Sanomaa on yksinkertaistettava

Vuoden 2023 eduskuntavaaleissa teimme mielestäni Pohjois-Suomessa paljon paremman kampanjan kuin neljä vuotta sitten. Listoille saatiin erinomaisia ehdokkaita, jotka olivat hyvällä asenteella mukana. Vaalitapahtumia oli enemmän kuin aikaisemmin ja myös sosiaalisessa mediassa ehdokkaamme olivat paremmin näkyvillä kuin aiemmin. Tästä suuret kiitokset pohjoisen alueen vaalityöntekijöille, ehdokkaille ja heidän tukiryhmilleen sekä lukuisille aktiiveille kampanjan taustalla.

Saimme myös mukavasti nousujohteisuutta kampanjaan loppumetreille saakka. Viimeinen viikko on usein ollut meille haastava, koska olemme kuluttaneet paukut laittamalla ison pyörän pyörimään liian aikaisin. Nyt ei ollut mielestäni tätä ongelmaa.

Valitettavasti tulos oli sanalla sanoen katastrofi. Kannatus putosi pohjoisissa vaalipiireissä kautta linjan. Oulun vaalipiirissä menetimme edellisiin vaaleihin verrattuna yli 9 000 ääntä ja kolmas kansanedustajan paikka lähti. Lapissa äänet vähenivät kolmanneksella ja 9,9% kannatus ei riittänyt enää paikkaan eduskunnassa, koska vaalipiirin edustajamäärä väheni seitsemästä kuuteen juuri ennen vaaleja vähentyneen maakunnan väkiluvun myötä. 

Surkean tuloksen taustalla olevia tekijöitä tullaan varmasti analysoimaan laajasti lähikuukausina. Tähän mennessä käydyn keskustelun perusteella näkökulmia on joka lähtöön ja ne ovat usein rajusti vastakkaisia. Keskustelut jatkuvat ja ne ovat tärkeitä. Tässä valossa on tärkeää korostaa, että tässä tekstissä esitetyt ajatukset ovat puhtaasti henkilökohtaisia mielipiteitäni tapahtuneesta. Vaaleista on vasta kuusi päivää aikaa tätä kirjoitettaessa, joten syvällisempää pohdintaa tehdään vielä myöhemmin.

Päättynyt hallituskausi oli vasemmistoliitolle menestyksekäs. Saimme lukuisia tärkeitä tavoitteitamme läpi ja hallitus oli myös useiden kannatusmittauksien mukaan kaikkien aikojen suosituin hallitus Suomessa. Puheenjohtaja Li Andersson oli ja on myös kannatusmittauksissa suositumpia johtajia maassamme.

Keskusta oli tällä kertaa hallituksen kiukkuinen aikuisvauva ja keikutti venettä jatkuvasti. Vasemmisto, sdp ja vihreät näyttäytyivät kenties liikaa samanmielisenä blokkina. Vaalikeskusteluissa pääministeri Sanna Marin kiilasi voimakkaasti vasemmalle imien hapen vasemmistoliiton teemoilta. Demareissa rummutettiin taktista äänestämistä pääministeripuolueen aseman saavuttamiseksi ja tämä näkyy selkeästi tuloksessa. On poikkeuksellista, että jokainen kolmesta suuresta puolueesta ylitti 600 000 äänen rajan.

Eduskuntavaaleissa käydään kuitenkin 13 erillistä vaalia vaalipiireittäin ja taktinen äänestäminen tarkoitti tällä kertaa useassa tapauksessa paikan siirtymistä hallituspuolueilta kokoomukselle ja perussuomalaisille. Näin kävi myös pohjoisissa vaalipiireissä. Esimerkiksi Lapissa demareiden kannatus nousi räjähdysmäisesti, mutta ei ollut lähelläkään toisen paikan saavuttamista.

Haluan korostaa, että jokaisella ihmisellä on tietysti oikeus aivan itse valita, ketä äänestää. Taktinen äänestäminen ei ole siis syy siihen, miksi näin kävi. Se on seuraus. Emme onnistuneet erottautumaan riittävästi teemoillamme kulttimaiseen asemaan nousseesta pääministeristä ja demareista. Tässä tarvitsemme linjan terävöittämistä.

Toiseksi on muistettava, että edellisinä vuosikymmeninä Suomen poliittisessa historiassa kansalla on ollut tapana äänestää hallitusherrat (tai tässä tapauksessa rouvat) pihalle ja pyrkiä vaihtamaan nopeasti politiikan suuntaa. Sipilän perskekohallitus leikkasi tylysti ja näköalattomasti ja heidät heitettiin hiuksista kaatopaikalle. Nyt hyviä tuloksia kriiseistä eli koronasta ja geopolitiikan mullistaneesta Venäjän hyökkäyksestä huolimatta aikaan saanut hallitus ei kyennyt vastamaan konservatiivisimman kansanosan kokemukseen hyvästä ja turvallisesta elämästä ja lopputulos oli sama. 

Sosiologian väitöskirjatutkija Johan Ekman muistutti osuvasti Kansan Uutisissa, että muihin Pohjoismaihin verrattuna Suomi on konservatiivinen maa. Se näkyy erityisesti Pohjois-Suomessa, jossa persujen yksinkertainen, mutta valheellinen sanoma ikuisesti halvasta bensasta höystettynä ilmastonmuutoksen kieltämisellä sekä maahanmuuttajien potkimisella upposi kuin tulikuuma veitsi voihin.

Sanomaa on yksinkertaistettava, mutta en luopuisi nyt enkä koskaan arvoistamme, tavoitteistamme enkä faktoihin pohjautuvasta politiikastamme. Olemme edelleen työväen, vähäosaisten ja ihmisoikeuksien tinkimättömin puolustaja. Siitä kertoo esimerkiksi se, että puolueeseen on vaalitappion jälkeen liittynyt myös Pohjois-Suomessa satoja ihmisiä.

Nyt nähty populistinen ujellus kuolee siinä vaiheessa, kun sitä tehneet puolueet joutuvat ottamaan oikeasti vastuuta puheistaan ja päättämään ihmisten asioista. Kuitenkin, kuten Ekman kirjoittaa: ”ei riitä, että vasemmiston olemassaoloa perustellaan sillä, että ’se ei ole oikeisto’.” Meidän pitää pystyä jatkossa sanoittamaan myös keskiluokalle, millaista yhteiskuntaa haluamme rakentaa ja miksi ajamamme politiikka hyödyttää kaikkia, eikä vain harvoja.

Lopuksi vielä muutama positiivinen nosto vaalituloksesta ja tulevaisuudestamme pohjoisessa. Tervehdin ilolla uusien tekijöiden esiinnousua eturiviin. Esimerkiksi Piia Kilpeläinen-Tuoman, Saara Karjalaisen ja Jessi Jokelaisen äänimäärät olivat loistavia ja niiden varaan on hyvä rakentaa seuraavia kampanjoita.

Lisäksi on hyvä muistaa, että vaaleissa saatu valta on lyhytaikaista ja katoavaista. Seuraavat kampanjat ja mahdollisuudet ovat jo ovella. On tärkeää, että tappiot kärsitään ja voitot rakennetaan yhtenäisenä joukkueena. Katseet siis kohti tulevaisuutta.  

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdon vappulehdessä 2023.