Kadonnutta osuuskauppa-aatetta etsimässä

Osuuskauppa Arinan vaalit järjestetään tänä keväänä maalis-huhtikuun vaihteessa. Vaaleissa valitaan kaupan edustajistoon kaikkiaan 65 jäsentä kuudelta alueelta ympäri Pohjois-Suomea. Vasemmistolaiset ovat mukana myös näissä vaaleissa, koska vaikuttaminen kannattaa kaikissa kanavissa. Keräämiltämme listoilta löytyy nelisenkymmentä ehdokasta kolmelta jäsenalueelta.

S-ryhmän kauppojen vaaleja ei pidetä merkittävänä tapahtumana ja harva omistaja viitsii käyttää valtaansa äänestyksessä. Tämä on harmillista, sillä S-ryhmä on keskeinen vallankäyttäjä Suomessa. Se hallitsee yhdessä K-ryhmän kanssa peräti 90 prosenttia maamme vähittäiskaupan markkinoista. Kaupan keskittyminen on Suomessa EU:n ennätystasoa ja se on yksi syy siihen, miksi ruoka on meillä kallista.

Tilanne on monella tapaa epäterve. Monilla paikkakunnilla S-ryhmän markkinaosuus kaupasta lähentelee jo sataa prosenttia. Huoltoasemasektorilla valtavat ABC-kolhoosit ovat popsineet pienemmät toimijat suihinsa ja esimerkiksi nelostietä etelään päin ajaessa vaihtoehdot alkavat olla vähissä.

S-ryhmä on Pohjois-Suomessa valtava toimija. Kuvaavaa on, että viime aikoina kaikki Oulun keskustan suurimmat rakennushankkeet ovat olleet Arinan hankkeita. On tietysti myönteistä, että taantuman aikana edes joku toimija rakentaa uutta. Näin raju vähittäiskaupan ja liiketoiminnan keskittyminen johtaa kuitenkin tilanteeseen, jossa yhdelle toimijalle kasautuu aivan liikaa myös poliittista valtaa.

Hyvä esimerkki Arinan mahdista on Oulussa Isokadun kattamisesta käyty vääntö. Jos osuuskauppa saa tahtonsa läpi, eräästä kaupungin valtakadusta tulee ostoskeskuksen hallinnoima suljettu tila. Yhteinen julkinen tilamme ei enää tässä tilanteessa kuuluisi kaikille kaupunkilaisille.

Arina mainostaa muiden S-ryhmän osuuskauppojen tapaan olevansa asiakkaidensa omistama yritys, jonka tehtävänä on ”tuottaa kilpailukykyisiä etuja ja palveluja oman alueensa asiakasomistajille.” Todellisuus on aika kaukana tästä ihannekuvasta. Kaupan kate on kasvanut viime vuosina räjähdysmäisesti. Ruotsissa ja Tanskassa kaupan osuus on 37–39 prosenttia, kun taas Suomessa se on 52 prosenttia.

Voitto ei näy mainostetulla tavalla ruoan hinnassa, koska hintakilpailua ei käytännössä ole. Suomessa on S- ja K-ryhmien ohella kaksi muuta ketjua (Lidl ja Suomen Lähikauppa), mutta niillä ei ole mahdollisuuksia heiluttaa markkinajohtajien palleja. Myös asiakasetuna markkinoidun bonuskorttijärjestelmän ylläpito maksaa maltaita ja sen todellinen hyöty kuluttajalle on kyseenalainen. On esitetty arvioita, että korteista luopuminen näkyisi positiivisella tavalla ruoan hinnassa.

Samaan aikaan tuottajat ovat vaikeuksissa S- ja K-ryhmien tukkumonopolin takia. Ostohinnat eivät ole julkisia. Myös hyllymaksut ja takaisinostovelvoitteet vaikeuttavat pienempien toimijoiden asemaa. Lähi- ja luomuruokaa voisi olla hyllyillä enemmän, jos tilanne olisi toisenlainen. Nyt kotimaisen tuotannon osuus myytävistä elintarvikkeista on alle 50 prosenttia.

S-ryhmän toimintaan liittyy myös muita ongelmia. Asiakasomistajilta kerätystä tuotosta muodostuvasta tuloksesta ei ole saatavilla tarpeeksi tarkkoja tietoja. Samaan aikaan liike laajentaa jatkuvasti Venäjälle ja Baltiaan. Onko tämä todella asiakasomistajan etu, jos laajentuminen ei näy mitenkään ruoan hinnassa?

Osuustoiminnalla on Suomessa satavuotiset perinteet. S-ryhmä on ajautunut kauaksi toiminnan vanhoista periaatteista, joihin kuuluvat omistajien eli tavallisten ihmisten eduista huolehtiminen ja paikallinen yhteiskuntavastuu. S-ryhmästä on tullut kasvoton Kalevalan Sampo. Rahantekokone käy, mutta ohjaamossa ei ole ketään.

Laivan kääntäminen on hankalaa, koska hallinto on osuuskaupoissa keskitetty harvojen käsiin. Esimerkiksi Arinassa edustajisto ei valitse suoraan hallintoneuvostoa. Se tehdään erikoisten ”valitsijamieskerhojen” kautta, jotta valituksi ei tulisi nykylinjan näkökulmasta vääriä ihmisiä. Edustajiston roolina onkin toimia lähinnä kumileimasimena, joka hyväksyy liikkeen ylätasolla tehtävät päätökset mukisematta.

Nyt on käytävä arvokeskustelua siitä, mihin suuntaan olemme menossa ja onko tämä kehitys tervettä. Kritiikkiä on kuultu myös S-ryhmässä isännän valtaa pitävän kepun leiristä. Kevään vaalit tarjoavat mahdollisuuden syventää tätä debattia. S-ryhmällä on runsaasti vaikutusvaltaa ruoan hintaan sekä elintarviketeollisuuden ja maatalouden tulevaisuuteen Suomessa. Käytä äänioikeuttasi, jos olet vihreän kortin omistaja.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa Tien Päällä -kolumnisarjassa to 20.2.2014.