Kohti Tamperetta

Vasemmistoliiton järjestyksessään 7. puoluekokous pidetään ensi kesäkuussa Tampereella. Puolueväen perinteisissä kokoontumisajoissa tehdään päätökset liikkeen johtohahmoista ja poliittisista linjauksista tulevien vuosien osalta.

Henkilövalintojen osalta suurin mielenkiinto liittyy tällä kertaa uuden puoluesihteerin valintaan, kun Sirpa Puhakka jättää tehtävän kuuden vuoden rupeaman jälkeen. Jos valintarulettia tarkastellaan pohjoisen näkökulmasta, on ensiarvoisen tärkeää, että uusi puoluesihteeri on ennen kaikkea liigatason organisaatio- ja viestintäosaaja. Siirtymäkausi massapuolueajasta uudenlaisen matalan kynnyksen toiminnan aikakauteen on nimittäin edelleen käynnissä.

Puoluekokouksissa linjataan myös tulevaisuuden toimintaa ja tavoitteita erilaisten asiakirjojen kautta. Tampereen kokoukseen valmistellaan asiakirja puolueen toiminnan kehittämisestä sekä Punavihreä hyvinvointivaltio -asiakirja, jonka keskeisin tehtävä on luonnostella tavoitetila, johon Vasemmisto on pyrkimässä seuraavien vuosikymmenien aikana.

Kyse on visiosta, jonka ylöskirjaaminen edellyttää ennakkoluulotonta ja radikaalia ajattelua. Nykymuotoinen moderni kapitalismi on ajanut maapallon ympäristötuhon partaalle, joten pitkän tähtäimen poliittisessa toiminnassa tarvitaan aivan uudenlaista ajattelumallia. Pragmatismi kuuluu siis toisenlaisiin papereihin.

On syytä fundeerata myös sitä, millaisessa yhteiskunnallisessa tilanteessa visioasiakirjaa tehdään. Samaa pohdittiin myös 100 vuotta sitten, kun työväenliike teki Forssan ohjelmaa tulevien vuosikymmenien tavoitteiden kristallisoimiseksi.

Utopistisilta tuntuvia tavoitteita ei pidä pelätä. Kannattaa muistaa, että nykyisin itsestäänselvyytenä pidetyt asiat olivat 1900-luvun alun Suomessa melkeinpä foliohattutavaraa. 8 tunnin työpäivä, minimipalkka ja yleinen kouluvelvollisuus olivat tuolloin täysin epärealistisia tavoitteita. Ennakkoluulottoman ajattelun ja toiminnan kautta asioita on saatu kuitenkin edistettyä.

Elämme tällä hetkellä shokkidoktriinien maailmassa. Eurotalouden konttauskausi on voimistanut puheita julkisen sektorin ja sitä kautta koko hyvinvointivaltion alasajosta. Nämä puheet ovat muuttuneet tasa-arvoisia peruspalveluja kurjistaviksi teoiksi jo liian monta kertaa.

Hyvinvointivaltion kehittäjät ovat ajautuneet tässä myllerryksessä puolustusasemiin. Oikeisto on napannut aloitteen, joka on otettava siltä takaisin.

Pohjois-Pohjanmaan piirin alueella on järjestetty kevättalven aikana tilaisuuksia, joissa on käsitelty asiakirjaa ja sen sisältöjä. Edellä mainittu hegemoniataisto on nousseet kaikissa keskusteluissa voimakkaasti esille.

Keskustelu on ollut värikästä ja ilahduttavan aktiivista. Esille ovat nousseet niin paikalliset kuin globaalitkin tavoitteet, ilmastonmuutoksen torjunnasta kansainvälisen ay-liikkeen kehittämiseen.

Hyvinvointivaltio on käsitteenä jatkuvan uudelleenmäärittelyn kohteena. Vasemmiston tavoitteena on kehittää ja rakentaa sitä, kun taas talousliberaali oikeisto on liikkeellä puskutraktorin kanssa.

Saksan liittokansleri Angela Merkel on todennut Euroopan tuottavan koko maailman yhteenlasketusta bruttokansantuotteesta 25 prosenttia, vaikka pallomme väestöstä Euroopassa majailee vain seitsemän prosenttia. Samaan hengenvetoon hän totesi Euroopan valtioiden vastaavan 50 prosentista maailman yhteenlasketuista sosiaalimenoista. Tähän Saksan Thatcheriksikin nimitelty kansleri haluaisi muutosta. Shokkiteesit ”kilpailukyky” ja ”kestävyysvaje” toimivat Merkelin aseenkantajina tässä myllyssä.

Ei ole syytä epäillä Merkelin esittämien lukemien todenperäisyyttä, mutta niistä johdettu tulkinta on ollut jälleen kerran hyvin yksipuolinen. Se kuvaa erinomaisesti millaista poliittista kärpässienikeittoa eurooppalainen oikeisto haluaa lusikoida kurkuistamme alas.

Luvut halutaan saada lähemmäksi toisiaan ja tämän tavoitteen saavuttamiseksi meille tarjotaan taas sähköhoitoa. Kovat ajat ovat kuulemma jatkumassa ja sosiaaliturvasta sekä muista hyvinvointivaltion on pakko karsia. On kuitenkin hyvä muistaa, että ennustuksilla on usein tapana toteuttaa itse itseään.

Vasemmiston tarjoama tulevaisuudennäkymä on toisenlainen. Pohjoismainen hyvinvointivaltion malli on yksi merkittävimmistä maailmanlaajuisista menestystarinoista. Kyseessä on edelleen kehittyvä yhteiskunnallinen uudistus, joka on myös mitä parhainta vientitavaraa kehittyviin maihin. Maksuttoman koulutuksen sekä oikeuden työhön ja riittävään toimeentuloon on oltava tulevaisuudessa globaaleja tavoitteita. Näiden visioiden merkeissä on hyvä kääntyä tielle kohti Tamperetta. Nähdään siellä!

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa to 7.2.2013.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *