Liikunta-asiat paitsiossa useimmissa eduskuntavaaliohjelmissa
Eduskuntavaaleihin on aikaa tätä kirjoitettaessa enää 50 päivää ja suurin osa puolueista on julkaissut jo ohjelmansa vaaleihin. Talous on tärkeä osa politiikkaa ja näissäkin vaaleissa on puhuttu paljon valtion velkaantumisesta ja siitä, millaisilla toimenpiteillä saataisiin valtion kassaan lisää rahaa ja menoja vähennettyä.
Suomessa on puhuttu jo vuosia liikuntapommista, jolla tarkoitetaan lasten ja nuorten liikkumisen vähentymistä sekä sen aiheuttamia seurauksia terveydelle ja jaksamiselle arjessa. Koululaisten fyysistä toimintakykyä mitataan vuosittain Move!-testillä. Tulokset ovat huonontuneet joka vuosi. Vuoden 2022 tulosten perusteella peräti 40 prosenttia suomalaisista lapsista ja nuorista on fyysisesti niin huonossa kunnossa, että se vaikeuttaa jaksamista arkisessa aherruksessa.
Korona-aika oli myrkkyä monelle asialle yhteiskunnassamme. Sitä se oli myös lasten ja nuorten liikuntaharrastuksille, joista katosi arvioiden mukaan 5-10 prosenttia harrastajista.
Liikuntapommilla on myös taloudellisia seurauksia. Jos ajatellaan koko väestöä, vähäisemmäksi jatkuvasti jäävä reippaan liikkumisen määrä eli liikkumattomuus aiheuttaa Suomessa vuosittain yli 3 miljardin euron kustannukset. Tämän laskelman on tehnyt UKK-instituutti.
Asiaan on reagoitu päättäjien toimesta esimerkiksi lisäämällä liikuntaa koulupäivään. Nykyisen hallituksen aikana on myös lanseerattu niin sanottu harrastamisen Suomen malli, jonka tavoitteena on mahdollistaa jokaiselle lapselle ja nuorelle mieluisa ja maksuton harrastus koulupäivän yhteyteen.
Tarvitsemme kuitenkin jatkossa lisää vaikuttavia toimia syntyneen vakavan ongelman korjaamiseksi. Sen vuoksi liikunta-asioiden toivoisi olevan nykyistä vahvemmin esillä vaaleihin valmistautuvien puolueiden ohjelmissa. Teen seuraavassa katsauksen siihen, miten liikunta näkyy kuuden suurimman puolueen ohjelmissa.
Oppositiopuolueista perussuomalaisten sivuilta löytyvissä ohjelmissa liikuntaa ei mainita ollenkaan. Toisaalta en tiedä, onko heiltä tulossa edes varsinaista vaaliohjelmaa, sillä verkosta löytyvät ainoastaan vain talous- ja maahanmuutto-ohjelma vuodelle 2023. Puolue on ilmoittanut, että he haluavat leikata kaikilta hallinnonaloilta 2-4 prosenttia eli lisäpanostuksia liikunta-asioihin ei varmastikaan olisi tulossa, jos perussuomalaiset pääsee päättämään budjetista.
Kokoomuksen ohjelmassa todetaan seuraavasti: ”Vahvistamme liikunnan ja urheilun edellytyksiä. Tuemme liikunnallisesti aktiivisen elämäntavan edistämisellä ihmisten terveyttä ja hyvinvointia. Huippu-urheilun edellytyksiä kasvatetaan yhdessä elinkeinoelämän kanssa.” Kaksi ensimmäistä tavoitetta ovat liikuntapommin purkamisen kannalta hyviä, mutta konkretia jää hyvin ohueksi.
Kokoomuksen ohjelma on ainoa vaaliohjelma, jossa huippu-urheilu on mainittu. Myös kokoomus tavoittelee valtavia leikkauksia valtion budjettiin. Voisi siis kuvitella, että jos oikeiston leikkauslistojen kaikki kauhuskenaariot lähdetään oikeasti toteuttamaan, niin eiköhän silloin pitäisi huippu-urheilun rahoituksen huippujohtajineen ja huippupalkkioineen lähteä ensimmäisten kohteiden joukossa hiuksista kaatopaikalle.
Toki korruptoituneen, Venäjälle kumartavan kansainvälisen kattojärjestönsä kanssa kiemurteleva Olympiakomitea on pääosin miehitetty kokoomuslaisilla huippujohtajilla eli nähtäväksi jää, kenkäistäänkö hyvät veljet pihalle, jos kokoomus on seuraavassa hallituksessa. Suomalainen urheiluorganisaatioverkosto kaipaisi kyllä kunnon tuuletusta, koska pukuihmisten sijasta tarvitsemme enemmän verkkari-ihmisiä arkiseen työhön kentille ja halleihin.
Hallituspuolue vasemmistoliiton ohjelmassa mainitaan muutama tärkeä pointti liittyen liikuntaan. Vasemmisto nostaa ainoana puolueena esiin yhdyskuntasuunnittelun tärkeyden arkiliikunnan lisäämiseksi. Esimerkiksi Oulussa kattava pyörätieverkosto mahdollistaa ympärivuotisen liikkumisen polkupyörillä. Jos panostamme kevyen liikenteen kehittämiseen euroja, ihmisten arkiliikunnan määrä kasvaa samalla.
Toisena muiden puolueiden esityksestä poikkeavana asiana ohjelmasta nousee esille konkreettinen esitys harrastustakuusta eli puolue haluaa, että kaikille lapsille taataan harrastus ja että julkisella politiikalla ohjataan harrastamisen kohtuuhintaisuuteen.
Käytännössä harrastustakuu olisi mielestäni helpointa toteuttaa integroimalla harrastukset nykyistä tiiviimmin koulupäivän yhteyteen, sillä lähes kaikki lapset käyvät koulussa. Palloa ei voi kuitenkaan heittää resurssiongelmista kärsivän koululaitoksen käsiin. Kätevin tapa toteuttaa harrastustakuu on koulujen yhteydessä toimivien iltapäiväkerhojen kautta. Kerhoissa seuratoiminnan ammattilaiset voisivat ottaa vetovastuun ja rahoitus tulisi julkiselta sektorilta, jolloin osallistumisesta saataisiin maksutonta kaikille lapsille ja nuorille. Hyvin toimivia esimerkkejä löytyy jo nyt ja näistä voidaan ammentaa malleja tulevaisuuteen.
SDP:n ohjelmassa todetaan liikunta-asioista seuraavasti:
”Tavoitteemme on liikkeen lisääminen kaikissa ihmisryhmissä niin, että jokainen liikkuisi hyvinvointinsa ja terveytensä kannalta riittävästi. Jokaisella tulee olla yhdenvertainen mahdollisuus olla osallisena liikuntakulttuurista. Erityisesti kaikkein heikoimmassa asemassa olevien kansalaisten, kuten työttömien, vammaisten tai ikääntyneiden liikuntamahdollisuuksia tulee lisätä. Liikunnan mahdollistaminen kaikille taustasta riippumatta on arvovalinta. Palveluiden tulee olla kaikkien saatavilla, esteettömiä ja saavutettavia. Myös liikunta- ja toimintarajoitteisten on päästävä osallistumaan näihin palveluihin.”
”SDP haluaa tasata harrastamiseen liittyvää eriarvoisuutta. Usein haasteena on harrastamisen kalleus sekä sen tavoitteellisuus, mikä tarkoittaa lapsiperheiden kannalta suurta panostusta harrastukseen ajallisesti. Liikuntapoliittisen selonteon mukaan kysyntää vapaamuotoisemmalle seuratoiminnalle on kasvavassa määrin. Tästä syystä tulisi seuratoiminnan kehittämistukea kohdistaa matalan kynnyksen harrastustoiminnan rakentamiseksi.”
Tavoitteet ovat ohjelmassa erittäin hyviä, mutta siitä puuttuvat kovan tason konkreettiset keinot, kuten esimerkiksi vasemmiston ohjelmassa mainittu harrastustakuu. Seuratoiminnan kehittämistuki on tärkeä nosto, sillä nykyisin pienituloisten perheiden lapset jäävät usein seuratoiminnan ulkopuolelle kasvavien kustannuksien vuoksi.
Vihreiltä en löytänyt varsinaista vaaliohjelmaa, vaan poliittisen ohjelman vuosille 2023-27, jossa liikunnasta kirjoitetaan muutaman rivin verran. Vihreät haluaa kannustaa kaikkia ihmisiä liikunnan pariin ja turvata avustukset niin seuroille kuin liikuntapaikkojen rakentamiseen. Myös vihreät haluavat lisätä tukea harrasteurheilulle kilpaurheilun rinnalla.
Keskustan ohjelmasta löytyy otsikko ”Kulttuuri ja liikunta kuuluvat kaikille”. Hieman hämmentävästi sen alla kaksi ensimmäistä pointtia käsittelevät rahapelijärjestelmän purkamista eli Veikkauksen monopolia. Tärkeänä pidetään vahvaa yhteiskunnan taloudellista tukea kulttuurille, liikunnalle ja nuorisotyölle Veikkauksen tuloutuksen muutosten jälkeenkin.
Ohjelmasta löytyy oivallinen esitys kansallisen luontoliikkumisohjelman muodostamisesta Suomeen. Puolueen mukaan se lisää luonnon virkistyskäyttöä, syventää kansalaisten luontosuhdetta ja edistää terveyttä. Tämä on loistava esitys ja ehdottomasti toteuttamisen arvoinen.
Yleisellä tasolla liikunnasta on kirjoitettu vaaliohjelmissa vähän. Nykyiset hallituspuolueet näyttävät tunnistaneen ongelman oppositiopuolueita paremmin ja joistakin niiden ohjelmista löytyy myös konkreettisia tavoitteita tilanteen korjaamiseksi. Ohjelmista voi päätellä kasvavan ongelman tulleen tiedostetuksi kaikissa paitsi yhdessä puolueessa, joka ei mainitse liikuntaa lainkaan. Tulevalla hallituskaudella on erittäin tärkeää rakentaa parlamentaarisella tasolla liikuntapoliittinen ohjelma, johon kaikki puolueet sitoutuvat ja ovat myös valmiit hyväksymään ohjelmaan liittyvät kustannukset.
