Kesä, kirjat ja historia
Lukeminen kannattaa aina, kuten Jörn Donner sanoi joskus jossain mainoksessa kun jörnimiseltään ehti. Talvisin elämä on kuitenkin hektistä ja lukuhetket jäävät monta kertaa päivän viimeisiin minuutteihin. Mielenkiintoista teosta saattaa päästä joskus jopa kymmenen sivua eteenpäin ennen kuin lamput molempien jäljellä olevien aivosolujen välissä sammuvat pimeimmäksi ajaksi. Toppilan routakaudella keskeneräisiä projekteja on vakituisesti yöpöytä täynnä.
Kesälomalla ehtii onneksi muun harrastelun lomassa ahmia jopa yhden kirjan päivässä. Jalkapallon seuraamisen ja huonoille tuomareille huutelun ohella tämä on ehdottomasti hienointa tekemistä kesällä.
Tänä suvena olen lukenut paljon jalkapallokirjallisuutta. Porilaisen futislegenda Jarmo ”Tenu” Alatensiön (RIP) traagisen historian sekä muiden suomalaisten futaajien elämäkertojen ohella olen käynyt läpi paljon erilaisiin valmennusmetodeihin ja -filosofioihin liittyvää kirjallisuutta. Muun muassa Alpo Suhosen rehellinen päiväkirja Chigacon NHL-vuodesta oli erittäin mielenkiintoinen.
Historioitsijana toinen intohimoni liittyy tarinoihin, jotka kertovat unohdetuista sodista ja konflikteista sekä niihin kietoutuvista ihmiskohtaloista. Tänä kesänä lukemistani kirjoista vavahduttavin on varmasti Åsne Seierstadin Groznyin Enkelit, joka kertoo Tšetšenian sotien lapsista. Myös Teemu Keskisarjan Raaka tie Raatteeseen luo kiinnostavia inhimillisiä näkökulmia Suomen historiassa ikoniseen asemaan nousseesseen talvitaisteluun.
Joskus nämä kaksi teemaa yhdistyvät mielenkiintoisella tavalla. Gunnar Perssonin teos Hakoah – tähdet paossa kertoo Itävalta-Unkarin ja myöhemmin valtakunnasta repeytyneiden valtioiden juutalaisista jalkapalloilijoista ja unohdetuista seuroista, jotka olivat joskus Euroopan parhaimmistoa.
Asuessani Budapestissä syksyllä 2006, kävin seuraamassa paikallisen MTK Hungarian pelejä. Ostin MTK:n kausikortin, koska kyseessä oli tuolloin ainoa seura Unkarin pääkaupungissa, jonka kannattajaryhmän banderolleissa ei näkynyt fasistisia symboleja. Nykytilanteesta en tiedä tarkemmin, mutta Unkarin nykyiseen poliittiseen tilanteeseen peilaten on vaikea uskoa katsomokulttuurin muuttuneen radikaalisti kymmenessä vuodessa.
Juutalaistaustainen MTK oli toista maailmansotaa edeltävänä aikana mitä mainioimpien jalkapalloilijoiden kasvattamo ja eräs Euroopan ehdottomista huippuseuroista. Budapestin helmistä nautti erityisesti Perssonin historiikin kohde, wieniläinen juutalaisseura Hakoah, johon Miklós Horthyn Unkarissa kasvavaa antisemitismiä paenneet ammattilaisjalkapalloilijat liittyivät joukolla maailmansotien välisenä aikana.
Persson luovii teoksessaan ansiokkaasti jalkapallotarinoiden rinnalla läpi Keski-Euroopan aatehistoriaa ja pohjustaa tulevia järkyttäviä tapahtumia, joiden seurauksena Hakoahin kaltaisia seuroja ja niiden pelaajia ei enää ole olemassa eurooppalaisessa todellisuudessa – pelaajat murhattiin tai heidät ajettiin ulos maasta.
Hakoahin toiminta Wienissä oli alusta asti taistelua elämästä. On kylmäävää lukea Wienin pormestariksi vuonna 1897 populistisella kiihotuksella nousseen Karl Luegerin ja hänen kannattajiensa tekstejä juutalaisista. Lueger saarnasi juutalaisten kansalaisoikeuksien poistamisesta ja heidän ajamisestaan ulos maasta. Raaimmissa puheenvuoroissa juutalaiset haluttiin jauhaa lannoitteeksi.
Vierastan periaatteessa historiallisia analogioita eli aikaisemmin tapahtuneiden asioiden rinnastamista nykyaikaan, mutta valitettavasti tällainen kirjoittelu kuulostaa hyvin tutulta. Tänä kesänä suomalaisen hallituspuolueen perussuomalaisten nuorisojärjestön puheenjohtaja Sebastian Tynkkynen kehotti miettimään, miten islamin uskonto saataisiin kitkettyä pois ja Suomessa asuvat muslimit saataisiin pois maasta.
1800- ja 1900-lukujen vaihteessa avoin ja väkivaltafantasioita sisältävä antisemitismi oli normalisoitua poliittista puhetta Keski-Euroopassa. Wienissä ennen ensimmäistä maailmansotaa oleskellut nuori Adolf Hitler seurasi Karl Luegeria kiinnostuneena ja imi itseensä hänen tapansa esiintyä ja kiihottaa kansaa rasistisilla teeseillä. Seuraukset ovat varmasti kaikille tutut. Luegerin ja hänen kannattajiensa kaikki sairaat fantasiat toteutuivat lopulta.
Nyt olemme tietyllä tapaa samassa tilanteessa kuin Wienissä yli sata vuotta sitten. Puheiden ja niissä määriteltyjen tavoitteiden rajat venyvät koko ajan. On vain ajan kysymys, kun äärioikeisto esittää omaa lopullista ratkaisuaan – Tynkkysen kirjoittelu ratsastaa jo tällä ajatuksella. Samaan aikaan persujen puheenjohtaja, ulkoministeri Timo Soini on keskittynyt kesällä pesäpallokatsomossa patsasteluun ja ei aio kommentoida asiaa millään tavalla. Kyseessä on eräänlainen vastuunpakoilun huipentuma.
Ihmiskunnan historia on suurimmaksi osaksi marssia veriteoista toiseen. Ainoa tapa estää tapahtumien toistuminen on tuntea ne perusteellisesti. Silloin pääsee myös hyvien tekojen juurille.
Suomessa eräs menestyksen avaimista on liittynyt vahvasti koulutukseen, johon kuuluu myös yleissivistys ja historian tuntemus. Terveisiä hallitukselle ja opetusministeri Sanni Grahn-Laasoselle: Tätä osaamista meillä ei ole varaa heittää pois.
