Päivä, jolloin maailma seisahtui

Kirjoitan hieman kevyemmästä aiheesta tällä kertaa. Legendaarisesta scifi-klassikosta Päivä, jolloin maailma seisahtui (The Day The Earth Stood Still) on tehty uusi versio, joka tulee leffateattereihin ensi perjantaina.

Elokuvan alkuperäinen versio, jonka on ohjannut Robert Wise, sai ensi-iltansa vuonna 1951. Itse näin kyseisen leffan ensimmäistä kertaa Sodankylän elokuvafestivaaleilla 90-luvulla. Aamuyön tunteina tunnelmallisessa elokuvateatterissa katseltu scifi-pläjäys jäi lähtemättömästi nuoren miehen mieleen ja onkin kuulunut tuosta asti lempielokuvieni joukkoon. Tuohon aikaan science fiction oli ehdottoman kova juttu. Eniten kiinnostivat ihmisten ja maapallon ulkopuolisen älyn kohtaamiset erilaisin painotuksin (vihollinen/ystävä). Hyvä esimerkki erilaisesta kohtaamiselokuvasta on myös Spielbergin Close Encounters of The Third Kind. Mainio leffa sekin. Kohtaamisteemat laittavat pohtimaan erilaisuuden ja toiseuden teemoja myös universaalia suppeammassa globaalissa kontekstissa. Varsinkin tämän syksyn tapahtumien perusteella aihe on ajankohtainen.

(Varoitus: juonipaljastuksia seuraavissa kappaleissa!)

Alkuperäisessä leffassa avaruusolento Klaatu laskeutuu aluksellaan Washingtoniin ja haluaa tavata maailman merkittävimmät johtajat yhteisessä rauhankonferenssissa. Tarkoitus on liittää myös Maa planeettojen rauhanomaiseen yhteisorganisaatioon (jonkinlainen intergalaktinen YK). Kylmän sodan jakamassa maailmassa vaatimus osoittautuu kuitenkin mahdottomaksi toteuttaa. Lopulta Klaatu esittää uhkavaatimuksen Maalle: Ihmiskunnan tulee elää sulassa sovussa keskenään tai tuhoutua.

earthstoodstill2.jpg

”It is no concern of ours how you run your own planet, but if you threaten to extend your violence, this Earth of yours will be reduced to a burned-out cinder. Your choice is simple: join us and live in peace, or pursue your present course and face obliteration. We shall be waiting for your answer. The decision rests with you.”

Elokuvassa on kiinnostava pasifistinen perusvire ihmisten keskuuteen salanimellä jalkautuneen Klaatun ihmetellessä ihmiskunnan militaristisuutta ja väkivaltaista käyttäytymistä. Lopun ultimaatumi tosin vesittää tätä hienoa ajatusta vierailijan uhatessa raunioittaa Telluksen, jos homo sapiensin toimintatapoihin ei saada radikaalia muutosta. Rauhanaatetta pyritään siis viemään asein eteenpäin, hieman samoin periaattein kuin Yhdysvallat kuljettaa demokratian ja vapauden ideaa maailman turuille. Ristiriitaista toimintaa siis.

Joka tapauksessa elokuvassa on 1950-luvun ilmapiirin huomioon ottaen harvinaisia poliittisia painotuksia ja sen merkityksistä keskustellaan vieläkin. Klaatun tavoitteet ovat ehdottoman yleviä. Joidenkin arvioiden mukaan Wise on pyrkinyt korostamaan elokuvallaan kansojen välisen yhteistyön ja aseidenriisunnan merkitystä, mikä olisi 50-luvun asenneilmapiirissä jokseenkin hämmästyttävää. Mutta pyhittääkö tarkoitus keinot?

Klaatua on verrattu myös Jeesukseen. Analogia on tietysti ilmeinen: Hyväntahtoinen mies laskeutuu taivaasta mukanaan viesti universaalista rauhasta, mutta joutuu niiden murhaamaksi, joita yrittää pelastaa. Korkeampi voima herättää Klaatun uudelleen henkiin, jotta tehtävä saadaan suoritettua loppuun. Ihmisten keskuudessa liikkuessaan hän käyttää tietysti salanimeä Mr. Carpenter (puuseppä).

Vaikka ajatus Matrixissa ja muissa leffoissa kulahtaneesta Keanu Reevesistä Klaatuna (Michael Rennietä parempaa Klaatua ei voi olla!) tuntuu todella kornilta, elokuvan uusi versio täytyy ehdottomasti käydä katsomassa. Juonta on hieman muutettu vastaamaan nykypäivän maailmaa, mutta perusajatus on ainakin lukemani mukaan sama kuin vuoden 1951 elokuvassa. Leffojen uudet versiot tosin harvoin vetävät vertoja alkuperäisen taideteoksen vetovoimalle.

”Gort! Klaatu barada nikto!”


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *