Sota, jossa kukaan ei ole hyvien puolella

Kirja-arvostelu (julkaistu Kansan Tahto -lehden numerossa 1/2019)

Airin Bahmani ja Bruno Jäntti: Syyrian sota : Demokratiatoiveet diktatuurin ja islamismin ristitulessa
(Tammi , 2018, 368 s.)

Syyrian sisällissota on kiistatta viime vuosikymmenien tuhoisin kansainvälinen konflikti. Sodassa on saanut surmansa lähteistä riippuen 350 000-500 000 ihmistä. Miljoonat ovat joutuneet jättämään kotinsa ja sen vuoksi sota on ollut merkittävä tekijä myös Syyrian naapurimaihin ja muualle maailmaan suuntautuneen massiivisen muuttoliikkeen taustalla kuluneella vuosikymmenellä.

Sodan osapuolet ovat syyllistyneet erilaisiin julmuuksiin ja ihmisoikeusrikkomuksiin puolin ja toisin. Tapahtumia on ollut vaikea hahmottaa ulkopuolelta käsin useiden taisteluissa mukana olevien

ryhmittymien ja ulkovaltojen, kuten Venäjän ja Yhdysvaltojen sekaantumisen vuoksi. Myös länsimainen media on ollut ymmällään sekavan tilanteen edessä. Sodasta kun ei ole ollut mahdollista rakentaa perinteistä helppoa diskurssia hyvän ja pahan välisestä taistelusta.

Airin Bahmanin ja Bruno Jäntin teos Syyrian sota – Demokratiatoiveet diktatuurin ja islamismin ristitulessa on ensimmäinen laaja suomenkielinen yleisteos Syyrian sodasta ja sen taustatekijöistä. Tekijät taustoittavat ansiokkaasti sotaan johtaneita tapahtumia sekä toimijoita ja kartoittavat laajasti syyrialaisten näkemyksiä sodan osapuolista. Kirja pyrkii luomaan näkemyksen siitä, millaisten peruspilarien varaan maan asukkaat haluaisivat todellisuudessa yhteiskuntansa rakentaa.

Syyrian sodan alkujuuret löytyvät arabikevään tapahtumista. Käynnistynyttä verisen väkivallan ketjua ei voi täysin ymmärtää ilman kokonaisvaltaista katsausta tähän mielenosoitusten ja kansannousujen aaltoon, joka alkoi Tunisian vallankumouksesta vuodenvaihteessa 2010–2011.

Arabikevään taustalla oli kansalaisten protesti alueen valtioiden autoritäärisiä hallintoja vastaan, mikä leimahti lopulta vallankumousten ja väkivaltaisuuksien sarjaksi. Kuten teoksessa kiteytetään, Egyptin, Tunisian ja muiden alueen valtioiden vihaiset mielenosoittajat halusivat ”vapautta, leipää ja arvokkuutta”.

Bahmanin ja Jäntin analyysi lähtee liikkeelle tilanteesta, jossa myös syyrialaiset ovat lopen kyllästyneitä Basar al-Assadin diktatuuriseen poliisivaltioon sekä yhteiskunnallisen eriarvoistumisen kasvamiseen. Nämä mielenosoitukset eskaloituivat lopulta aseelliseksi konfliktiksi ja sodaksi.

Airin Bahmani kuvaa teoksen alussa ansiokkaasti kansannousun poliittista maantiedettä. Syyrialaiset järjestäytyivät kansannousun alkuvaiheessa sen mukaan, mikä oli alueiden asukkaiden enemmistön suhde al-Assadin hallintoon. Keskiössä olivat nuoret syrjäseutujen asukkaat ja sunniarabit.

Kaupunkien osalta tilanne vaihteli suuresti, mikä sirpaloitti sodan karttaa myös jatkossa. Usea kaupunki jakautui pienempiin osiin. Esimerkiksi pääkaupunki Damaskoksesta löytyy Itä-Ghoutan kaltaisia lähiöitä, joita al-Assadin joukot ovat moukaroineet armotta, mutta samaan aikaan hallintoa

kannattavissa osissa kaupunkia on eletty suhteellisen normaalia elämää. Sodan repaleinen maantiede on osittain hämärtänyt yrityksiä ymmärtää konfliktin taustoja.

Bruno Jäntti analysoi kattavasti kansannousun alkuvaiheiden jälkeen tapahtunutta vastakkainasettelua demokraattista yhteiskuntaa tavoitelleen kapinallisten enemmistön ja kumouksellisen sunnalais-islamistisen vähemmistön välillä. Sodan edetessä Muslimiveljeskunta ja pääosin ulkosyyrialaisten johdolla toimivat joukot syrjäyttivät organisatorisesti heikommat demokraattiseen vaihtoehtoon pyrkivät voimat. Näistä eräs voimakkaimmista oli Jabhat al-Nusra, jonka juuret ovat vahvasti Irakin al-Qaidan suunnalla.

Erilaisia kapinallisryhmittymiä löytyy lukuisia ja kirjassa osoitetaan, että Yhdysvaltojen liityttyä taisteluun Assadia vastaan, länsimedialla on mennyt usein puurot ja vellit sekaisin analyyseissaan. Konfliktin monimutkaisuuden takia erilaisia jihadistiryhmiä on usein nimitetty maltillisiksi kapinallisiksi ja ne on sotkettu demokraattisia vaatimuksia ajavaan, maltilliseen Vapaan Syyrian Armeijaan.

Bahmani ja Jäntti muistuttavat, että myös Suomen hallituksella on ollut välillinen rooli sodassa. Suomi on aseistanut Erdoganin Turkkia, jonka tukemat islamistimiliisit ovat syyllistyneet sotarikoksiin kurdialueilla. Tähän liittyen kaikki varmaankin muistavat ulkoministeri Timo Soinin julkilausuman Suomen ja Turkin yhteisestä arvopohjasta.

Teoksen keskeinen punainen lanka löytyy tavallisten syyrialaisten näkemyksistä ja toiveista, joita on selvitetty erilaisten gallupien kautta. Jäntti erittelee islamisteja ja Isistä eli Daeshia käsittelevissä luvuissa syyrialaisten suhtautumista äärijärjestöjen tavoitteisiin. Johtopäätös on, että valtaosa kansalaisista kannattaa demokratiaa sekä uskontojen rauhanomaista rinnakkaiseloa. Toisaalta voidaan kysyä, miksi tällaisessa tilanteessa demokraattiset voimat joutuivat ääriajattelun jyräämäksi opposition sisäisessä kamppailussa. Syyrian ulkopuolelta islamisteille virtaava raha ja uskonsotureiden armada selittävät vain osittain tätä kehitystä.

Teoksen järkyttävintä antia ovat silminnäkijöiden graafiset kuvaukset Daeshin jesidivähemmistöön kohdistuneista raakuuksista. Vaikka myös Assadin hallinto on syyllistynyt lukuisiin järkyttäviin väkivallantekoihin, usean syyrialaisen näkökulmasta tilanne muuttui vielä huonompaan suuntaan jihadistien kaapattua oppositioliikehdinnän haltuunsa.

Kurdialueen tilannetta käsitellään kirjassa vain pintapuolisesti. Tämä on heikkous, sillä Pohjois-Syyrian federaation käsittely olisi tuonut sodan osapuolten tarjoamiin yhteiskuntamalleihin erilaisen näkökulman. Loppuun olisi kaivannut lisäksi yhteenvetoa ja tekijöiden näkemystä siitä, mitä on luvassa seuraavaksi ja onko sodalle tulossa loppua lähiaikoina. Tietysti konfliktin ollessa edelleen kesken tämä on hyvin vaikeaa. Teoksen julkaisemisen jälkeen on tapahtunut paljon esimerkiksi kurdien tilanteen osalta Yhdysvaltojen vedettyä tukensa pois ja kurdien aloitettua neuvottelut Assadin hallinnon kanssa. Kirja on kuitenkin erinomainen perusteos Syyrian sodan taustatekijöistä ja suositeltavaa luettavaa kaikille aihepiiristä kiinnostuneille.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *