Panopticon, valvontayhteiskunta ja Lex Nokia
Olen viime aikoina kuunnellut aamuisin työmatkalla Isiksen Panopticonia. Bostonista tulevan, vaikeasti genremäärittelyihin sopivan metalliyhtyeen albumi sopii hyvin talvisen, pimeän ja hieman masentavan maiseman soundtrackiksi. Arvostettu yhtye luo hitaita, progressiivisia ja melankolisia äänimattoja, joita maustetaan ajoittaisilla aggressiivisemmilla nostatuspätkillä. Vokaalit jäävät tässä...