Hyvät neuvot kalliit

Löysin kesälomilta takaisin konttorille palatessani 100-vuotiaan Järkän mittavista kirjavarastoista Claes Anderssonin teoksen ”Kaksi kansaa”, joka on kokoelma politiikasta ja kulttuurikentältä tunnetun Anderssonin kolumneja vuosilta 1988-1993.

Claes kuuluu siihen yhteistyön kautta asioita eteenpäin ajaneiden poliittisten vaikuttajien joukkoon, jota itse arvostan paljon. Samassa sarjassa pelaa myös muita hienoja ihmisiä, kuten eduskuntauransa ensi keväänä päättävä Martti Korhonen, jolta olen oppinut paljon juuri erilaisten ihmisten kanssa toimimisen filosofiasta.

Elämänkerrassaan ”Sydän on vasemmalla” Claes kertoo arvostavansa Jürgen Habermasin käsitystä politiikasta jatkuvana dialogina. Valitettavasti nykyisellä some-aikakaudella ei arvosteta enää tarpeeksi keskustelevaa tyyliä toimia. Nykyään politiikassa harrastetaan paljon suoraan henkilöön menevää loanheittoa ja muuta aivopiereskelyä.

Samalla perehtyneisyys ja asiaosaaminen ovat jäämässä paitsioon. Alexander Stubbin kaltaiset puhtaasti imagon kautta toimivat poliitikot ovat valtaamassa pelikenttää. 140 merkin twitter-argumentoinnissa ja selfie-tykityksessä ei päästä pintaa syvemmälle.

Anderssonin kolumnikokoelman kirjoitukset ovat parin vuosikymmenen takaa, mutta kuten kirjan esipuheessa todetaan, ne ovat kooste sellaisista teksteistä, jotka eivät tunnu liian sidotuilta päivänpolitiikkaan.

Kirjan päättävä, vuonna 1993 julkaistu ”Kymmenen neuvoa itselleni, jos olisin ystäväni” sisältää muutaman oivallisen ohjeen. Kaikesta ei voi tietenkään olla samaa mieltä, mutta nämä siteeraamani neuvot toimivat edelleen politiikassa ja myös jokapäiväisessä kanssakäymisessä ihmisten kanssa.

”Siitä, että itse tiedät kaikki asiat paremmin kuin muut, ja että maailma on paha mutta itse olet hyvä, sinun kannattaa puhua hyvin hyvin pienin kirjaimin. Äläkä unohda, että totuuksia on useita ja sinun omasi on vain yksi niistä. Totuuden kasvot vaihtelevat riippuen siitä, mistä sinä katsot, ja miten.”

Usein keskusteluissa kaikkein ärsyttävin persoona on vaahtosuu, joka tulee ilmoittamaan muille olevansa oikeassa ja hyvien puolella. En voi heittää ensimmäistä kiveä tässä asiassa, joten parantamisen varaa on. Tärkeää on osata kuunnella ja keskustella niidenkin kanssa, jotka ovat eri mieltä.

”Epäile kaikkia niitä aatteita ja ideologioita, jotka väittävät olevansa oikeassa ja omistavansa sen ainoan oikean totuuden ja tiedon. He, jotka vaativat itselleen totuuden monopolia, eivät kaihda mitään keinoja toisinajattelevien vaientamiseksi.”

Dogmatismi on vaarallista ja totuuden monopolia käyttävät myös nykyisissä konflikteissa monet. Tämän osoittavat viimeaikaiset uutiset esimerkiksi Itä-Ukrainasta.

Kaikkein vaarallisinta on elää kuplassa ja ympäröidä itsensä pelkästään samanmielisillä. En diggaile suuremmin esimerkiksi finanssikapitalismista, mutta Aivovuodon biisiä mukaillakseni onneksi jotkut parhaista ystävistäni ovat pankkiireita.

”Muista, että jos saat valtaa: saat myös avaimet itsesi tuhoamiseen. Varmistu siitä, että kaikki sinulle annettu valta on määräaikaista, tilapäistä ja ja muiden kontrolloitavissa.”

Kaikenlainen valta korruptoi ihmistä. Oli se sitten valtaa kaveripiirissä, perheessä tai hallituksen päämiehenä. Törmäsin juuri tuttuun väitteeseen, jonka mukaan vallan korruptoivan luonteen takia kaikki poliitikot ovat läpeensä pahoja ihmisiä, jotka pyrkivät tavoittelemaan vain omaa etuansa.

Kokoomuksen viimeaikainen tuolileikki vahvistaa varmasti tällaisia näkemyksiä. Viisaimmat kykenevät kuitenkin itse tunnistamaan vallan turmelevat vaikutukset tarpeeksi ajoissa. Tärkeää on vaihtaa siinä vaiheessa maisemaa tai resetoida tilanne, kun oma vallankäyttö muuttuu liian arkipäiväiseksi.

”Älä koskaan anna kenellekään neuvoja. Jos ihminen pystyy ottamaan vastaan neuvojasi, hän ei niitä tarvitse, koska hän tietää jo itse, miten toimia […] Jos kuitenkin neuvot, neuvo niin ettei sitä mielletä neuvoksi vaan mieluummin epäilyksi, kyseenalaistamiseksi, sinun omaksi epäröinniksesi. Hyvä neuvo on kallis silloin, kun neuvot vastaanottava mieltää ne omaksi keksinnökseen.”

Kannattaa suhtautua kriittisesti kaikkiin neuvoihin – myös tässä tekstissä lueteltuihin. Viimeksi mainittu seikka on puolestaan huomattu kuntapolitiikassa erityisesti virkamiesten kanssa toimiessa. Usein kaikkein paras tapa saada tavoitteitaan läpi on saada joku merkittävämpi pamppu ymmärtämään idean olevan omansa. Nimeäsi et saa lehteen, mutta asia etenee.

Kirjoitus on julkaistu Tien Päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa to 18.9.2014.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *