Pohjois-Suomi etsii työtä

Ennätyskuuma kesä on tarjonnut oululaisille työntekijöille koko joukon murheellisia uutisia ict-alan joukkoirtisanomisaallon pyyhkäistyä tsunamin tavoin kaupungin yli jälleen kerran.

Broadcom kertoi heinäkuun lopussa ajavansa alas Oulun yksikkönsä. Ratkaisu tarkoittaa potkuja yli 400 henkilölle. Aiemmin Microsoft ilmoitti lakkauttavansa kaupungissa puhelinkehitystä tekevän yksikkönsä. Oulun osalta tämä tarkoittaa noin 500 ihmisen irtisanomista.

Potkuaalto johtuu pääosin taloustaantumasta ja Nokian taannoisesta kyykkäyksestä matkapuhelinmarkkinoilla. Rakennemuutos on koetellut kovalla kädellä teknologiateollisuutta viime aikoina. Isänmaaton globaali kapitalismi on samanaikaisesti näyttänyt irvokkaimman puolen itsestään.

Pessimistisimmissä arvioissa on nähty kaupungin näivettyvän irtisanomisten myötä kokonaan ja muuttuvan pohjoisesta piilaaksosta hylätyksi periferia-alueeksi.

Synkkyyteen ei ole kuitenkaan syytä vaipua. Ict-ala alihankkijoineen työllistää edelleen yli 10 000 ihmistä kaupungin alueella. Nyt irtisanotuista insinööreistä suurin osa löytää varmasti töitä jatkossa. Oulun kannalta suurin haaste on aivovuoto, joka jatkuu potkuaallon myötä. Huippuosaajat lähtevät töiden perässä etelään tai ulkomaille.

Oulussa on panostettu takavuosina johdonmukaisesti ict-alan koulutukseen. Korkeakouluilla ja yrityksillä on ollut jo pitkään erittäin tiivis suhde. Tämä avioliitto näyttäisi kestävän uusimmatkin tyrskyt.

Suurempi haaste koskee investointeja. Suomalaisen työn kalleutta on pidetty joissain arvioissa investointien esteenä. Suomen ei kannata kuitenkaan ryhtyä kilpailemaan Kiinan kanssa hilavitkuttimien rakentamisessa. Meiltä löytyy korkean teknologian osaamista usealta alalta. Tällä sektorilla puhuu laatu määrän sijasta ja palkkakustannukset eivät ole keskeinen ongelmatekijä.

Turun telakalta kantautuneet myönteiset uutiset osoittavat, että valtio voi kätilöidä taloudellisesti suuriakin hankkeita. Tärkeää olisi myös saada kotimainen pääoma sijoittamaan suomalaiseen elinkeinoelämään.

Irtisanomiset asettavat paineita myös Oulun käyttötaloudelle, mutta on syytä muistaa, että vararikossa kaupunki ei ole. Kaupunki sijoitti juuri epävarmaan Fennovoima-hankkeeseen miljoonia. Vuoden alussa suoritettu DNA-osakkeiden myynti toi Oulu ICT Oy:lle likvidejä varoja peräti 150 miljoonaa euroa.

Kaupunginjohtaja Matti Pennanen on todennut, että rahat käytetään uuden yritystoiminnan luomiseen. Samalla pitää kuitenkin huolehtia ennaltaehkäisevistä sosiaali- ja terveyspalveluista. Niistä leikkaaminen aiheuttaa pitkässä juoksussa lisää kuluja ja inhimillistä kärsimystä.

EU:n asettamat Venäjä-pakotteet muodostavat toisenlaisen haasteen pohjoisen Suomen työllisyysnäkymille. Toimenpiteet Venäjää vastaan ovat tietyllä tapaa perusteltuja, sillä se ei ole muuttanut toimintaansa Ukrainan kriisin suhteen. Pallo on nyt palautettu Putinin käsiin.

Pakotteilla tulee olemaan negatiivisia taloudellisia vaikutuksia Suomessa. Niiden mittakaavasta on tosin suuria erimielisyyksiä. Pääministeri Stubbin mukaan vaikutukset Suomen talouteen eivät ole suuria. Sen sijaan esimerkiksi Teknologiateollisuus pitää pakotteita hyvin merkittävinä.

Pohjois-Suomessa 350 henkilöä työllistävät rajahankkeet jäivät onneksi pakotteiden ulkopuolelle. Yrityspuolella niiden vaikutukset osuvat kuitenkin kaivosalaan ja matkailuun.

Huolta herättää pääministeripuolue kokoomuksen sekoilu pakoteasioissa. Eurooppa- ja ulkomaankauppaministeri Lenita Toivakka on päinvastaista mieltä pakotteiden vaikutuksesta Stubbin kanssa. Samaan aikaan europarlamentaarikko Petri Sarvamaa kantaa huolta Ranskan sotalaivakauppojen peruuntumisesta ja esittää miljardikorvauksia ranskalaisille. Kenen asioita nämä hemmot oikein ajavat Brysselissä?

Pakotteiden suurin ongelma on kaksinaismoralismi. Suomi on lopettamassa asekaupan Venäjän kanssa, mutta esimerkiksi Britannia vie edelleen aseita Venäjälle. Erivapauksia on siis olemassa, mutta niistä ei ole tarpeeksi tarkkaa tietoa.

Hallituksen tulisikin antaa eduskunnalle laaja selvitys pakotteista ja niiden vaikutuksesta Suomen ja EU-maiden talouteen. Olisi hölmöä hypätä ensimmäisenä pää edellä kivikkoiseen rantaan.

Pakotteet antavat signaalin Putinille, että EU on tosissaan. Niillä ei kuitenkaan ratkaista kriisiä. Parasta olisi palata pikimiten neuvottelupöytään ennen kuin nokittelu leimahtaa täysimittaiseksi taloussodaksi tai jopa pahemmaksi konfliktiksi.

Kirjoitus on julkaistu Tien Päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa to 7.8.2014.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *