Kansainvälisyys on Oulun vahvimpia voimavaroja

Eräs Oulun merkittävimmistä vahvuuksista on ollut aina kansainvälisyys ja avoimuus. Oulu sai tapulikaupunkioikeudet vuonna 1765 ja pitkän aikaa kaupunkimme oli yksi kansainvälisen kaupan solmukohdista Euroopassa – erityisesti Pohjois-Suomen mustan kullan eli tervan ansiosta. Pohjolan tervaa tarvittiin silloisten merivaltojen laivojen voiteluun. Myös laivanrakennuspuolella Oulu oli Euroopan tasolla merkittävä keskus jo yli kaksi vuosisataa sitten.

Oulun kulttuurielämä oli jo 1700-luvulla vilkasta ja kansainvälistä. Kaupan ja kulttuurin perinteet ovat kantaneet tähän päivään saakka, vaikka välillä on nähty hiljaisempiakin aikoja. Nokian taannoinen nousu ja teknologiateollisuuden kasvu on eräs osa tätä kansainvälisyyden jatkumoa.

Uusi Oulu kansainvälistyy edelleen ja asukkaamme edustavat monenlaisia kulttuureja ja kansallisuuksia. Kaupungin tehtävänä on tarjota turvallinen ympäristö ja toimivat palvelut kaikille asukkailleen kansallisuudesta riippumatta. Kansainvälisyys ja avoimuus ovat edelleen Oulun kehittymiselle elintärkeitä asioita – niitä tarvitsevat niin asukkaamme kuin elinkeinoelämämme.

Valitettavasti tällä hetkellä yhteiskunnassamme ja myös Oulussa liikkuu poliittisia voimia, joiden ykkösagendana on hyökätä kaikkea erilaisuutta vastaan suppeasti määritellyn aitosuomalaisuuden näkökulmasta. Tulilinjalla ovat esimerkiksi ulkomaalaiset ja seksuaalivähemmistöt.

Viime viikolla perussuomalaisten kansanedustajat järjestivät Oulussa tilaisuuden, jossa keskusteltiin siitä, onko monikulttuurisuus hyvä vai huono asia.

Pidän itse koko kysymystä täysin absurdina, koska demokraattisessa oikeusvaltiossa monikulttuurisuus eli  useiden erilaisten kulttuurien rinnakkainen yhteiselo ei ole valintakysymys vaan olemassaoleva fakta. Kaikilla on oikeus edustaa ja harjoittaa omaa kulttuuriaan lainsäädännön puitteissa. Oikeusvaltion periaatteisiin kuuluu lisäksi se, että ketään ei voida rangaista etukäteen johonkin tiettyyn ryhmään kuulumisen perusteella. Jokainen vastaa itse omista teoistaan.

Suomalaisuuttakin on monenlaista. Pidän itseäni jollain tavalla isänmaallisena ihmisenä, esimerkiksi futismaajoukkueen perässä on pyöritty pitkin Eurooppaa takavuosina. Lähtökohtani on kuitenkin aivan toisenlainen äärioikeiston rasistisiin teeseihin verrattuna. Tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus ovat minulle tärkeitä suomalaisia arvoja ja hyvinvointiyhteiskunnan rakentaminen keskeisin suomalainen saavutus.

Muualta muuttaneiden ihmisten sopeutumisessa ja kotouttamisessa on ongelmia, mutta niitä ei ratkaista asettamalla ihmisiä vastakkain alkuperän, ihonvärin tai jonkun muun ominaisuuden perusteella. Tarvitsemme lisää kielikoulutusta ja tukipalveluita maahanmuuttajille. Hyvänä esimerkkinä toimii kansainvälinen toimintakeskus Villa Victor, joka on palveluineen ollut tärkeä tukikohta kotoutumisen edistämisessä.

Keskeinen ongelma on myös se, että kuntavaaleissa erilaiset kansallisuudet ja ihmisryhmät ovat räikeästi aliedustettuina puolueiden listoilla. Tähän kysymykseen on tärkeä löytää lääkkeitä, sillä meillä ei ole varaa jättää ketään ulkopuolelle. Osallistuminen paikalliseen päätöksentekoon parantaisi ihmisten mahdollisuuksia kotoutua yhteiskuntaan.

Oulun valtuustossa istuu tällä hetkellä ihmisiä, joiden ainoana agendana on vastustaa kaikkia maahanmuuttajien aseman parantamiseen liittyviä asioita. Vastakkainasettelu on valitettavasti näille ihmisille poliittisen toiminnan polttoaine. Aikomustakaan parantaa tilannetta ei ole. Siitä kertoo esimerkiksi valtuutettu Olli Immosen muutosesitykset vuoden 2011 budjettikeskustelussa. Immonen esitti kaikkia kotouttamistoimenpiteitä, kuten perheiden kielikoulutusta, poistettavaksi talousarviosta.

Toivon, että sunnuntaina valittava uuden Oulun valtuusto osaa hakea kaupunkimme historiasta kansainvälisyyden tuomia menestystekijöitä ja katsoa niiden kautta tulevaisuuteen. Oululla ei ole varaa sortua impivaaralaisuuteen ja ryhtyä potkimaan itseltään raajoja irti. Tarvitsemme kaikki mukaan tekemään Oulusta entistä parempi paikka asua.