Puhdas luonto on pohjoisen arvokkain luonnonvara

Lauantain kansanedustajakiertueella tarjoutui poliitikan teon ohella mahdollisuus nauttia Pohjois-Suomen upeasta luonnosta. Ruska-aika tekee parhaillaan komealla tavalla tuloaan Kainuun vaaramaisemiin. Kyseessä on jälleen muistutus siitä, miten arvokas ja ainutlaatuinen luontomme onkaan.

Suomalainen luonto on myös maailmalla arvostettu asia. Se on poikinut runsaasti työpaikkoja matkailualalle. Puhdas ja monimuotoinen ekosysteemimme tarjoaa samalla meille mahdollisuuden ammentaa oppia siitä, miten luontoa on syytä kunnioittaa ja kohdella. Ilman tätä ymmärrystä meillä ei ole tulevaisuutta tällä planeetalla.

Moni suomalainen pitää puhdasta ympäristöä itsestäänselvyytenä. Tänä päivänä luonnon monimuotoisuus ja paikallinen matkailuelinkeino ovat kuitenkin Pohjois-Suomessa vakavan hyökkäyksen kohteena. 15 prosenttia maamme pinta-alasta on tällä hetkellä vallattu. Mineraalivaramme ovat siirtymässä kansainvälisten kaivosyhtiöiden omistukseen.

Lainsäädäntö ja valtiovallan toimet suosivat uusia tulijoita. Käynnissä olevaa ryntäystä perustellaan työllisyydellä. Presidentti Sauli Niinistön mukaan kaivokset ovat uusi Nokia, joka nostaa Suomen talouden uuteen nousuun.

Vain taikalasit riisumalla näemme näiden korulauseiden taakse. Puutteellisen lainsäädännön ja puuttuvan kaivosveron vuoksi kaivostoiminnan vaikutusta Suomen työllisyyteen ja talouteen voi verrata housuun kusemiseen pakkasella. Hetken aikaa lämmittää, mutta jo pian olo on entistä tukalampi.

Suomalainen kaivostieto ja teknologinen osaaminen on jätetty käyttämättä. Kepun johtamat porvarihallitukset kunnostautuivat kaivoksiin liittyvän omistuksen myynnissä ulkomaille. Samalla luotiin oikeistopuolueiden toimesta omistajaohjaukseen kulttuuri, jossa keskitytään muniinpuhalteluun kotimaisen omistuksen puolustamisen ja työpaikkojen luomisen sijasta.

Vaikka luonto on matkailuelinkeinoineen Pohjois-Suomen tärkein luonnonvara, alueesta ei saa kuitenkaan tehdä reservaattia, jossa muiden elinkeinojen kehittäminen on kiellettyä. Esimerkiksi metsäsektorilla järkevällä ja vastuullisella metsänhoidolla on päästy tilanteeseen, jossa kyseinen uusiutuva luonnonvara on muuttunut karttuvaksi luonnonvaraksi käytön myötä.

Suomen metsissä olevan puun määrä on edellisen 70 vuoden aikana lisääntynyt yli 60 prosentilla onnistuneen metsänhoidon ansiosta. Samalla on voitu laajentaa suojelualueita. Vaihtoehtoista esimerkkiä voi hakea vaikka Venäjältä, jossa suuri osa metsistä on jätetty oman onnensa nojaan.

Kaivossektorillakin on katseltava suurempia kokonaisuuksia. Täydellinen kaivostoiminnan vastustaminen ei ole vastuullista toimintaa, jos ei ole valmis samalla luopumaan esimerkiksi tietokoneista ja kännyköistä. Tämä unohtuu usein kaivosteollisuuden lopettamista vaativilta aktivisteilta. Jostakin on kuitenkin louhittava nikkeli ja muut mineraalit myös Kallion ironisten hipstereiden uusiin macbookkeihin ja älypuhelimiin.

Vähättelemättä mitenkään esimerkiksi Talvivaaran ongelmia, useimmiten mineraalit kaivetaan esiin maissa, joissa ympäristölainsäädäntö on moninkertaisesti heikommalla tasolla kuin Suomessa ja joissa kaivosten työntekijöillä ja lähialueiden asukkailla ei ole minkäänlaisia oikeuksia. Ei voi olla niin, että Kongosta lapsityövoimalla läppäreihimme louhittava nikkeli on Kainuun vastaavaa parempaa, koska se on poissa silmistämme ja takapihaltamme.

Muutokseen tarvitaan uudenlaista vastuunkantoa. Nykyinen kaivoslaki on rukattava uuteen uskoon. Tarvitsemme valtion laajempaa osallistumista kaivostoimintaan ja kaivosveron, joka estää luonnonvarojemme ryöstön korvauksetta. Uusia valtauslupia ei tule myöntää ennen lainsäädännön uudistamista. Myös nykyiset valtaukset on tarkasteltava uudestaan. Kuusamon Juomasuon tapaiset, alueen elinkeinoille tuhoisat hankkeet on haudattava kuuden jalan syvyyteen.

Uusi vastuullisuus edellyttää ympäristönormien ja lupaprosessien tiukentamista. Suomesta löytyy vielä kaivosalan osaamista. Hyödynnetään se ja otetaan lusikka kauniiseen käteen ennen kuin joudumme lapioimaan kansainvälisen kaivoskeiton laihialaiseen tapaan.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa to 10.10.2013.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *