Ihmisten vai pääoman Eurooppa?

Eurovaalien ongelma on ollut perinteisesti äänestäjien laimea kiinnostus kyseistä toimitusta kohtaan. Baaritiskillä nuokkuvien puolue on vienyt pokaalin tähän mennessä liian monta kertaa. Edellisissä vaaleissa vuonna 2009 äänestysprosentti oli Euroopassa 38,6. Suomessa päästiin vain piirun verran parempaan tulokseen, kun uurnilla kävi 40,3 prosenttia äänioikeutetuista.

Mandaatti päätöksentekijöille on ollut siis heikko. Synkkä historia johtuu monesta seikasta. EU on ollut monelle kaukainen ja vastenmielinen byrokraattinen möhkäle, joka on vienyt kansallista päätösvaltaa paikallisilta parlamenteilta pois. Samalla se on tuottanut direktiivimössöä, jolla on määritelty asioita kurkkujen käyryydestä aina Oulun alueella kuohuttaneeseen tervatuotteiden käyttöön.

Kyse ei ole pelkästään absurdeista direktiiveistä ja mielikuvista. Edelleen ratkaisemattomassa tilassa makaava eurokriisi on lisännyt aiheesta ihmisten epäluottamusta EU:ta ja sen päätöksentekoelimiä kohtaan. Esimerkiksi EKP on ollut enemmän kiinnostunut pankkiirien kuin tavallisten eurokansalaisten edusta.

Unioni on ollut tähän asti lähinnä erilaisia markkinavapauksia ja suuryritysten etuja ajava projekti. Brysselissä pöytään nuijittu kilpailulainsäädäntö on johtanut tilanteeseen, jossa julkista omistusta on ajettu pakolla alas. Julkisia liikelaitoksia on jouduttu yhtiöittämään ja valta on näissä tapauksissa karannut paikallisilta päätöksentekijöiltä. Samalla peruspalvelusektori on avattu monikansallisten yrityshaukkojen raadeltavaksi.

Kaikesta huolimatta eurooppalaisten kohtalot ovat kietoutuneet peruuttamattomalla tavalla yhteen. Perussuomalaisten haikailema paluu Impivaaraan ei ole vaihtoehto. Kuten Vasemmistoliiton vaaliohjelmassa todetaan, olemme poliittisesti ja taloudellisesti riippuvaisia toisistamme Euroopassa. Sen vuoksi tarvitaan myös valtioiden rajat ylittävää päätöksentekoa.

Toukokuun vaaleissa katsotaan jälleen minne Eurooppa suuntaa jatkossa. Eurokriisin ratkaiseminen on tulevien vuosien suurin kysymys. Tällä hetkellä maanosaamme johtaa oikeisto, joka haluaa jatkaa tuhoon tuomitulla reseptillä eteenpäin. Ankeuttajien vakauttamisohjelmat sisältävät budjettileikkauksia ja julkisten palveluiden yksityistämistä. Nämä ratkaisut eivät tähtää kasvun ja työllisyyden lisääntymiseen vaan siihen, että pankit ja sijoittajat saavat rahansa täysimääräisenä takaisin. Kriisi ei ole näillä eväillä taittunut.

Vasemmiston vaihtoehto löytyy toisesta suunnasta. Osaajien Euroopasta ei tule tehdä hikipajojen ghettoa – palkkojen polkeminen ja sosiaaliturvan alasajo ovat huonoimpia mahdollisia ratkaisuja. Juuri taantumassa tarvitaan vahvempaa hyvinvointivaltiota. Leikkaukset vähentävät kokonaiskysyntää ja pitkittävät kriisiä. Tarvitsemme politiikkaa, joka vahvistaa työllisyyttä ja laittaa finanssikapitalismin kuriin. Meidän pitää myös onnistua pysäyttämään EU:n ja USA:n väliset vapaakauppasopimusneuvottelut, joiden sisältämä sijoittajasuoja uhkaa ihmisiä ja ympäristöä varjelevaa lainsäädäntöämme.

Vasemmistoliitto on tehnyt työtä sosiaalisemman ja oikeudenmukaisemman Euroopan puolesta hallituksessa pian kolme vuotta. Olemme onnistuneet saamaan sijoittajavastuun mukaan tukipaketteihin. Yksityisiä velkoja on leikattu ja pankkeja on siirtynyt veronmaksajien haltuun. Pienen puolueen muskelit eivät ole valitettavasti riittäneet kaikkeen ja tavoiteltua suurta käännöstä europolitiikassa ei ole tapahtunut.

Uusi suuntima on mahdollista ottaa nyt. Juuri tällä hetkellä näyttää siltä, että apatia on väistymässä. Eurovaalit kiinnostavat aivan eri tavalla ja se näkyy myös eurooppalaisen vasemmiston kannatuksessa. Uunituoreessa mielipidemittauksessa GUE/NGL:n ounastellaan jopa kaksinkertaistavan paikkamääränsä nykyisestä 35 paikasta peräti 70:een.

Myös Suomessa tekemämme vaalityö on ollut nousujohteista. Gallupien mukaan 17 prosenttia suomalaisista voisi ajatella äänestävänsä meitä. Tästä voidaan kiittää erityisesti erinomaista ja asiantuntevaa ehdokasjoukkoamme, joka on tehnyt aktiivista työtä kampanjan alkumetreistä saakka. Tunnelma ja tekemisen meininki on ollut täysin erilainen verrattuna edellisiin eurovaaleihin.

Kampanja-aikaa on tätä kirjoitettaessa jäljellä kaksi kuukautta. Nyt on tärkeää tehdä yhdessä kovasti töitä sen eteen, että saamme takaisin edellisissä vaaleissa menetetyn mepin paikan – tai jopa kaksikin. Samalla tehdään pohjia ensi vuoden eduskuntavaalikoitosta varten.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa Tien Päällä -kolumnisarjassa to 20.3.2014.