Nuorisotyöttömyyttä dunkkuun, mutta miten?

Sain tällä viikolla käsiini haastattelututkimuksen oululaisten työttömien ja työpajatoimintaan osallistuvien nuorten arjesta. Tutkimuksen on koonnut tohtorikoulutettava Mirjami Pelkonen Oulun yliopiston maantieteen laitokselta.

Nuorisotyöttömyys on ollut Oulussa vaikea ongelma jo vuosia ja kaupungin työllisyystoimikunnan jäsenenä olen pohtinut ratkaisukeinoja asiaan monta monituista kertaa. Aiempia näkemyksiäni aiheen tiimoilta ja muista taustoista voi lukea lisää tästä kirjoituksesta.

Pelkosen tutkimuksen tavoitteena on tuottaa tietoa syrjäytymisuhan alla olevien nuorten ohjaamiseen nuorten itsensä ehdoilla. Viimeistä pointtia ei voi liikaa painottaa. Omaehtoisuus on erittäin tärkeää, koska nykyisin liian moni ajautuu järjestelmässä ainoastaan työllisyystoimenpiteiden kohteeksi. Kaiken lähtökohtana on kuitenkin oltava ihmisen oma näkemys tulevaisuudestaan ja ihminen itse toimijana.

Tutkimus antaa laajan kuvan oululaisten nuorten tilanteesta ja heidän omista näkemyksistään ja toiveistaan tulevaisuuden suhteen. Tuloksista on syytä nostaa esiin muutama tärkeä pointti ja niiden synnyttämät omat johtopäätökset:

1) Polkuja pitkittyneeseen työttömyyteen on lukematon määrä. Mitään yhtenäistä kaavaa ei ole, sen vuoksi nuorten tarpeisiin on vastattava yksilöllisesti. Koneiston sijasta tarvitaan omaehtoista neuvontaa. Oma motivaatio on edellytys.

2) Ennaltaehkäisevän työn merkitys korostuu. Ajoissa ongelmiin puuttuminen ehkäisee niiden pahenemista tulevaisuudessa. Pienituloisten perheiden osalta työttömyys ja syrjäytyminen näyttäisi periytyvän enenevässä määrin. Tuloerojen kasvu yhteiskunnassa pahentaa näitä ongelmia, joten sitä vastaan tulee taistella.

3) Parhaat asiantuntijat ratkaisuihin löytyvät työttömyyden omakohtaisesti kokeneiden nuorten piiristä ylhäältä ohjatun ja byrokratiaan usein hukkuvan toimenpidearsenaalin sijasta. Esimerkiksi oppisopimuskoulutusta on pidetty tutkimuksen perusteella nuorten parissa erittäin toimivana tapana löytää polku työelämään. Monet kokivat myös tarvitsevansa lisää ohjausta peruskoulun jälkeen. Tähän tarvittaisiin siis lisää resursseja.

4) Työttömyys ja työllisyys kulkevat aina yleisen taloustilanteen mukaisissa sykleissä. Tämän vuoksi moni motivoinutkin nuori ajautuu pitkään työttömyysputkeen. Erilaista tukityöllistämistä tarvitaan mielestäni, mutta onko se ainoa keino? Tutkimuksessa nousee esille ehdotus, jossa pohditaan yleishyödyllisestä työstä maksettavaa palkkiota. Tässä lähestytään perustulon ideaa aika voimakkaasti. Toimivaa perustulomallia ei ole vielä mielestäni pystytty rakentamaan, mutta työelämän murroksen vuoksi rajapintoja ja vanhoja pinttyneitä näkemyksiä työstä on pystyttävä murtamaan.