Ilman liikettä ei ole voimaa

Tampereen puoluekokouksen avauspotkuun on tätä kirjoitettaessa aikaa enää puolitoista viikkoa. Puoluetoimistolla ja piireissä tehdään täyttä häkää valmisteluja kolmensadan kokousedustajan onnikkakyytien, majoituskuvioiden ja muiden käytännön asioiden järjestämiseksi.

Mansesterin kokoontumisajoissa käsitellään aina kiinnostavien henkilövalintojen ohella kahta asiakirjaa. Punavihreä tulevaisuus -visiopaperia on käsitelty paljon erilaisissa puheenvuoroissa, blogeissa ja myös tällä palstalla (ks. KT 7.2.)

Sotkamossa viime lauantaina debatoineet puoluesihteeriehdokkaat pitivät uutta ohjelmapaperia turhana. Ehdokkaiden mielestä asiakirja on höttöä ja siitä puuttuu konkretia.

Rohkenen olla eri mieltä. Tulevaisuuspohdinta kiinnostaa suurta joukkoa puolueen jäsenistöstä. Tämä on nähty tilaisuuksissa, joita on järjestetty talven ja kevään mittaan ympäri Suomea ja myös Oulun vaalipiirin alueella.

Pohjoisessa on väännetty kättä punaisen ja vihreän suhteesta ja sävyistä, perustulosta, työelämän tavoitteista tulevina vuosikymmeninä ja muista tärkeistä asioista aina Raahesta Kajaaniin. Keskustelut ovat olleet kriittisiä ja antoisia.

Toinen puoluekokousasiakirja käsittelee Vasemmiston toiminnan kehittämistä kohti 2020-lukua. Tämä paperinmakuiseksi mielletty aihe ei tihku seksiä ja se onkin jäänyt vähemmälle huomiolle kokousta edeltävässä keskustelussa. Perustoiminnan arviointi ja kehittäminen on kuitenkin elintärkeä asia Vasemmistoliitolle ja koko vasemmistolaiselle liikkeelle sidosryhmineen.

Viime aikoina on keskusteltu viljalti puoluetoiminnan murroksesta. Perinteisten massapuolueiden aikakausi on auttamatta ohi ja toiminta puolueissa on jo nyt aivan erilaista kuin esimerkiksi 30 vuotta sitten. Nykypäivän yhteiskunnallinen toiminta on enenevässä määrin osallistumista erilaisiin kansalaisliikkeisiin ja kampanjointia tiettyjen yksittäisten tavoitteiden, kuten vaikkapa perustulon puolesta. Myös Vasemmistoliiton pitää vastata tähän haasteeseen.

Osa jäsenistöstä haluaa muuttaa puolueen toimintaa enemmän kansalaisliikkeen suuntaan. Parlamentaarisen työn rinnalla pitää olla suoraa toimintaa ja matalan kynnyksen kampanjointia niin paikallisella kuin valtakunnallisellakin tasolla.

Kokouksien ohella täytyy näkyä ja toimia niin kaduilla kuin esimerkiksi sosiaalisessa mediassakin. Mallia voidaan ottaa Vasemmistonuorista. Nuorisojärjestö on ottanut monessa yhteiskunnallisessa asiassa aloitteen haltuunsa onnistuneen kampanjoinnin avulla.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa toiminnassa on pyritty antamaan ennakkoluulottomasti tilaa uusille ajatuksille ja tekijöille. Tämä on toiminnan johtoajatus myös jatkossa. Piiritoimiston tehtävänä on tukea näitä usein spontaanisti esiin pulpahtavia ajatuksia ja antaa toimintavaltaa paikalliselle tasolle. Näin syntyy parhaiten erilaisia poliittisia tempauksia, aktivismia ja suoraa toimintaa.

Toiminnan ei tarvitse aina olla hardcore-politiikkaa, jossa ratkaistaan kokoustelemalla kaikki kylän, valtakunnan ja maailman ongelmat. Erilaiset hauskat sekä kevyemmät toimintamuodot ovat myös hyvin tärkeitä.

Toiminnan kehittämispohdinnoissa on syytä muistaa, että puolue on osiensa summa. Ilman jäsenten aktiivisuutta ei ole toimintaa. Myös vaaleissa menestytään, jos Vasemmiston joukkueessa pelaa tarpeeksi omissa yhteisöissään aktiivisia ihmisiä. Tämä korostuu erityisesti paikallistasolla. Jokainen vasemmistoaktiivi on puolueensa käyntikortti.

Vasemmistolaiset rakastavat kriisikeskusteluja. Puolueen parlamentaarinen valta on kaventunut viime vuosina ja siitä syystä paniikkinappula on painettu pohjaan jo niin monta kertaa, että hälytystila ei enää aiheuta valtavia intohimoja jäsenistön piirissä.

Kriisikeskusteluja ei pidä kuitenkaan väheksyä, sillä ne ovat olennainen osa kehitystyötä. Ne kertovat myös siitä, että ihmisiä kiinnostaa se, mitä puolueelle tapahtuu. Ilman kriittistä keskustelua ei ole liikettä mihinkään suuntaan. Ja ilman liikettä ei ole voimaa.

Lopuksi on syytä muistuttaa vielä, että puolueen toiminnan kehittämissuuntia ei ratkaista kokonaan yksittäisillä puoluekokouspapereilla. Toiminnan kehittäminen on jatkuva prosessi, joka kulkee mukana 24 tuntia vuorokaudessa ja 7 päivää viikossa, kuten väistyvä puoluesihteeri Sirpa Puhakka on jo linjannut. Asiakirja onkin miellettävä jatkuvan kehitystyön tukityökaluksi. Se on hyvä astalo Tampereella valittavalle uudelle puoluesihteerille puolueen kehittämistyössä.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa to 30.5.2013.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *