BB-Sebastian ja Soinin päiväkirjahuone

Alkuviikon puheenaihe on ollut perussuomalaisten oululaisen varapuheenjohtajan Sebastian Tynkkysen saamat potkut puolueesta.

Tynkkynen vaati takkinsa systemaattisesti kaikissa asioissa kääntäneitä persuja järjestämään eduskuntaryhmän ja puoluevaltuuston yhteiskokouksen, jossa päätettäisiin hallituksessa jatkamisesta.

Samanlainen kokous järjestettiin pari vuotta sitten Vasemmistoliitossa, jossa käytiin sisäistä vääntöä hallitustyöskentelystä. Tuntikausien värikkään keskustelun ja äänestyksen jälkeen puolue päätti jatkaa pienituloisten puolustamista hallituksessa. Tunteet olivat pinnassa, mutta demokratia puhui.

Uuden mandaatin hakeminen ei diktaattorin elkein perussuomalaisia johtavalle Timo Soinille käynyt. Häädön Big Brother-talosta jo kokenut Tynkkynen potkaistiin nyt ulos myös Timpan päiväkirjahuoneesta.

Soinin viesti on selvä. Persuissa saat olla avoimesti rasisti ja kiihottaa kansanryhmää vastaan, mutta puoluejohdon asemaa ei kyseenalaisteta. Vääntöä jatkettaneen oikeudessa, sillä puolueen sääntöjen ja yhdistyslainsäädännön mukaan erottaminen oli laiton.

Puuhastelun tasoa kuvaa se, että oikeusministeri Jari Lindström istuu puoluehallituksessa. Myös muissa toimialansa kysymyksissä kujalla oleva Lindström oli siis mukana tekemässä lainvastaista päätöstä. Jossain muussa maassa odotettaisiin jo ministerin jättävän Audinsa avaimet työpöydälle ja poistuvan takaovesta todellista osaamistaan vastaaviin tehtäviin.

Koko soppa on jälleen kerran osoitus siitä, miten perussuomalaiset toimii puolueena. Puoluedemokratiaa persuissa ei ole, vaan Timo Soini päättää lakeijoineen kaikesta. Marssijärjestys selviää hyvin lukiessa suuren johtajan viime vuonna ilmestynyttä elämänkerrallista Peruspomo-teosta.

Muissa puolueissa jäsendemokratia toimii täysin eri tavalla. Linjoista ja tavoitteista päätetään yhdessä. Vasemmistoliitossa puolueen jäsen voidaan erottaa vain jäsenen oman puolueyhdistyksen kokouksessa. Ja silloinkaan erottamista ei voida tehdä kuulematta asianomaista, kuten Tynkkysen tapauksessa tehtiin.

Tynkkynen itse on poliitikkona show-osastoa. Puoluejohtoon kohdistuva kritiikki liittyi enimmäkseen maahanmuuttoon, joka on tällä hetkellä suosituin keppihevonen politiikan raviradoilla. Muuten Tynkkynen tunnetaan lähinnä erilaisista huomiohakuisista tempauksista, kuten PS-nuorten epäonnistuneesta pilapiirroskilpailusta. Nyt hänestä on tullut tapauksen myötä jonkinlainen sananvapauden marttyyri ja mies on saanut myötätuntoa osakseen myös poliittisilta vastustajiltaan.

Kapina oli suunniteltu performanssi oman profiilin nostamiseksi, mutta sen lopputulos oli Tynkkyselle jostain syystä yllätys. Nyt nuorisojärjestön puheenjohtajasta tulee pahimmassa tapauksessa poliittinen ruumis, koska Tynkkysen henkinen koti löytyy persujakin jyrkemmistä äärioikeiston sirpalepuolueista. Sieltä ei pylvästaloon nousta.

Moni on arvellut, että hallituskumppaneiden puoluetoimistoilla kiristellään taas hampaita persujen sirkuksen jatkuessa. Tuskinpa. Farssi sataa varsinkin kokoomuksen laariin. Alexander Stubb on päässyt kamreereineen suunnittelemaan rauhassa kansaa kurittavia leikkauksia. Budjetti ei ole juuri mediaa viime päivinä kiinnostanut.

Ulkoministeri Soinia eivät kansakunnan ongelmat napostele maailmalla reissaamisen ja plokipiereskelyn ylivoiman viedessä mielenkiinnon. Viimeksi mainitusta saatiin uusin esimerkki viikonloppuna, kun Soini usutti trolliarmeijansa persuja kritisoineen toimittaja Tuomas Murajan kimppuun.

Samaan aikaan työttömyys kasvaa. Hallitus leikkaa muun muassa harmaan talouden torjunnasta, koulutuksesta ja pienituloisilta eläkeläisiltä. Se potkii työttömiä ja armahtaa talousrikollisia.

Hyvinvointivaltiota nakertavat leikkaukset eivät taloustilannetta korjaa. Samalla ihmisiä syöstään köyhyyteen edellisen laman tapaan. Kokoomusta ja alkiolaisuuden rippeetkin kadottanutta, miljonääri-Sipilän johtamaa keskustaa ei tämä hetkauta, mutta moni pienituloinen on laittanut uurnilla toivonsa perussuomalaisiin.

Soini puhuu harvoin kansantaloudesta ja työpaikkojen luomisesta. Ala-astetasoinen örähtely ei tarjoa vastauksia mihinkään. Persupomo naljaili pari vuotta sitten vasemmistolle seuraavasti: ”Mikään ei ole puolueelle tuhoisampaa kuin sisäinen eripura. Siinä jää työkansan asiat toiseksi.” Niinpä niin.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa pe 29.10.2015.