Äänikynnys uhkaa: vaalipiiriuudistus pelastaa?
Saimme eduskuntavaalien ehdokaslistat valmiiksi tällä viikolla sekä Oulun että Lapin vaalipiireissä. Molemmilla alueilla hyvää tulosta lähdetään jahtaamaan täysillä ehdokaslistoilla.
Eduskuntavaaleissa Suomi on jaettu 13 vaalipiiriin, joista jokaisesta valitaan asukaslukuun suhteutettu määrä kansanedustajia. Ahvenanmaalla on yksi kiintiöpaikka, joten Manner-Suomen 12 vaalipiirille jää jaettavaksi 199 kansanedustajan paikkaa.
Vaalipiirijako on ollut lähes muuttumaton jo vuosikymmeniä. Väestörakenne on tässä ajassa muovautunut rajusti väen valuessa pohjoisesta etelän maakuntiin. Esimerkiksi Uudeltamaalta valittiin vuoden 1962 eduskuntavaaleissa 17 kansanedustajaa. Tänä vuonna heitä on yli kaksinkertainen määrä, 37 edustajaa.
Lapista valittiin eduskuntaan 61 vuotta sitten yhdeksän ihmistä. Nyt valittavia kansanedustajia on enää kuusi määrän tippuessa kevään vaaleissa yhdellä. Pienempien puolueiden tilanne on tässä kamppailussa lohduton. Äänikynnys on jo yli 10 prosenttia ja esimerkiksi vihreillä on Lapissa melko toivoton taisto edessä. Paikkamäärän pienentyessä mahdollisuudet ovat hädin tuskin marginaaliset.
Kilpailevan puolueen edustajana olisi tietysti helppo istua katsomossa merimiesnauramassa popcornien kanssa, mutta tilanne ei ole demokratian toteutumisen näkökulmasta terve.
Vuoden 2007 eduskuntavaaleissa vihreiden puheenjohtaja Tarja Cronberg putosi eduskunnasta saatuaan silloisessa Pohjois-Karjalan vaalipiirissä toiseksi eniten ääniä, 7 804 kappaletta. Vihreiden 11,7% kannatus ei riittänyt edes yhteen paikkaan.
Syntynyttä ongelmaa korjattiin vuonna 2015 yhdistämällä Pohjois-Karjalan ja Pohjois-Savon vaalipiirit Savo-Karjalan vaalipiiriksi. Myös Kymen ja Etelä-Savon vaalipiirit yhdistettiin ja muodostettiin Kaakkois-Suomen vaalipiiri.
Vaalipiirikenttää tulisi tarkastella nyt uudestaan erityisesti Lapin osalta. Koska olen politiikkanörtti, tein pienen simulaation siitä, miten äänikynnystä voitaisiin laskea Pohjois-Suomessa yhdistämällä kaksi pohjoisinta vaalipiiriä. Perustuslain mukaan Manner-Suomessa pitää olla vähintään 12 vaalipiiriä, joten jos yhdistäminen tehtäisiin, sen ohella pitäisi jakaa joku vaalipiiri. Katseet kohdistuvat Uusimaahan, joka on paisunut kaikkia muita vaalipiirejä huomattavasti suuremmaksi 37 edustajallaan.
Simulaatiossani yhdistetään siis Lapin ja Oulun vaalipiirit. Samaan aikaan Uudenmaan vaalipiiri jaetaan kahtia Länsi- ja Itä-Uudenmaan vaalipiireihin. Aikaa on rajallisesti, joten en ehtinyt tarkastella Uudenmaan jakamista tarkemmin, vaan raapaisin sen väestön suoraviivaisesti kahtia. Pahoittelut Uudenmaan asukkaille tästä. Naisia oli tosin väestötilastossa pariton määrä, joten kuvitteellisessa Länsi-Uudenmaan vaalipiirissä on yksi asukas enemmän.
Tässä on hyvä huomioida, että oikeasti vaalipiirin jakaminen ei ole näin helppoa ja se vaatisi tarkempaa pohdintaa siitä, mitkä kunnat menevät mihinkin vaalipiiriin. Simulaatio todistaa, että se on kuitenkin mahdollista.
Allaolevasta kaaviosta näkyy eduskunnan paikkajako simulaatiossa nykyisellä väestömäärällä. Laskelmissa on hyödynnetty digi- ja viestintäviraston tilastoja, jotka päivittyvät kuukausittain. Manner-Suomen vaalipiirien paikkamäärät ovat kahta piiriä lukuun ottamatta haarukalla 14-25. Satakunta ja Keski-Suomi ovat nämä pienemmät vaalipiirit 8 ja 10 paikalla. Sen vuoksi vaalipiiritarkastelujen on syytä olla jatkuvia. Kahdeksan paikan piirissäkin äänikynnys on jo todella korkea.
Uudessa Pohjois-Suomen vaalipiirissä olisi eniten paikkoja koko Suomessa ja äänikynnys olisi vain 3,4% eli tällä tuloksella saisi yhden paikan eduskuntaan. Äänissä tämä tarkoittaa noin 12 000 ääntä.
Simuloin myös vaalituloksen Pohjois-Suomen vaalipiirissä vuoden 2019 tuloksen mukaan ja se olisi seuraava:
Vaalipiirien yhdistyminen ei siis muuttaisi voimasuhteita radikaalisti. Se pelastaisi pohjoiseen yhden eduskuntapaikan, koska paikkoja olisi 25 (kevään vaalien jälkeen niitä on 24 yhteensä Lapin yhden paikan häviämisen jälkeen). Keskusta menettäisi yhden paikan ja vihreät saisivat yhden. Merkittävin muutos olisi äänikynnyksessä, jonka madaltuminen kannustaisi myös pienempiä puolueita kamppailemaan tosissaan eduskuntapaikoista.
Suurin ongelma kuvitteellisessa Pohjois-Suomen vaalipiirissä olisi sen valtava koko. Itse tiedän hyvin nämä haasteet, koska kyseinen alue on nykyinen työskentelyalueeni. Pyhäjärveltä on Utsjoelle matkaa melkein 840 kilometriä. Pinta-alaltaan vaalipiiri olisi suurempi kuin Kreikan valtio tai Unkari ja Kroatia yhteenlaskettuna.
Lopuksi on hyvä korostaa, että tämä ei ole varsinaisesti esitys piirijaon muuttamiseksi, vaan ainoastaan yksi mahdollinen skenaario laskelmien kera. Asiasta olisi kuitenkin hyvä käydä puolueissa keskustelua, koska vaalipiirien osalta ratkaisut pitäisi tehdä hyvissä ajoin ennen seuraavia eduskuntavaaleja, jotka käydään vuonna 2027. Toivottavasti tämä kirjoitus herättelee pohtimaan erilaisia vaihtoehtoja ongelman ratkaisemiseksi.
