erittäin mielenkiintoiset. On esitetty arvioita, että palkankorotusten tulisi olla tässä tilanteessa vähintään 10% luokkaa, jotta inflaation ja alv-korotusten vaikutukset ostovoimaan tulisivat edes jollain tavalla kompensoiduksi.
Sen sijaan, että hallitus pyrkisi olemaan osa yhteistä ratkaisua tässä kansantaloudelle merkittävässä ongelmassa, se on asettunut neuvotteluissa työnantajien puolelle pöytää. Räikein esimerkki tästä on vientivetoisen palkkamallin ajaminen eli yritys suitsia palkankorotuksia lainsäädännöllä. Tällaiset tavoitteet muistuttavat enemmän autoritäärisen diktatuurin toimintaa kuin länsimaista markkinataloutta.
Hallitukselle pienituloisen duunarin toimeentulo, työllisten ostovoima ja pienten yritysten toimintaedellytykset eivät siis ole tärkeitä asioita ja valitulla politiikalla vain pahennetaan syntynyttä tilannetta. Kasvua ei synny palkkoja leikkaamalla ja hyvinvointia tuhoamalla. It’s the economy, stupid.
