Leikkauspolitiikka tappaa

Suomalaista hyvinvointivaltiota on pidetty malliesimerkkinä siitä, miten koulutus-, sosiaali- ja terveyspalvelut tuotetaan kaikille kansalaisille kattavasti ja korkeatasoisesti.

Väitteelle löytyy faktapohjaa viime vuosien kolhuista huolimatta. Koulutusjärjestelmämme on globaalisti tarkasteltuna huipputasoa. Kehittyneiden maiden koulutuksen tasoa vertaillut englantilainen koulutusyritys sijoitti viime vuonna Suomen listansa ykköseksi. Toukokuussa valmistui korkeakouluja vertaillut selvitys, jossa olimme kuudentena.

Myös sosiaaliturva on Suomessa kohtuullisella tasolla verrattuna muihin EU-maihin. Turvaverkoissamme on toki paljon reikiä ja kehitettävää riittää, mutta emme ole lähteneet muista poiketen leikkausten tielle taantuman synkkien pilvien vyöryessä Euroopan yli. Tästä suuri kiitos kuuluu Vasemmistoliiton toimille maamme hallituksessa.

Kaikilla sektoreilla ei kuitenkaan pyyhi yhtä hyvin. Terveydenhuollossa eriarvoisuus on poikkeuksellisen suurta. Kauas on siis tultu 70-luvulta, jolloin WHO nimesi Suomen terveydenhuollon mallimaaksi. Sotien jälkeen uudistetun kansanterveyslain tavoitteena olivat tasa-arvoiset terveyspalvelut kaikille. Hyvinvointivaltion suurina kehitysvuosina asioita vietiinkin rivakasti eteenpäin, mutta sittemmin olemme ottaneet takapakkia.

Alkuvuodesta valmistuneen tutkimuksen mukaan Suomessa jakauma terveyspalveluissa on nykyisin verrattavissa Yhdysvaltojen ja Meksikon tasoon. Hyvätuloisille on tarjolla erinomaista palvelua. Terveysongelmia pyritään myös ennaltaehkäisemään hyvin toimivan työterveyshuollon kautta.

Pienituloiset ovat puolestaan pääosin julkisen terveydenhuollon piirissä. Ongelmat näkyvät niin arjessa kuin tilastoissakin. Jonot lääkärille ovat pitkiä ja ennaltaehkäisevä työ ei resurssipulasta johtuen toimi. Erot ylimmän ja alimman tuloviidenneksen elinajanodotteessa kasvavat koko ajan ja tällä on myös kansantaloudellisia vaikutuksia.

Suomessa käydään nyt vääntöä kuntien tehtävien leikkaamisesta, mikä vaikuttaa varmasti myös terveyspalvelujen tasoon.

David Stuckler ja Sanjay Basu ovat tutkineet teoksessaan The Body Economic – Why Austerity kills talouskriisien ja -politiikan vaikutusta kansanterveyteen ja sairastavuuteen. Teoksessa esitetyt tutkimustulokset ja niistä johdetut teesit ovat karua luettavaa, mutta asioihin perehtyneitä ne eivät yllätä. Taloustaantumilla ei ole tutkitusti suoraa vaikutusta kansalaisten terveydentilaan, mutta kiristyspolitiikalla on. Se on resepti, joka tappaa – kirjaimellisesti.

Kirjoittajat todistavat väitteensä laajojen historiallisten esimerkkien kautta. Tuoreimmat esitellyt tapaukset löytyvät Islannista ja Kreikasta. Islanti järjesti kansanäänestyksen IMF:n tarjoamasta leikkauspaketista ja päätyi hylkäämään sen. Solidaarisuus ja yhteisöllisyys nousivat keskiöön. Terveys- ja sosiaalipalvelut turvattiin, kuolleisuus aleni ja viime vuonna islantilaiset olivat YK:n raportin mukaan eräs maailman onnellisimmista kansoista. Talouskin saatiin tasapainoon ennakoitua nopeammin.

Kreikassa tappopaketit ajettiin väkisin läpi ja niiden seurauksena leikattiin terveydenhuollon budjettia karmaisevat 40 prosenttia. Syntyi murhenäytelmä, jonka lopullisia seurauksia ei vielä edes tiedetä. Kreikkalaisista sairaaloista ovat lääkkeet loppuneet, itsemurhat ovat lisääntyneet räjähdysmäisesti ja kansan terveys romahtanut. Talousluvuissakaan ei näy merkkejä paremmasta.

Myös Suomessa on puhuttu paljon valtion velkaantumisesta, kilpailukyvystä ja varoiteltu Kreikan tiestä. Esimerkki on järkyttävä, mutta se osoittaa samalla vastaavan romahduksen välttämiseksi tarvittavan toisenlaisia lääkkeitä nykyisen taloushegemonian tarjoaman matokuurin sijasta.

Kuntien tehtäviin kohdistuva leikkuri ei saa kohdistua julkisiin terveyspalveluihin, jotka koskettavat juuri pienituloisia. Budjettiratkaisujen ohella terveyspalveluiden tulevaisuuden suuntaa määrittää käynnissä oleva sote-uudistus. On tärkeää saada aikaan ratkaisu, jossa julkinen terveydenhuollon rahoitus suunnataan nykyistä vahvemmille sote-alueille. Myös yksikanavainen rahoitusmalli helpottaisi paineita kuntasektorilla.

Pahimmassa skenaariossa leikkauspolitiikan kulkutauti jatkaa leviämistään sen positiivisten vaikutusten kumoavista argumenteista huolimatta. Silloin ovat uhattuna myös monet muut valtion tarjoamat tasa-arvoiset palvelut koulutusjärjestelmästä lähtien.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa to 24.10.2013.