Harhaanjohtajat

Elinkeinoministeri Jan Vapaavuori avasi viime viikolla kokoomuksen puheenjohtajapelin järjestämällä seminaarin, jonka tarkoituksena kerrottiin olevan Suomen teollisuuden suunnan pohtiminen. Konkreettisia työkaluja tähän teemaan seteliselkärankaisten kokoontumisajot eivät juuri tuottaneet. Yrityseliitti keskittyi lähinnä maailmanlopun visioiden maalailuun.

Kokousta edelsi tuttuun tapaan kova vyörytys talouskerman suunnalta ja sama virrenveisuu jatkui Korjaamon pöntöstä. Tuskin ketään yllätti, että hyökkäyksen kohteena olivat jälleen kerran suomalainen duunari ja hyvinvointivaltio, jotka ovat oikeiston ja elinkeinoelämän ökyosaston mielestä pilanneet maailman.

Jokapaikan asiantuntijana mediassa esiintyvä pankkiiri Björn Wahlroos kertoi Suomen kilpailukyvyn tuhoutuneen kasvaneiden työvoimakustannusten vuoksi. Wahlroos ennusti lisäksi Suomen talouden olevan menossa entistä huonompaan suuntaan.

Wahlroosin apokalyptiset visiot tyrmättiin heti tuoreeltaan. Tilastokeskuksesta todettiin, että työvoimakustannusten taso ei ole meillä kilpailijamaita korkeampi. Talousennusteilla on puolestaan tapana toteuttaa itse itseään.

Eliittiseminaarin ykkösargumentti liittyi julkisten menojen ja bruttokansantuotteen väliseen suhteeseen. Suomessa julkiset menot ovat nykyisin lähes 60 prosenttia bkt:sta. Tätä tilastopalaa jaksettiin jälleen hokea useammalla suulla yhtä hartaasti kuin Valamon luostarin munkki messuaa aamumantraansa.

Valitettavasti myös valtamedia on ajanut silmät kiinni tähän miinaan, vaikka kyseinen mittari on todistettu erittäin kyseenalaiseksi indikaattoriksi valtiontalouden todellisen tilan osalta.

Kuten Tilastokeskuksen Olli Savela kirjoittaa blogissaan, on harhaanjohtavaa sanoa julkisten menojen osuuden bkt:stä olevan 60 prosentin tasolla, koska bkt ei koostu julkisista ja yksityisistä menoista. Bruttokansantuote koostuu sen sijaan yksityisestä ja julkisesta arvonlisäyksestä.

Myös presidentti Sauli Niinistö käytti puheenvuorossaan samaa perin juurin outoa bkt-indikaattoria ja vaati leikkauksia julkiselle sektorille. Konkretia jäi tietysti puuttumaan. Rehellistä olisi ollut kertoa samalla, mistä presidentti olisi valmis karsimaan: lakkautetaanko terveyskeskuksia ja päiväkoteja vai laitetaanko lapset kiipeilemään puissa uusien liikuntapaikkojen rakentamisen sijasta, kuten Niinistö esitti valtionvarainministerinä toimiessaan.

Savelan mukaan julkisen talouden tasapainon kannalta tärkeää ei ole menojen suuruus. Ratkaisevampaa on menojen ja tulojen erotus. Myös julkiset tulot ovat Suomessa suuret, yli 54 prosenttia suhteessa bruttokansantuotteeseen.

Näitä asioita ei nosteta esiin, sillä bkt-paukutuksen taustalla ovat ideologiset syyt. Jokainen taloustaantuma antaa oikeistolle mahdollisuuden runnoa läpi leikkauksia väittämällä niitä välttämättömyyksiksi.

Kurjuuden jakamisen sijasta ihmiset tarvitsevat uskoa tulevaisuuteen ja rakentavaa toimintaa. Pääministeri Jyrki Kataisen mielestä Suomessa vallitsee negatiivisuuden ilmapiiri, joka vaikuttaa lannistavasti kaikkeen toimintaan. Katainen on tavallaan oikeassa. Kysymys on nyt siitä, kuka todellisuudessa kylvää tätä myrkkyä kansan pariin.

Selkärankaseminaarin pohjat repäisi Sammon Kari Stadigh, joka kertoi pokkana, että julkista sektoria ei voi pelastaa. Stadigh päätti itkupotkunsa perinteiseen yritysveroparkaisuun, vaikka veroja on juuri laskettu hallituksen toimesta.

Motiiveja tällaisiin lausuntoihin ei tarvitse kaukaa hakea. Wahlroosit, stadighit ja kumppanit eivät tarvitse hyvinvointivaltiota mihinkään. Helsingin Sanomat listasi elokuussa suomalaisen yritysjohdon verojärjestelyjä. Stadighin ja usean muun herrakerhon jäsenen omistukset kulkevat Luxemburgin kautta Brittiläisten Neitsytsaarien tapaisiin veroparatiiseihin.

On kysyttävä millaista johtajuutta ja suunnannäyttäjiä Suomi tällä hetkellä todella tarvitsee? Emme tee yhtikäs mitään koomaan vaipuneilla, maailmanloppua hokevilla harhaanjohtajilla, jotka ovat jo itse pohjustamaansa tuomiopäivää odotellessa siirtäneet omaisuutensa veroparatiiseihin.

Suomi tarvitsee uutta luovaa yritysjohtoa, joka kantaa myös yhteiskuntavastuuta Supercellin toimijoiden tapaan. Tarvitsemme myös vahvempaa hyvinvointivaltiota, joka varmistaa jatkossakin Suomelle koulutettuja osaajia ja huolehtii ihmisten terveydestä ja hyvinvoinnista. Maamme todellinen selkäranka muodostuu näistä asioista.

Kirjoitus on julkaistu Kansan Tahdossa Tien Päällä -kolumnisarjassa to 23.1.2014.