Talouskriisin toinen näytös

Kansainvälisen finanssikriisivuoden toinen näytös on saavuttamassa lähiaikoina lakipisteensä. Irlannin pankkisektori on ongelmissa ja maan hallituksen myöntämien takuiden myötä myös valtiontalous on ajautumassa konkurssin partaalle. Kyse on tavallaan näytöksen loppulaulusta, sillä Irlannin katastrofaalinen tilanne on ollut tiedossa jo vuosia. Ainoa yllätys lienee se, että Espanja ja Portugali eivät joutuneet rosvosektorille ennen vihreän saaren possea.

Vaikka euroalueen näkökulmasta uhkakuvat ovat samanlaiset kuin Kreikan tilanteessa, Irlannin kriisissä taustatekijät ovat monella tapaa toista maata. Maan talouskasvu on perustunut hyvin pitkälti verokilpailuun, jolla se on houkutellut maahan ulkomaisia sijoittajia ja yhtiöitä. Holtittomaksi paisunut kasvu aiheutti asuntojen hintakuplan, jonka poksahtamista edesauttoi ulkomaisten pankkien löyhin takein suorittama luototus.

Irlannissa puhutaan nyt finanssimogulien ja heitä tukeneiden poliittisten päättäjien vastuusta. Finanssikriisi on ollut päällä jo pitkään ja myös Irlannissa olisi ollut mahdollisuus varautua tuleviin ongelmiin, joiden tiedettiin jossain vaiheessa kaatuvan päälle.

Sen sijaan, että ongelmat olisi nostettu pöydälle, vihreällä saarella päädyttiin kaksi vuotta sitten toisenlaiseen ratkaisuun. Päättäjät sitoutuivat pelastamaan pankit valtion rahalla, aivan kuten kävi Suomessa edellisen laman aikaan.

Syyskuussa 2008 pankkisektorille annettiin Irlannin oikeistohallituksen toimesta takeet, joista irtautuminen on nyt vaikeaa, jos ei mahdotonta. Isot pelurit pelastettiin, mutta valtiontalouden osalta tilanne jätettiin edelleen auki. Oliko kyseessä tietoinen valinta? Vai voiko olla mahdollista, että vielä tuossakaan vaiheessa ei ymmärretty tilannetta eli sitä, että asuntomarkkinoilla saattaa hyvinkin romahtaa, koska sektorin lainoitus oli laajentunut turbovauhtia viimeisen kymmenen vuoden aikana ja ylikuumentunut todella pahasti? Tätä pohditaan nyt Irlannissa.

Tällä hetkellä näyttää siltä, että tilanteessa tarvittavan pankkituen määrä asettuu 70 miljardin euron tienoille. Tähän ei Irlannilla ole yksinkertaisesti varaa, joten EU-maat kutsutaan pian hätiin. Viime kädessä kustannukset kaatuvat siis veronmaksajien hoidettavaksi, niin Irlannissa kuin muuallakin Euroopassa. Kiinnostavaa on se, että suurin osa velkavastuista, jotka tuella hoidetaan, ovat muiden EU-maiden pankkien saatavia. Saamapuolella on muun muassa Suomessa liiketoimintaa Sampopankin nimellä harjoittava Danske Bank.

Jos korttitalo romahtaa kokonaan, tuo mainittu 70 miljardiakin jää pikkurahaksi. Pelkästään EU-maiden pankeilla on Irlannissa saatavia yhteenlaskettuna lähes 500 miljardia euroa. Kreikan tilanteeseen verrattuna potti on suurempi, noin kolminkertainen. Suurimmat saatavat ovat saksalaisilla ja ranskalaisilla pankeilla.

Irlannissa on keskusteltu viime aikoina paljon vuoden 2008 takuudiilistä. Kriitikoiden mukaan hallitus asetti tuolla syyskuisena yönä tehdyllä sopimuksella kansainvälisten rahoituslaitosten, pankkien ja bisneshaiden hyvinvoinnin oman kansansa hyvinvoinnin edelle. Sopimus tehtiin sillä verukkeella, että toimiva pankkijärjestelmä voitaisiin säilyttää, likviditeetti ei kuihtuisi kasaan ja yritysten rahoituskanavat eivät ehtyisi. Nämä ovat suomalaisille surullisen tuttuja perusteita 90-luvun synkiltä vuosilta.

Lopputulos oli Suomessa sama, mitä Irlannissakin tulee lopulta tapahtumaan. Rahan pumppaaminen pankeille ei estänyt pankkijärjestelmän sortumista, likviditeetin romahtamista eikä yrityslainoituksen joutumista kroonisen keuhkoputkentulehduksen myötä teho-osastolle.

Jos tulevaisuudessa halutaan estää vastaavanlaiset tapahtumat, tukea ei pitäisi missään nimessä antaa ehdoitta. Tärkein juttu on saattaa finanssisektori vastuuseen holtittomasta lainoitustoiminnastaan.

Ratkaisu on vahvempi valtio ja kansainvälinen valvonta. Verokilpailulle on pantava Euroopassa suitset. Tarvitaan pankkien vakavaraisuusvaatimusten nopeata kiristämistä ja pankkivalvonnan resurssien lisäämistä. Rahoitusmarkkinavero on saatettava pikimmiten voimaan. Tiivistetty lista lisäkeinoista löytyy vaikkapa täältä. Lääkkeet ovat siis pääosin samat kuin Kreikan tilanteessa keväällä. Nyt toiminnan kiirellisyys on tietysti eri tasolla ja tarve järeämmille toimenpiteille viimeistään todistettu.

Kreikka-pakettiin ei saatu kuitenkaan kunnollisia ehtoja, sillä eurooppalainen oikeisto, joka maanosassamme valtaa pitää, ei halua puuttua toden teolla finanssisektorin toimintaan. Pelkään pahoin, että Irlannin osalta käy täysin samalla tavalla. Suomen osalta seuraava mahdollisuus muutokseen siirtyy siis ensi huhtikuun eduskuntavaaleihin.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *