Puoluekokoustunnelmia

Tätä kirjoitettaessa on kulunut karvan verran päälle 60 tuntia siitä, kun Oulun puoluekokouskaravaani rantautui Raksilan onnikka-asemalle ja parin vuorokauden mittainen meihemi oli ohi. Sellaiseksi sitä voi kutsua siksi, että reissu oli hektisyydessään varsin raskas.

Olin kokouksessa työntekijän ominaisuudessa, joten äänivaltaa ei ollut. Tässä kuitenkin muutamia huomioita Tampereen tunnelmista, keskusteluista ja päätöksistä.

Ensimmäinen yö meni arviolta yhden tunnin koiranunilla linja-autossa, joka keräsi matkaan kokousedustajia koko laajan Pohjanmaan alueelta Oulusta Vaasaan. Paluu sujui lähestulkoon samalla kaavalla ja osa ihmisistä jatkoi vielä maanantaina maakuntavaltuustoon ja kunnallisiin luottamustehtäviin. Hatunnosto jaksamisesta erityisesti heille.

Toista yötä mentiin pitkälle valiokuntatyön merkeissä. Toimin itse toisena sihteerinä Punavihreä tulevaisuus -asiakirjaa käsitelleessä valiokunnassa. Tästä työstä ja itse asiakirjasta on tarkoitus kirjoitella laajemmin muutaman puoluekokousedustajan kanssa lähipäivien aikana.

Viikonlopun kokemusten perusteella voidaan todeta, että jatkossa on palattava kolmipäiväiseen puoluekokoukseen. Kahden päivän mittaisessa kokouksessa ei ehditä tarpeeksi laajasti käsitellä asiakysymyksiä henkilövalintojen viedessä pääosan mielenkiinnosta.

Puoluekokouksen tulisi olla puolueen ylimpänä päättävänä elimenä foorumi, jossa jokaiselle edustajalle annetaan riittävästi aikaa esittää mielipiteensä ja debatoida tärkeäksi katsomistaan aiheista. Yleiskeskustelulle varattu aika aiheutti runsaasti kritiikkiä edustajien keskuudessa. Asiakirjoista ja aloitteista ehdittiin keskustella jonkin verran, mutta päivänpoliittinen debatti jäi puuttumaan milteinpä kokonaan. Minuutin puheenvuoroilla lopussa vedetty yleiskeskustelu meni ”twitter-demokratiaksi”, erään toverin kommenttia lainatakseni.

Samanlaisia mielipiteitä kuulin pitkin viikonloppua, joten muutos on tarpeellinen. Talouskysymykset ovat toki haastavia, mutta luovia ratkaisuja on varmasti tämän asian suhteen löydettävissä.

Puoluejohtoon valittiin tällä kertaa vahva edustus Pohjois-Suomesta. Lappi sai kaksi ihmistä merkittäville paikoille, kun puolueen 2. varapuheenjohtajaksi valittiin Sari Moisanen ja puoluesihteeriksi Marko Varajärvi, kumpikin kemiläisiä.

Pohjois-Pohjanmaa tavoitteli kokouksessa puoluevaltuuston puheenjohtajan pestiä Hanna Sarkkiselle sekä puoluehallituksen paikkaa varapuheenjohtajan pallilta väistyvälle Risto Kalliorinteelle. Myös Moisasen vpj-paikalle oli piirikokouksen yksimielinen tuki. Kainuu haki puoluevaltuuston yleisjäsenen paikkaa Vesa Kaikkoselle. Kaikissa tavoitteissa onnistuttiin. Erityisesti sen takia, että piirien edustajat olivat aktiivisesti tekemässä duunia ehdokkaittensa puolesta aina kokouspaikalta baarivaliokuntaan saakka. Valitut ehdokkaat olivat ja ovat toki myös monella tapaa meritoituneita ja päteviä ihmisiä kyseisiin tehtäviin. Sen vuoksi tukea tuli monenlaisista viiteryhmistä.

Pohjoiselle linkki puolueen johtotehtäviin on erittäin tärkeä, kuten varmasti myös monelle muulle periferiselle piirille. Vain siten pohjoisen vasemmistolaisilla on vipuvoimaa erilaisissa asioissa. Hyviä esimerkkejä löytyy monia. Esimerkiksi Pohjois-Pohjanmaan koulutuspaikkaleikkauksia koskevassa väännössä päätyö on pitänyt tehdä itse. Asia tuntuu olevan eteläisen Suomen näkökulmasta harmillisen vähäpätöinen juttu, vaikka sillä on ratkaiseva vaikutus nuorisotakuun toteutumiselle täällä päin maata. Ja tämä ei ole todellakaan ainoa tapaus laatuaan.

Maantieteellinen jännite on siis olemassa. Sitä ei voi vähätellä, mutta sitä ei kannata myöskään pelätä. Puolueen sisällä on muitakin ristiriitoja aiheuttavia asioita, kuten erityisesti viime vuosina pinnalla ollut hallituspolitiikka. Erilaisten intressien törmäyskurssit ovat normaalia politiikkaan kuuluvaa dialektiikkaa myös puolueiden sisällä. Kumbayaa kimpassa laulava ja kaikista asioista samaa mieltä oleva poliittinen liike ei liiku oikeasti yhtään mihinkään. Tämä siitäkin huolimatta, että koskettavia yhteislauluja vedettiin myös Tampereella…

Muiden asioiden osalta panin merkille, että perustulo sekä sukupuolineutraali avioliitto ovat saavuttaneet käsitteinä tietynlaisen legitimiteetin puoluekokousedustajien keskuudessa. Ne eivät tavoitteina enää ole punaisia vaatteita kovin monelle. Tietysti perustulon osalta työstämistä riittää vielä sisältöjen ja asenteiden kanssa. Juttu ei ole läheskään valmis, mutta ilmapiiri oli huomattavasti vastaanottavaisempi tälle kiistellylle aiheelle. Eteenpäin mennään koko ajan.

Jäsendemokratian parantamiseen tähtääviä aloitteita kaatui aika iso määrä. Toisaalta sähköisissä aloitteissa edetään ja europolitiikasta on tulossa jäsenkysely. Joka tapauksessa näen tärkeänä, että uudenlaisia osallistumisen muotoja viedään eteenpäin muulloinkin kuin kerran kolmessa vuodessa puoluekokouksen yhteydessä. Tässä työssä puoluehallituksella ja -valtuustolla on iso rooli, kuten muun muassa Hanna Sarkkinen totesi kiitospuheenvuorossaan.

Jotkut ovat arvostelleet kokouksessa tapahtunutta ”junttaamista”. Itse en havainnut mitään epäasiallista toimintaa. Kun tehdään valintoja ja asetetaan ihmisiä järjestykseen, käydään aina keskusteluja ja lobataan omia suosikkeja. Nämä porinat kuuluvat olennaisena osana politiikkaan.

Erilaisia listoja ja suosituksia oli Tampereella liikkeellä monenlaisia. Nuorilla oli esimerkiksi oma listansa ja myös alueellisia suosituksia tehtiin piirien keskustelujen pohjalta. Viimeinen koski lähinnä puoluehallituksen koostumusta. Jokainen edustaja päätti kuitenkin viime kädessä itse äänestyspäätöksestään. Avoin äänestys on esimerkiksi henkilötyöryhmäkäytäntöä huomattavasti demokraattisempi tapa päättää luottamushenkilöistä.

Pohjois-Pohjanmaalla ja Kainuussa äänestettiin lisäksi pääosasta puoluekokousedustajista (Raahe ja Oulun ympäristö olivat ainoat sopuvaaleilla edenneet vaaliyhtymät), joten puolueen paikalliset jäsenet saivat Tampereelle sellaiset edustajat kuin halusivat. Mandaatti toimijoille oli erittäin vahva.

Piirijärjestöt ovat puolestaan erilaisia ja ne toimivat eri tavalla. Mitään yhtä oikeata tapaa toimia ei ole. Jotkut eivät halua tehdä etukäteen yhteisiä esityksiä ehdokkaista ja ehdolle tulee useampia nimiä, toiset haluavat asettaa ykkösnimen tai -nimet kisaan valmiiksi jo aiemmin keväällä.

Minusta on hyödyllistä aloittaa kampanjointi mahdollisimman aikaisin ja uskon, että sillä oli merkitystä Pohjois-Pohjanmaan piirijärjestön asettamien ehdokkaiden menestyksessä. Selkeät tavoitteet auttavat myös. Toki joskus voi lyhyelläkin puristuksella pärjätä, kuten Varajärven huima ja yllätyksellinen kolmen viikon kampanja osoittaa.

Joka tapauksessa ehdokkaan tulee olla itse aktiivinen kokousedustajien suuntaan, jos haluaa oikeasti tulla valituksi. Tämä muista vaaleista tuttu nyrkkisääntö pätee myös puoluekokousehdokkaiden osalta. Ei voida olettaa, että kokousedustajat kaivavat muutamassa päivässä viime hetkellä ilmaantuvien ehdokkaiden agendat ja henkilöhistorian esiin.

Meillä piiri yritti auttaa asiassa kyselemällä mielipiteitä hallitustyrkyiltä pohjoisen kehittämisestä. Aikataulut olivat kuitenkin mahdottomat ja uusia nimiä tuli listoille viime hetkillä, joten ihan kaikki eivät päässeet vastaamaan kysymyspatteristoon. Tässä myllyssä ehdokkaan oma aktiivisuus ratkaisee paljon. Pohjois-Pohjanmaalla voidaan olla kiitollisia, että piirin väen asettamat pätevät tyypit olivat ajoissa ja tosissaan liikkeellä.

Lopuksi vielä kiitokset kokousväelle ja erityisesti talkoolaisille! Puolueen luottamustehtäviin valituille toivotan tsemppiä tuleviin vääntöihin, tekeminen ei varmasti lopu kesken!


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *