Venäjä, sateenkaariliput ja appelsiinit

Sain viime jouluna pukilta lahjaksi toimittaja Luke Hardingin teoksen Mafiavaltio. Harding kertoo kirjassa kokemuksistaan Guardian-lehden kirjeenvaihtajana Moskovassa.

Neljän vuoden kirjeenvaihtajapestin jälkeen Venäjältä valtionvihollisena karkotettu Harding paneutuu maan demokratian tilaan kylmäävien esimerkkien kautta. Georgian sota, Litvinenkon salamurha, ihmisoikeusaktivistien murhat ja muut käsittämättömyydet nivoutuvat kaikki lopulta yhteen ex-KGB -agentti Vladimir Putinin autoritäärisen hallintokoneiston tavoitteiden kanssa.

Hardingin mukaan Venäjä on mafiavaltio ja kleptokratia, jossa valtaa pitävä eliitti kahmii kansallisen omaisuuden omiin taskuihinsa pitäen samalla toisinajattelijat neuvostotyylisessä kurissa ja nuhteessa. Kaikki keinot ovat tässä pelissä sallittuja. Shakkimestari Garri Kasparovin sanoin: ”Jos todella haluaa syvällisesti ymmärtää Putinin hallintoa, on paras painella suoraan kaunokirjallisuushyllylle ja lainata Mario Puzon koko tuotanto.”

Kirjan johtopäätökset ovat hurjia, mutta vähänkään Venäjän tapahtumia viime vuosina seuranneet voivat todeta ne suurelta osin paikkaansa pitäviksi.

Venäjän demokratian tila ja  ihmisoikeuskysymykset nousivat jälleen esiin Moskovassa käytyjen yleisurheilun MM-kisojen yhteydessä. Tällä kertaa virallinen Venäjä lähti sotaan seksuaalivähemmistöjä vastaan. Tätä sotaa on aiemmin käyty venäläisillä kaduilla raakojen pahoinpitelyjen ja murhien muodossa viranomaisten ummistaessa silmänsä tapahtumille. Nyt sorto siirtyi myös lainsäädäntötasolle.

Ensi talvena miteltävät Sotshin talviolympialaiset lähestyvät hurjaa vauhtia ja moni miettii tarvitseeko kisoihin matkaavien urheilijoiden pelätä mielipiteenvapautensa ja sananvapautensa puolesta.

Urheilu- ja kulttuuriministeri Paavo Arhinmäki otti kantaa lakiin keskustelemalla tapauksesta venäläisen kollegansa kanssa ja heiluttelemalla sateenkaarilippua MM-kisojen päätöspäivänä Lužnikin stadionilla.

Arhinmäen tempaus aiheutti Suomessa paskamyrskyn, jonka ensimmäisessä aallossa ovat ratsastaneet suurten lehtien päätoimittajat. Ilta-Sanomien Ulla Appelsin kirjoitti kylmän sodan ajan suomettumisen perintöä kunnioittaen Arhinmäen tekoa jyrkästi arvostelevan tekstin lehteensä.

Appelsinin mukaan lipunheiluttelu vahingoitti Suomen etuja. Päätoimittajan loput argumentit voidaan kiteyttää seuraavasti: ”En suostu kannattamaan minkään virheen korjaamista, ennen kuin jokin toinen virhe on korjattu, enkä minkään ongelman esiin nostamista, ennen kuin jokin toinen asia on nostettu esiin.” (lainaus Mikko Koikkalaiselta naamakirjasta). Kuten Twitterissä todettiin, kolumni on genressään huikea.

Myös Markku Mantilan luotsaama Kaleva tuomitsi tänään lipunheiluttelun tuttuun tapaansa, jossa tylyn tuomion ohella olivat myös faktat iloisesti kadoksissa. Mantila ihmettelee, miksi Arhinmäki ei nostanut asiaa esille virallisissa keskusteluissa Venäjän valtion edustajien kanssa. Markulle vielä kerran tiedoksi, että näin kyllä toimittiin ja lipputifo oli vain pikantti lisä tärkeän asian alleviivaamiseksi.

On mielestäni hyvin mielenkiintoista, että nykyisin epädemokraattisen itäisen naapurimme hallintoa ja politiikkaa peesaavat kansallismieliset poliitikot ja oikeistolaisten lehtien päätoimittajat. Ilmeisesti mikä tahansa porukka kelpaa leikkikavereiksi silloin, kun ideologiat natsaavat omien ajatusten kanssa yhteen. Mitähän Aatos Erkko mahtaisi tuumata, jos tämän näkisi?

Pidän itse Arhinmäen tempauksesta käytyä keskustelua melko käsittämättömänä. Henkinen matka 70-luvulle ei ilmeisesti ole vielä tarpeeksi pitkä. Joskus kannattaa ottaa pää pois pensaasta ja katsoa asioita, niin kuin ne oikeasti ovat. Maailmalla kohistaan Venäjän uudesta laista ja siihen ovat ottaneet kantaa monet valtionpäämiehet ja merkkihenkilöt (nostan hattua esimerkiksi Stephen ”Jeeves” Fryn tekemälle duunille asiassa)  Jos Suomessa kukaan ei uskalla puolustaa demokraattisia arvoja edes näin pienimuotoisella tavalla, olemme hävinneet niiden puolesta maailmalla käynnissä olevan taiston. Yhtäkään ihmisoikeusrikkomusta ei voi puolustella kauppapolitiikalla. Asioita on pidettävä rohkeasti framilla.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *