43,4

Otsikon lukema on sunnuntaisten kuntavaalien äänestysprosentti asuinalueellani Oulun Toppilassa. Lukema on järkyttävä ja se kertoo karulla tavalla ihmisten kiinnostuksesta kenties tärkeimpiä Suomessa järjestettäviä vaaleja kohtaan. Yhä suurempi osa ihmisistä on vieraantumassa täysin paikallisesta päätöksenteosta.

Koko maassa äänestysprosentti oli 58,2 ja Oulun vaalipiirissä jäätiin 56,5 prosenttiin. Oulun kaupungissa lukema oli 53,7.  Nukkuvien puolue keräsi eniten ääniä pienituloisten kansoittamilla alueilla suurissa kaupungeissa. Juuri ne ihmiset, jotka tarvitsevat eniten toimivia kunnallisia palveluita, jäivät siis kotiin. Yhteiskunnallisen koheesion eli yhteenkuuluvuuden kannalta tilanne on huolestuttava. Kansa on jakautumassa entistä pahemmin kahtia.

Laskeneita lukemia on ehditty jo selitellä useilla erilaisilla tekijöillä. Tutkijoiden mukaan päätöksenteko ja kuntien asiat ovat varsinkin suurissa kaupungeissa jääneet etäisiksi kansalaisten näkökulmasta. Pienillä paikkakunnilla päättäjät ovat lähempänä ihmistä, joten aktiivisuus on korkeammalla tasolla. Tässä korostuu mielestäni uusien lähidemokratiamallien kehittämisen ja toteuttamisen merkitys.

Toisena äänestysprosentin laskemiseen vaikuttaneina syynä on pidetty vaalikeskustelun irtaantumista todellisista, konkreettisista ja paikallisista ongelmista. Jappaseminen möhkälemäisestä sote-uudistuksesta poliitikkojen kielellä passivoi ihmisiä.

Tilannetta ei voi kuitenkaan missään nimessä selittää pelkästään ulkoisilla tekijöillä. Puolueissa on syytä katsoa peiliin. Murrosvaihe perinteisestä massapuoluetoiminnasta uuteen ja moderniin politiikan tekemiseen kansalaisjärjestöineen ja matalan kynnyksen vaikuttamismahdollisuuksineen on ollut valtavan kivulias ja se on vielä pahasti kesken. Perinteinen puoluebyrokratia on vaikeaa ja vierasta uusille ihmisille.

Nämä ovat jatkossa keskeisiä asioita, joihin pitää kiinnittää huomiota myös Vasemmiston toiminnassa. Meidän tulee liikkua entistä vahvemmin kokoussaleista kaduille ja toreille ihmisten pariin ja pistää pystyyn erilaisia matalan kynnyksen kampanjoita, joihin voi osallistua helposti.

Lopuksi vielä muutama sana Vasemmiston menestyksestä Oulun vaalipiirissä. Vanhan, kieltämättä erittäin kliseisen sanonnan mukaan tosiasioiden tunnustaminen on viisauden alku. Vaalitulos kertoo karua kieltään siitä, että lunta tuli tupaan. Torjuntavoitosta ei voida puhua. Vasemmisto kärsi 2,1 prosentin tappion piirin alueella. Maaseudulla tuli kuonoon monella paikkakunnalla ja myös suurissa kaupungeissa (Raahe, Kajaani, Oulu) menetettiin paikkoja.

Äänestysprosentin laskeminen selittää osaltaan tappiota, mutta myös muita syitä on syytä pohtia tulevina viikkoina, kun vaalianalyysiä tehdään.

Voidaan kuitenkin sanoa, että pahin katastrofi vältettiin. Tuloksen takaa löytyy myös monia positiivisia juttuja, jotka kertovat muutoksesta parempaan suuntaan. Nuoret naisemme dominoivat usealla paikkakunnalla. Hanna Sarkkinen (1 310 ääntä) oli Oulun äänikuningatar ja liikenneministeri Merja Kyllönen nappasi ykköspaikan Suomussalmella.

Katja Hänninen keräsi Raahessa yli kaksi kertaa enemmän ääniä (737) kuin keskustalainen istuva kansanedustaja Inkeri Kerola. Eija Flink oli Pyhäjoen ykkönen ja Vasemmisto lisäsi paikkamääränsä kahdella. Lumijoella saatiin lisäpaikka ja Taivalkoskella on pitkästä aikaa valtuutettu, kun nuori Ville Taivalkoski paukahti läpi 53 äänellä. Myös Kajaanista kuultiin hyviä uutisia nuorisorintamalta, kun 19-vuotias Miikka Kortelainen keräsi muhkean äänisaaliin (163) ja pääsi valtuustoon.

Tässä muutamia poimintoja tuloslistoilta, myös moni muu vasemmistolainen pärjäsi näissä vaaleissa erittäin hyvin. Tukea ajatuksillemme siis löytyy ja aineksia paremmalle huomiselle on  olemassa. Tarvitsemme uudenlaisten toimintamuotojen esiinmarssin ja erityisesti aktiivinen sekä näkyvä toiminta myös vaalien välillä on tärkeää. Työ jatkuu! Näihin kuviin ja tunnelmiin…