Renkailta suksille?

Pohjoisessa Suomessa välimatkat ovat pääosin pitkiä ja yksinäisiä. Matkaa taitetaan usein yhden hengen seurueessa ja omalla kulkuvälineellä, oli se sitten suksipari, kelekka tai henkilöauto. Kuu ja revontulet korvaavat näillä erikoiskokeilla katulamppujen keinovalaistuksen.

Tunnetta matkatekoon tuovat vaihtelevat luonnonolosuhteet sekä paikalliset sarvipäiset kotieläimemme, jotka voivat yllättää kirjaimellisesti kuusen takaa erityisesti Taivalkosken eteläpuolisilla vaaraseuduilla.

Pohjois-Pohjanmaan ja Kainuun yhteenlaskettu pinta-ala on yli 64 000 neliökilometriä. Maakuntien muodostaman Oulun vaalipiirin sisään mahtuisi noin 89 Helsingin kokoista kaupunkia. Bussi- ja junayhteyksiä on silti moninkertaisesti vähemmän kuin Helsingissä. Erakkokuskeja on enenevässä määrin, kun nuorisokin revitään puoliväkisin juuriltaan etelään duuniin. Alueemme elinkeinorakenteen siunaukseksi jotkut palaavat vielä takaisin.

Onneksi matkaseuraa on aina silloin tällöin tarjolla. Vaaliviikonlopun perjantaina reissasin Ylivieskassa, Oulaisissa ja Pyhäjoella Kainuun runoratsun, liikenneministeri Merja Kyllösen seurassa.

Ylivieskan tien varrella on monta mielenkiintoista paikkakuntaa. Paavolasta löytyy tienvarsikyltin mukaan Suomen paras liha- ja kalatiski. Lihatiskeillä tulee harvemmin vierailtua, koska Toppilan päämajassa ei lihaa juuri syödä ja yöelämässä pyörimiseen ei nykyisin riitä enää liiemmälti energiaa. Paavolan tiski pitää silti koemaistaa jonakin päivänä.

Paavolasta tulee mieleen myös Saarikosken ja Rovaniemen hurjilla vahvistettu paikallinen posse, jonka nuoret sankarit ajoivat yli 7 000 kilometriä Ladalla Oulusta Bakuun katsomaan Azerbaidzhan-Suomi -jalkapallomaaottelua. Matka sai monella tapaa eeppiset mittasuhteet. Kansainvälinen vedonlyöntiyhtiö tarjosi jo huikeaa kuuden kerrointa tapahtumalle, jossa ladakuskit olisivat myyneet ajokkinsa paikallisille mobilisteille. Periaate kuitenkin voitti ja Lada ajettiin Keski-Euroopan kautta takaisin Pohjois-Pohjanmaalle.

Pääkaupunkiseudulla joukkoliikennejärjestelyt ovat ensiluokkaiset, joten ladaa tai muutakaan menopeliä ei kyseisellä alueella asuva juuri tarvitse. Tilanne on toinen kasvukeskusten ulkopuolella. Monelle etelän vetelälle asia on hankalasti hahmotettavissa. Monelle laajan pohjoisen alueen asioita hoitavalle henkilöauto on yhtä tärkeä työväline kuin omenaläppäri Punavuoren luovalle hipster-yrittäjälle.

Tieyhteyksien toimiminen on poronhoitoalueella ja sen liepeillä elintärkeä asia. Esimerkiksi päivittäistavaraa eli kauppaan toimitettavia maitopurkkeja ja ruislimppuja, ei voida jouhevasti toimittaa ilman kunnon yhteyksiä. Populaakin on vielä sen verran, että Pohjois-Pohjanmaa on eräs Suomen nopeimmin kasvavista maakunnista. Myös joukkoliikenne kulkee pohjoisessa pääosin kumipyörillä.

Miljarditasolle päästetty tiestön korjausvelka asettaa omat haasteensa. Tämä asia tuli vesiselväksi ministerikiertueella. Eteläisen alueella on parannustarpeita, jotka todettiin viimeistään lähestulkoon hengenvaarallisella Oulainen-Pyhäjoki -erikoiskokeella. Lumiketjuja kun ei nykyisin huoltoasemilta enää saa.

Aiemman siltarumpupolitiikan tuotokset ovat olleet vaihtelevia. Oulun ja Raahen välinen vilkas kasitien osuus kaipaisi kipeästi ohituskaistoja. Ne on jo saatu hiljaisemmalle Kuusamon länsipätkälle, johon kepulaiset lobbasivat levennykset hallitusaikanaan. Siinä mahtuu monta minikaivuria menemään vaikka rinnakkain.

Totuuksia on tietysti monenlaisia, mutta yksi ei pala tulessakaan. Pohjoisen tiestö rapautuu ja rahoitukselta puuttuvat ohituskaistat. Renkailta suksille siirtyminen voi olla lähempänä kuin moni arvaakaan. Budjettirahoitus ei riitä, joten tarvitsemme uusia malleja. Ministeri Kyllösenkin esiin nostama ”Infra Oy” voisi olla yksi hyvä tapa. Toivottavasti ymmärrystä riittää myös valtionvarainministeriön harmaiden eminenssien keskuudessa. Muuten tarvitaan joukko takametsien moottorikelkkailevia gandalfeja tekemään taikojaan.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa 16.2.2012.