Seitsemän peninkulman saappaat

Kesäkuussa pidettävässä Oulun puoluekokouksessa valitaan Vasemmistoliitolle uusi puoluesihteeri. Kisaan on jo ilmoittautunut tukku mielenkiintoisia nimiä ja muutamalla henkilöllä on vielä ratkaisu harkinnassa.

En ota tässä kirjoituksessa kantaa siihen, kuka ehdokkaista olisi paras puoluesihteeri seuraavan kolmen vuoden jaksolla. En myöskään nosta esiin aiempia onnistujia tai epäonnistujia tässä tehtävässä. Ajatuksena on pohtia millaisia ominaisuuksia hyvältä puoluesihteeriltä vaaditaan ja minkälaisia haasteita on jatkossa edessä.

Mainostoimisto Ellun kanojen Jukka Manninen listasi tammikuisessa blogikirjoituksessaan ansiokkaasti kokonaisuuksia, joiden hallitseminen on puoluesihteerin tehtävässä tärkeää. Nostan näistä kokonaisuuksista esille muutaman – vasemmistolaisin maustein.

Ensimmäinen niistä liittyy johtajuuteen, josta hakijalla on hyvä olla aiempaa kokemusta. Puoluesihteeri on puoluetoimiston esimies ja jos puolueen puheenjohtaja on joukkueen kapteeni, toimii puoluesihteeri valmentajana.

Vasemmistoliitossa on yt-neuvottelujen jälkeen jäljellä enää kourallinen työntekijöitä. Puolue on monen mielikuvissa leimallisesti keskusjohtoinen organisaatio, mutta alueilla toimitaan todellisuudessa melko itsenäisesti.

Oman periferisen alueeni näkökulmasta hyvä puoluesihteeri pitää huolta siitä, että viestit kulkevat jouhevasti molempiin suuntiin ja aktiivit pidetään hereillä siitä, mikä on milloinkin valtakunnan tasolla ajankohtaista. Työntekijän kiireistä arkea ei kuormiteta epäolennaisilla asioilla. Järjestelmällisyys ja kyky keskittyä olennaisiin asioihin on äärimmäisen tärkeää.

Hyvä johtaminen ei ole upseerityylistä käskyttämistä. Parhaiten joukkue sitoutetaan omalla esimerkillä. Tarvitaan sitoutumista ja hereillä oloa koko ajan. Tärkeää on on myös valmius ratkaista konflikteja ja työskennellä kovassa sisäisessä ja ulkoisessa paineessa. Myös ikäviä ratkaisuja pitää olla valmis tekemään tarvittaessa, sillä kaikkia ei voi kuitenkaan aina miellyttää. Nämä ratkaisut pitää tehdä avoimesti.

Yhteistyön pitää pelata puoluejohdon suuntaan saumattomasti. Lisäksi puoluesihteeri tekee tietysti töitä myös kentän luottamushenkilöiden ja toimijoiden kanssa. Puoluesihteerin pitää olla osa kenttää, kuunnella ja innostaa väkeä sekä kommunikoida aktiivisesti ihmisten kanssa. Tämä on järjestöosaamista, joka on toinen tärkeä tässä tehtävässä vaadittava ominaisuus. Se vaatii aatteen paloa ja ennen kaikkea vahvaa tuntumaa kentän asioihin. Organisaation tuntemus on edellytys tässä työssä.

Jokaisen puoluekokouksen alla puhutaan paljon hallinnon keventämisestä ja uusien toimintamallien kehittämisestä. Niin nytkin. Usein ihmiset ajattelevat johtohahmojen vaihtamisen johtavan välittömästi jonkinlaiseen suunnanmuutokseen. Usein jää huomaamatta puolueen kehittämisen olevan jokapäiväistä työtä, jota voi tehdä ja tehdäänkin koko ajan.

Vasemmistoliitossa on tapahtunut monessa asiassa valtava muutos viimeisen kymmenen vuoden aikana. Sähköiset työskentelytavat alkavat olla jo aika hyvin hallinnassa myös varttuneemmalla jäsenistöllä ja median murros on huomioitu viestinnässä. Uudet jäsenet otetaan paremmin vastaan ja kyvykkäät pääsevät paremmin osaamistaan vastaaviin, vaativiinkin tehtäviin. Kiinnostuneiden on helpompi tulla mukaan.

Kehitettävää riittää varmasti edelleen ja eräänlainen positiivinen käymistila onkin pysyvä elementti puoluetoiminnassa.

Itse kaipaan puoluesihteeriehdokkailta tarkkaan pohdittua konkretiaa ehdotuksiin hallinnon kehittämisen osalta. Puoluesihteeri kun on ennen kaikkea hallinnollinen johtaja, jonka pitää huolehtia vaalien, säännöissä määritellyn järjestötoiminnan ja lakisääteisten asioiden sujumisesta.

On epäloogista vaatia esimerkiksi puoluekokousvälin lyhentämistä ja samaan aikaan puhua hallinnon keventämisestä. Puoluekokouksen järjestäminen on juurikin hallinnollista työtä ja se kuormittaa valtavasti sekä kaventunutta työntekijäresurssia että vapaaehtoisten voimavaroja.

Paikallistasolla olen pitänyt nyrkkisääntönä sitä, että piiritoimiston roolina on hallinnollisten tehtävien ohella toimia spontaanien ideoiden mahdollistajana. Erilaisia hienoja toimintaideoita kumpuaa jäsenistön suunnalta jatkuvasti. Tapahtumia ja kampanjoita syntyy aina, jos löytyy visio ja sille toteuttajia.

Lopuksi vielä muutama sana yhdestä keskeisestä puoluesihteerin tehtävästä eli puolueen viestintästrategian kehittämisestä. Tätäkin työtä tehdään joka päivä, mutta vaalikampanjat ovat viestinnän kulmakiviä. Niissä paalutetaan puolueen graafinen ilme ja keskeiset tavoitteet ihmisten kovalevyille. Vaaleissa rakennetaan pohjaa myös muulle viestinnälle ja teemakampanjoille.

Vasemmistoliiton kampanjoissa on nähty onnistumisia ja floppeja. Perusongelma on teemallisen ja visuaalisen toiston puute. Muut puolueet ovat onnistuneet paremmin toiston kautta ottamaan haltuun erilaisia teemoja, symboleja ja termejä.

Osittain tämän vuoksi Vasemmistoliiton politiikka näyttäytyy edistyksellisistä tavoitteista ja ohjelmista huolimatta reaktiivisena. Tässä on paljon pohtimista jatkossa uudelle puoluesihteerille, joka vastaa viime kädessä myös tästä asiasta.

Edellämainitun tehtävä- ja ominaisuusryppään toteuttamisen ohella olisi valtavan hienoa, jos puoluesihteeri pystyisi nostamaan julkiseen keskusteluun Vasemmistoliiton ajamia teemoja kiinnostavalla tavalla. Mediassa puhuvia päitä kun ei meillä ole todellakaan liikaa. On kuitenkin hyvä muistaa, että näissä asioissa ei voi sooloilla. Puoluesihteerin pitää edustaa kannanotoillaan puolueen demokraattisesti tekemiä päätöksiä.

Sarkaa siis riittää ja tarjokkailla on edessään hikinen urakka. Peukaloisen tarinoista tuttuja seitsemän peninkulman saappaita ei tarvitse kuitenkaan täyttää yksin. Puolue ei ole puoluesihteeri tai puoluetoimisto. Jokaisen jäsenen tekemisillä on merkitystä sille miten jatkossa saamme tavoitteitamme eteenpäin.

Lykkyä pyttyyn kaikille kisaan lähteneille!

Jaakko Alavuotunki
Pohjoisten piirien toiminnanjohtaja
Oulu

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdon verkkosivuilla 22.2.2016.

Lisää luettavaa aiheesta:

Aika miettiä puoluesihteerin roolia