Kaiken se kestää, eikä koskaan katoa
Kirja-arvostelu (julkaistu Kansan Tahto -lehden numerossa 4/2021)
Paavo Arhinmäki: Kaiken se kestää (WSOY , 2021)
Kirjoitin syksyllä 2016 Kansan Tahtoon reportaasin matkastani Islantiin. Jutussa keskityttiin maassa käytäviin parlamenttivaaleihin, joissa vihreä vasemmisto kuului voittajien leiriin. Aika ajoin vasemmistokin voittaa siis vaaleja. Tämä on hyvä muistaa näin kuntavaalien jälkeisessä vaalimasennuksessa.
Reportaasissa mainittiin vain lyhyesti Islannin ja Suomen välillä pelattu MM-karsintaottelu, joka oli kuitenkin varsinainen syy siihen, miksi matkustin tulivuorien saarelle keskelle Atlanttia.
Reykjavikin myrskyisessä illassa pelattu ottelu kuuluu traumaattisimpiin kokemuksiini jalkapallon ja Suomen A-maajoukkueen parissa. Suomi johti ottelua pitkään Teemu Pukin ja Robin Lodin maaleilla. Islanti tuli kuitenkin viimeisellä minuutilla tasoihin ja teki voittomaalin lisäajan viimeisellä minuutilla räikeän tuomarivirheen jälkeen.
Reykjavikin taivas itki ja niin itkin minäkin. Illan päätteeksi maajoukkueen kannattajille hyvin tutut defenssimekanismit saatiin taas käynnistettyä ja lauloimme Tommi Läntisen kappaletta Via Dolorosa Reykjavikin keskustassa sijaitsevassa Lebowski Barissa, josta oli muotoutunut suomalaisten kantakapakka reissun aikana.
Myös kansanedustaja Paavo Arhinmäki oli paikalla Islannissa. Kuten suurimmassa osassa muitakin jalkapallomaajoukkueen vierasotteluita edellisten vuosikymmenien aikana.
Arhinmäen tuore teos Kaiken se kestää kertoo maajoukkueen kärsimysten tiestä kannattajan näkökulmasta. Arhinmäki kuvasi itse kirjaansa Kansan Uutisten haastattelussa ”fudisautoetnografiaksi.” Se on omaelämäkerrallinen teos, mutta sisältää samalla myös paljon tietoa Huuhkajien matkasta, jonka käänteentekeväksi risteykseksi muodostui syksyllä 2019 pelattu ratkaiseva EM-karsintaottelu Liechtensteiniä vastaan. Tuolloin toteutui ikuinen tavoitteemme eli arvokisapaikka varmistui. Vatsavaivoista kärsinyt Arhinmäki istui stadionin vessassa Jasse Tuomisen tehdessä ottelun voittomaalin.
Olen lukenut elämäni aikana röykkiöittäin urheilu- ja jalkapalloihmisten sekä poliitikkojen elämäkertoja. Suurin osa niistä on mekaanisesti kirjoitettuja henkilöhistorioita, joista on karsittu varmuuden vuoksi pois sävyt ja rosot, jotta päähenkilöstä jäisi lukijan mieleen mahdollisimman moitteeton kuva.
Parhaat teokset raottavat verhoa kulissien taakse. Kaiken se kestää tekee tämän mielenkiintoisten anekdoottien kautta. En esimerkiksi muistanut, että takavuosina maaotteluihin oli mahdollista tulla avoimesti omien juomien kanssa. Arhinmäki saapui kansalliseksi traumaksi muodostuneeseen Unkari-otteluun muovikassin kanssa, joka sisälsi olutta ja pienen viskilekan. Järjestyksenvalvojan mielestä kylmässä illassa oli hyväksyttävää ottaa hieman lämmikettä mukaan matsiin. Nykysäännöillä tämä ei olisi enää mahdollista.
Arhinmäki on reissannut A-maajoukkueen ja muutenkin jalkapallon perässä kolmessakymmenessä maassa ystäviensä kanssa. Kirjassa kuvataan myös matkustamisen murrosta länsimaisen ihmisen näkökulmasta. Nykyään halpojen lentojen ja majapaikan varaaminen onnistuu käden käänteessä internetin avulla ja pikkurahallakin pääsee matkaan. Aiemmin budjettimatkojen järjestäminen oli huomattavasti monimutkaisempaa ja se vaati paljon aikaa sekä suunnittelua.
Matkoilla on sattunut ja tapahtunut kaikenlaista eriskummallista. Kirjan mielenkiintoisimpia jaksoja on kertomus Arhinmäen ja hänen seurueensa seikkailusta Transnistriassa Moldova-vierasottelun yhteydessä.
Kaikkea ei kirjassa kerrota, eikä tarvitsekaan. Kuten Arhinmäki toteaa, ”se mikä tapahtuu vierasmatkoilla, jää vierasmatkoille”, on ollut maajoukkueen kannattajien ydinryhmän mottona jo pitkään.
Arhinmäen teos ei ole hänen mukaansa poliittinen, mutta jalkapallotarinaa rytmitetään muistelmilla poliittisen elämän kiemuroista. Ne luovat teokselle mukavasti ilmaa ja syventävät samalla ajankuvaa.
Kirjan lopussa Arhinmäki pohtii omaa suhdettaan maajoukkueeseen Graalin maljan eli kisapaikan saavuttamisen jälkeen. Hiipuuko rakkaus nyt, kun myyttinen palkinto on kourissa? En usko tähän. Muotoaan se voi muuttaa, kuten isossa kuvassa on jo tapahtunut. Kotimainen futiskannattajuus on vuosien saatossa muovautunut pienen piirin hipsteröinnistä koko kansan huviksi. Fanaattisimpien kannattajien rooli korostuu taas uudestaan, kun joukkue kyntää. Näitäkin päiviä tullaan vielä joskus näkemään.
Kaiken se kestää on vauhdikkaan tyylinsä myötä viihdyttävää luettavaa myös sellaisille lukijoille, jotka eivät ole kiinnostuneet jalkapallosta tai politiikasta. Myös äänikirja toimii erinomaisesti näyttelijä Niko Saarelan lukemana.
