Case Niinistö

Kirjoitin viime viikonloppuna ilmestyneeseen Kansan Uutisten Viikkolehteen kolumnin, jossa käsiteltiin eduskunnan puhemies Sauli Niinistön mahdollisuuksia ja potentiaalia kuumana käyvässä Palloliiton puheenjohtajaskabassa.

Tietyissä piireissä halutaan nyt liiton keulakuvaksi poliittisissa keitoksissa marinoitunut uusi ”messias”. Tästä kiimasta kertoo paljon se, että myös kovassa poliittisessa nosteessa tällä hetkellä olevaa ulkoministeri Alexander Stubbia pyydettiin tehtävään ennen Niinistö-kampanjan käynnistymistä.

Asiasta on käyty varsin mielenkiintoista keskustelua. Kansanedustajat Paavo Arhinmäki ja Kari Uotila ovat arvostelleet julkisesti Niinistön pätevyyttä tehtävään. Arhinmäen mukaan jalkapalloihmisillä pitää olla niin paljon itsekunnioitusta, että he valitsevat keulakuvakseen puheenjohtajan, joka tuntee jalkapallon ja suhtautuu lajiin intohimoisesti. Olen asiasta tismalleen samaa mieltä.

Niinistö vastasi edustajille avoimella kirjeellä, jossa hän toi esille toimintaansa jalkapallon parissa. Niinistön kirjeen ja Paavo Arhinmäen vastauksen voi lukea viimeksi mainitun blogista.

Myös legendaarinen urheilutoimittaja Jari ”Sporde” Porttila otti kantaa asiaan kolumnissaan.  Porttilan mukaan Niinistö ajaisi uutena puheenjohtajana ryminällä myös futiksen kansainvälisiin kabinetteihin edistämään suomifutiksen asemaa maailmalla. Huuruinen teksti osoittaa lähinnä sen, että Porttilalla ei ole juurikaan hajua siitä, millaisin perustein ja meriitein kansainvälisiin jalkapalloelimiin valitaan ihmisiä. FIFA:n ja UEFA:n johtotehtävissä tarvitaan todellista lajiosaamista. Näihin pesteihin ei ole poliittisin perustein asiaa.

Kaikkien asiasta kiinnostuneiden tulisi lukea politiikan ohella myös jalkapallovaikuttajana tunnetun Claes Anderssonin kirjoittama teksti Wilfred Bionin teorioista, joissa pohditaan ryhmissä esiintyviä ilmiöitä ja lainalaisuuksia:

Muutama lainaus tekstistä:

Ryhmä toivoo että tulisi vahva johtaja, joka ratkaisisi ryhmän ongelmat, poistaisi ryhmässä esiintyvät jännitteet ja ahdistuksen ja vapauttaisi ryhmän jäsenet vastuusta. Kun uusi johtaja (tai johtajat) saapuu, ovat toiveet ja odotukset kaikkivoipaiset (messiaaniset). Jonkun ajan kuluttua käy ilmi, että uusi johtaja ei täytäkään niitä toiveita ja odotuksia joita häneen on kohdistettu.

…on hyödyllistä muistaa, että ylimitoitetut ”messiaaniset” toiveet ja odotukset tulevasta johtajasta on syytä unohtaa – kuten tiedämme, useimmat messiaat päätyvät ristille.

Jos itse satumme olemaan johtotehtävissä, on järkevää olla synnyttämättä näitä epärealistisia ja messiaanisia odotuksia.

Odottelen mielenkiinnolla keskustelun seuraavaa käännettä.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *