Koneiden kapina jää vaisuksi

Ilmastonmuutos ja ympäristökysymykset nousevat uudella tavalla esiin kuntavaalien vaalikoneissa. Valtamedian tarjoama tulevaisuusvisio on kuitenkin yksipuolinen ja ankea.

Vaalikoneissa ehdokkaat ja äänestäjät vastaavat erilaisiin väittämiin ja lopputulemana ihmiset voivat vertailla, kuka ehdokkaista on lähimpänä omia näkemyksiä yhteisten asioiden hoitamisessa. Suomessa vaalikoneet ovat erityisen suosittuja ja niistä on tullut tärkeä tietolähde kaikissa ikäryhmissä.

Nuorille koneet ovat nousseet jo merkittävimmäksi tekijäksi äänestyspäätöksen taustalla. Koronapandemian aiheuttamien kokoontumisrajoitusten myötä koneiden merkitys kasvaa ehdokkaan etsimisessä entisestään.

Vaalikoneisiin kannattaa suhtautua journalistisina tuotteina, joissa aiheen ja tulokulman valinta vaikuttaa yhtä paljon kuin tässä artikkelissa. Kysymyksenasettelu ratkaisee siis kaiken ja se on usein myös koneiden pahin ongelma. Monitahoisia kysymyksiä voi harvoin pelkistää mustavalkoisiksi samaa mieltä – eri mieltä – väittämiksi. Tässä kategoriassa omituisin kysymys lienee Iltalehden utelu siitä, leikkaisitko ennemmin lapsien vai ikäihmisten palveluista. Suurin osa suomalaisista haluaa asua sellaisessa kunnassa, jonka ei tarvitse tehdä tällaisia valintoja.

Samalla vaalikoneet ylikorostavat yksittäisen ehdokkaan merkitystä. Suhteellisessa vaalitavassa puoluevalinnalla on ehdokasta suurempi merkitys vaalien lopputuloksen kannalta.

Arvoista asioihin

Aiemmissa kuntavaaleissa koneissa on painotettu vahvasti arvokysymyksiä ikään kuin vastauksena, mutta toisaalta myös polttoaineena nousussa olevalle identiteettipolitiikalle. Tällä kertaa suurimpien medioiden vaalikoneissa on panostettu hieman enemmän konkreettisiin asioihin, joista kunnissa päätetään. Erityisesti ilmastonmuutoskysymykset ovat saaneet ilahduttavasti lisää painoarvoa. Tämä on tärkeää, sillä myös kunnilla on merkittävä rooli ilmastonmuutoksen torjunnassa.

Perinteiset identiteetteihin ja arvoihin liittyvät kysymykset ovat edelleen mukana, mutta ne on jätetty pienempään rooliin. Pienikin suunnanmuutos on tärkeä, sillä kuntapolitiikka on kuitenkin usein erityisesti lautakuntatasolla yksityiskohtiin paneutuvaa mikromanagerointia. Valtuustossa ja lautakunnissa ei päätetä bensan maailmanmarkkinahinnasta, monikulttuurisuudesta tai siitä, miten lapsia pitäisi kurittaa koulussa. Mölyäjien sijasta kuntapolitiikassa asioita saavat aikaan yhteistyökykyiset henkilöt.

Kaupungit keskiössä ilmastonkriisin torjumisessa

Keskeisin tulevaisuuden haasteemme on ilmastonmuutos ja tämä näkyy positiivisella tavalla myös vaalikoneiden kysymyksissä. Esille nousevat niin kuntien energiantuotanto kuin myös liikennejärjestelyt muun muassa pyöräilyn, maksuttoman joukkoliikenteen ja pääkaupunkiseudun ruuhkamaksujen myötä.

Iin esimerkki osoittaa, että myös pieni maaseutumainen kunta pystyy kantamaan oman kortensa kekoon tässä valtavassa haasteessa. Vaikka ilmastonmuutoksen torjunnassa kaupungeilla onkin suurin rooli, maaseudun näkökulmaa olisi toivonut vaalikoneissa hieman laajemmin esille esimerkiksi lähiruokaan, harvaanasuttujen alueiden liikenteeseen ja kuntien hankintapolitiikkaan liittyvien kysymysten kautta.

Kuntatalous sivuroolissa

Puolueiden väliset erot tulevat näkyviin parhaiten suhtautumisessa talouskysymyksiin. Valtaosa talousoikeistoa haluaa jatkuvasti supistaa julkisiin palveluihin käytettäviä varoja ja veroja. Vasemmisto näkee puolestaan laajemmin laadukkaiden palveluiden ennaltaehkäisevän merkityksen kuntalaisten hyvinvoinnille.

Vaalikoneissa talousasioita käsitellään harmillisen pintapuolisesti, lähinnä käyttötalouden näkökulmasta. Vastakkainasettelua haetaan veronkorotusten ja palveluista leikkaamisen välille.

Ongelma liittyy kuntataloudesta julkisuudessa käytävään yleiskeskusteluun. Huomio kiinnittyy useimmiten ainoastaan vuosittaisiin budjetteihin ja siihen mistä leikataan. Tulevaisuusvisiot jäävät tämän vuoksi ankeiksi. Kuntien vaurautta tuottavat omistukset ja tulevaisuusinvestoinnit jätetään sivurooliin. Pirteä poikkeus on Yleisradion vaalikoneen kysymys siitä, miten kasvattaisit kuntasi tuloja, mutta siinäkin julkisen sektorin aktiivinen rooli jää paitsioon.

Tuoko sote-siirto leikkauspaineen

Kuntien tärkein tehtävä on tuottaa erilaisia palveluita asukkailleen ja tämä näkyy myös vaalikoneissa. Palvelukysymyksissä korostuvat ymmärrettävästi kuntien tällä hetkellä suuremmat menoerät eli sosiaali- ja terveyspalvelut ja koulutus. Niiden kautta on löydettävissä eroja ehdokkaiden välillä siihen, millä tavalla palvelut on järkevää tuottaa.

Sote-uudistus siirtää toteutuessaan ison osan sote-palveluista laajempien julkisten hartioiden varaan. Sipilän hallituksen kuvitteellista ”valinnanvapautta” ei enää vaalikoneistakaan löydy eli se on haudattu Gotlannin altaaseen, joka on Itämeren syvin ja pimein kolkka.

Pientä nihkeyttä uudistuksen uutta asemointia kohtaan kuitenkin löytyy. Sanoman vaalikoneessa on outo vihjaus sote-uudistuksen aiheuttamasta leikkaustarpeesta muihin jäljelle jääviin kuntapalveluihin. Väite on valheellinen ja valitettavasti se ruokkii virheellistä kuvaa uudistuksesta.

Samaa mantraa ovat hokeneet Oulussakin muutamat kuntavaaliehdokkaat, jotka eivät ole jaksaneet ottaa asioista selvää. Tässä tapauksessa vaalikone ei toteuta enää tuotteena journalistisia tavoitteita vaan se rakentaa omaa todellisuudesta poikkeavaa kertomusta. Sen vuoksi koneiden kysymyksiin kannattaa suhtautua terveen kriittisesti, kuten muihinkin journalistisiin tuotoksiin. Jyvät voi erottaa akanoista.

Vaalikoneet tarjoavat osviittaa äänestyspäätöksen taustalle, mutta on hyvä lukea tarkasti ehdokkaiden perustelut vastauksiinsa. Henkilökohtainen kontakti on myös tärkeä asia. Jos koronatilanne ei salli normaalia telttailua, ehdokkaat tavoittaa varsin hyvin esimerkiksi sosiaalisesta mediasta. Koneet raksuttavat helppoja vaihtoehtoja, mutta niiden vangiksi ei kannata jäädä.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdon numerossa 3/2021. Jutun taustamateriaalina on käytetty Iltalehden, Yleisradion ja Sanoman kuntavaalikoneiden valtakunnallisia kysymyksiä.