Palvelut pyörille

Kansalaisilta kysyttiin taannoin aiheista, joista on jauhettu jo kyllästymiseen asti mediassa ja poliitikkojen puheenvuoroissa. Kuntauudistus sijoittui gallupissa TOP-kolmoseen. Omien kokemusteni perusteella kyse ei ole siitä, etteikö aihe olisi ihmisille tärkeä. Monen mielestä olisi aika päästä jo sanoista tekoihin. Jappasun aika on ohi.

Harmaita hiuksia on lisännyt aiheesta käyty pääosin ala-arvoinen keskustelu. Oppositiossa erityisesti keskusta on käyttänyt ihmisten uudistukseen liittyviä pelkoja hyväkseen ja heijastellut mitä mielikuvituksellisimpia mörköjä kunnantalojen seinille ympäri maamme laajaa maaseutua. Kepun tuska on ymmärrettävää, koska nykyisestä kuntarakenteesta luopuminen merkitsee puolueen vaikutusvallan radikaalia laskemista.

Vasemmistoa kiinnostaa vanhojen rakenteiden ylläpitämisen sijasta palveluiden järjestäminen entistä paremmin muuttuvalla kuntakentällä. Tarvitsemme uudenlaisia lääkkeitä tulevaisuuden haasteisiin. Uusille ideoille olisi tarvetta erityisesti terveyspalveluiden osalta, sillä tämä sektori on kuntien tehtäväkentässä laajin ja kallein toteuttaa.

Suomessa on nykyisin hyvin toimiva erikoissairaanhoito, mutta terveyskeskusten toiminnassa ja perusterveydenhuollossa on jatkuvasti pahenevia ongelmia. Moni ihminen pelkää terveyspalveluiden huonontuvan entisestään kuntauudistuksen myötä ja niiden siirtyvän entistä kauemmas kotipirtin ovelta.

Valitettava fakta on se, että varsinkin Pohjois-Suomessa väkimäärä vähenee koko ajan pienimmistä kylistä. Kumipyörillä vaalipiirin alueella liikkuessa tilanteen voi havaita kouriintuntuvalla tavalla. Välimatkat palveluiden piirin pitenevät väistämättä ja se näkyy erityisesti terveyspuolella.

Lääkäreitä on entistä vaikeampaa saada muuttamaan syrjäseutujen pikkukuntiin ja tilanne on johtanut järjettömän kalliin keikkalääkäribisneksen murtautumiseen suomalaiselle terveyspalvelukentälle.

Kuntien taloushartioiden ollessa yhä kapeammat, pääsee yksityinen sektori näin repimään voittoja julkisen terveydenhuollon kustannuksella. Veroparatiiseihin voittonsa kotiuttavien pörssiyhtiöiden vyörytys voidaan pysäyttää vain vahvempien kuntien avulla.

Vähäväkisemmille alueille edelleen asumaan jääville ihmisille on joka tapauksessa järjestettävä lakisääteiset ja laadukkaat palvelut. Näistä ihmisistä yhä useampi on eläkeläinen ja erityisesti tässä ryhmässä toimivat terveyspalvelut ovat kirjaimellisesti elintärkeitä jokapäiväisen hyvän elämän kannalta.

Liikenneministeri Merja Kyllönen vieraili viime viikon torstaina Kuhmon Vasemmiston rantaillassa. Asiaa riitti monenkin tekstin tykötarpeiksi. Tämän aiheen tiimoilta esiin nousi Merjan jo pitkään vaalima visio kiertävästä palvelubussista, josta saisi suuren joukon yhteiskunnan tuottamia palveluita teemalla ”kehdosta hautaan.”

Tässä mallissa peruspalvelut liikkuisivat pyörillä ja harvemmin tarvittavat palvelut, kuten erikoissairaanhoito hoidettaisiin kauempana kuntakeskuksessa tai kaupungissa.

Pitkät välimatkat eivät olisi enää ongelma palveluiden käyttäjille.  Terveystarkastukset, näytteenotot, lääkejakelut ja muut perusterveydenhuoltoon liittyvät toimenpiteet voitaisiin hoitaa palvelubussissa tai vastaavassa ajoneuvossa. Teknologian puolesta asia on järjestettävissä jo nyt. Esimerkiksi nykyiset ambulanssit vastaavat tekniikaltaan jo pientä terveyskeskusta.

Suomessa on jo käynnissä useita projekteja, joissa tarjotaan syrjäkylille liikkuvia perusterveydenhuollon palveluja. Eräs tällainen hanke on käynnissä Etelä-Karjalassa. Paikallisen sosiaali- ja terveyspiirin Mallu-auto on liikkuva palveluyksikkö, joka kuskaa erilaisia palveluja ympäri maakuntaa.

Mallu ei mainosta nimestään huolimatta erästä savukemerkkiä, vaan se tarjoaa ihmisille muun muassa sairaanhoitajan ja vanhuspalveluohjaajan palveluita. Tulevaisuuden suunnitelmiin kuuluvat myös Kelan ja työvoimahallinnon palveluiden lisääminen konseptiin.

Mieleen tulee valtiomies Francis Baconin klassinen lausahdus ” Jos vuori ei tule Muhammedin luo, Muhammed menee vuoren luo.” Tulevaisuuden Suomessa palvelut on tuotava ihmisten kotioville asti. Tämä visio on todellakin vaalimisen ja kehittämisen arvoinen.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa 2.8.2012.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *