Lähidemokratiaa vahvistettava kuntalakiuudistuksessa
Hallituksen käynnistämä kuntauudistus on ollut eräs kuluneen hallituskauden tärkeimmistä kysymyksistä. Peistä on väännetty pääosin kuntaliitoksista ja siitä, miten peruspalvelut järjestetään tasavertaisesti kaikille kansalaisille asuinpaikasta riippumatta.
Uudistukseen liittyy myös monia muita tulevaisuutemme kannalta tärkeitä asioita. Keskityn tässä kirjoituksessa käsittelemään kuntauudistusta lähidemokratian kehittämisen näkökulmasta.
Ihmisten koulutustaso ja yleinen tietoisuus yhteiskunnallisista asioista on lisääntynyt viimeisten vuosikymmenien aikana huimasti. Samaan aikaan kansan luottamus poliittiseen päätöksentekojärjestelmään on rapautunut ja kiinnostus osallistua puolueiden toiminnan kautta yhteisten asioiden päättämiseen on vähentynyt.
Näihin haasteisiin vastataan parhaiten kehittämällä uudenlaisia osallistumisen muotoja. Nykyinen tilanne suorastaan huutaa uudenlaista ajattelua. Muutoin kansalaisten passivoituminen jatkuu entisestään. Huonosti toimiva paikallisdemokratia lisää pahoinvointia.
Osana kuntauudistusta tehdään kuntalain kokonaisuudistusta, jonka on määrä valmistua vuonna 2015. Hallinto- ja kuntaministeri Henna Virkkunen totesi viime kesänä, että nyt ”on korkea aika päivittää kunnallinen osallistuminen tähän päivään.” Virkkusen mukaan kuntalain kokonaisuudistuksessa kiinnitetään erityistä huomiota juuri lähidemokratian kehittämiseen ja uusien sähköisten osallistumismuotojen vahvistamiseen.
Tästä periaatteesta on syytä pitää kiinni lakia uudistettaessa eikä antaa lapsen mennä pesuveden mukana. Vaarana on, että nykyinen talouskurilinja vesittää lakiuudistuksen, koska kuntien tehtäväkenttään ei uskalleta tehdä tarvittavia muutoksia. Lähidemokratian kehittämistä tulisi kuitenkin tarkastella pidemmällä tähtäimellä ja tehdä rohkeita päätöksiä.
Valtionvarainministeriön tuottama tuoreehko Alueellista demokratiaa -selvitystyöraportti esittelee kolme erilaista mallia lähidemokratian kehittämiseksi. Niistä ensimmäinen lähtee kansalaisyhteiskunnan vahvistamisesta ja vuorovaikutuksellisen toiminnan kehittämisestä.
Lakiin kirjattavia keinoja olisivat esimerkiksi sähköiset osallistumismahdollisuudet (esimerkkinä Otakantaa.fi -sivuston tyyppiset vaikutuskanavat) sekä osallistuva budjetointi. Toinen malli käsittelee aluelautakuntia ja kolmas on lähikuntamalli, joka olisi eräänlainen laimennettu versio kuntaliitoksesta.
Osallistuva budjetointi on eräs mielenkiintoisimmista lähidemokratian kehittämisen malleista. Se antaa asukkaille aitoa vaikutusvaltaa alueensa asioihin. Osallistuvaa budjetointia kokeiltiin ensimmäistä kertaa Brasilian Porto Alegressa 80-luvulla. Nykyisin noin 50 000 kaupungin asukasta osallistuu joka vuosi budjettikokouksiin, joissa tehdään päätöksiä 200 miljoonan dollarin suuruisesta budjetista. Se on lähes viidennes kaupungin kokonaisbudjetista.
Porto Alegren mallin saavutuksia ovat olleet infrastruktuurin ja palveluiden paraneminen erityisesti köyhien asuttamilla alueilla ja poliittiseen päätöksentekoon osallistumisen kasvaminen. Lisäksi poliittinen prosessi on muuttunut läpinäkyvämmäksi ja korruptio vähentynyt.
Vastaavia kokeiluja on ollut käytössä muuallakin, kuten esimerkiksi Iso-Britanniassa (ks. Suomen Lontoon Instituutin raportti) ja kokemukset ovat olleet positiivisia.
Suomessa Rovaniemen aluelautakuntamallia on pidetty yhtenä parhaista lähidemokratiamalleista. Erilaisia kokeiluja on polkaistu käyntiin myös muualla Suomessa, kuten Helsingissä. Kokemukset ovat olleet lähes poikkeuksetta rohkaisevia.
Myös Rovaniemen malli pohjautuu vahvasti osallistuvaan budjetointiin. Homma käynnistettiin Yläkemijoen alueella vuonna 1993 ja hyvien kokemusten perusteella aluelautakuntatoimintaa päätettiin laajentaa kaikille Rovaniemen maaseutualueille tämän vuoden alusta alkaen.
Kokeilu on ollut siis käynnissä pitkään. Yläkemijoen aluelautakunnalla on alueellaan taloudellinen vastuu sekä palveluiden järjestämisvastuu. Viimeksi mainittuun kuuluu muun muassa perusopetus, kulttuuri- ja nuorisopalvelut sekä päivähoito. Vuosittainen budjetti on karvan verran päälle kaksi miljoonaa euroa, joten mistään puuhastelusta ei ole kysymys.
Antti Muurinen toteaisi tässä vaiheessa, että eteenpäin on menty. Työ on kuitenkin vielä kesken. Kuntalain kokonaisuudistuksessa on tärkeää saada kirjattua osallistuvan budjetoinnin kaltaiset uudistukset lakiin. On tietysti selvää, että kunnissa paikallisen valtuuston koostumus ja tahtotila (tätä verraten homeista termiä käyttääkseni) vaikuttaa siihen, miten asioita toteutetaan käytännössä. Lakiuudistus valmistunee seuraaviin kuntavaaleihin mennessä. Viimeistään siinä vaiheessa kannattaa selvittää oman ehdokkaansa suhtautuminen lähidemokratian ja kuntalaisten suorien vaikutusmahdollisuuksien kehittämiseen.
