Lentävä puliukko

Alkuvuoden epäilemättä absurdein uutinen kertoi suomalaismiehen raivokkaista minuuteista Kastrupin lentokentällä Kööpenhaminassa. Väsähtänyt matkamies kiskaisi tarinan mukaan tunnissa yhdeksän tuoppia ja söi tämän jälkeen luottokorttinsa. Matka päättyi lopulta Köpiksen toripolliisin pahnoille.

Uutinen on saanut osakseen runsaan määrän sekä humoristisia että tuomitsevia huomautuksia kansainvälisessä lehdistössä. Mitähän ne meistä taas ajattelee, pohditaan monessa pirtissä. Ikään kuin autolla ammatikseen brömistelevien mikahäkkisten rallienglannissa ei olisi jo tarpeeksi kestämistä.

Suomalaisten berserk-tilaan asti liian usein etenevää humalahakuista juomista pidetään poikkeuksellisena globaalissa mittakaavassa. Heikon itsetunnon jo valmiiksi omaava kansa saa jatkuvasti hävetä maanmiestensä alkoholiraivoa erityisesti Tallinnassa ja Etelä-Euroopan lomakohteissa. Maailmalla matkannut tietää kuitenkin, että vähintään samantasoisiin suorituksiin pystyvät ainakin englantilaiset futisjuntit ja paikoin myös rakkaat itänaapurimme.

Hävetä ei saa kuitenkaan turhaan. Nykypäivän lentävien puliukkojen edesottamuksista – Bat & Ryydin takavuosien hittibiisiä lainatakseni – saa lukea tämän tästä iltapäivälehdistä. Joka vuosi keijo keihäsmatkaajien armada kiskaisee kunnon turvat jo ilmabussissa matkalla Mallorcalle.

Törkeää käyttäytymistä pidetään rahvaan ongelmana. Omat kokemukseni ovat toisenlaisia. Pahimmat kilarit on useimmiten nähty bisnesluokan matkaajilta, joiden Bollinger-mukit eivät ole täyttyneet tarpeeksi ripeää tahtia. Aina ei voi siis syyllistää Irwinit luureissa Las Palmasia kohti matkaavaa perusjamppaa.

Ilmailuun liittyvän riehumisen ohella poikkileikkauksen kotimaiseen matkajuomiseen voi tehdä pohjoisen yöjunien ravintolavaunuissa. Oulu-Helsinki -väliä on tullut itsekin jyrättyä kymmeniä kertoja ja suomalaisen alkoholikulttuurin koko kirjo on nähty junissa monta kertaa. Eräs Hämeenlinnassa vaikuttava ystäväni hyppää paluumatkalla Helsingistä aina yöjunaan, koska sieltä löytyvät hänen mukaansa vekkuleimmat juopot.

Yöjunien ravintolavaunuelämällä on kuitenkin muunlaisiakin funktioita.  Usein on tullut havaittua, että ravintolavaunut ovat mielenkiintoisia poliittisen debatin kehtoja.  Myös erilaisia ja erikoisia elämäntarinoita on vuosien varrella kuultu enemmän kuin tarpeeksi. Matka läpi pimeän ja kylmän niemimaan yhdistää ihmisiä varsin erikoislaatuisella tavalla. Hunter S. Thompson olisi viihtynyt varmasti Intercityn ravintolavaunussa matkalla kohti Rovaniemeä.

Mutta miksi kaikki liittyy usein alkoholiin? Lähes jokaisessa kulttuurissa on pyritty jollain tavalla päihtymykseen, mutta Suomessa asiasta on muodostunut kansantauti, joka on monella tapaa kohtalokas. Alkoholi liittyy jollain tavalla lähes jokaiseen henkirikokseen ja väkivallantekoon Suomessa.

Viisasten kiveä ongelman ratkaisemiseksi on etsitty jo pitkään. Viimeisin esitys kuultiin ministeri Päivi Räsäseltä, joka haluaa yöravintolat kiinni aikaisemmin. Ratkaisuksi Räsäsen heitosta ei ole. Ravintoloissa juodaan valvotuissa olosuhteissa ja laki kieltää liian kovassa tuubassa olevalle tarjoilun. Anniskelu järjestyksenvalvojien tarkkailussa on varmasti turvallisempaa kuin kotona, jossa tapahtuu suurin osa alkoholiin liittyvistä väkivaltaisuuksista.

Tiukempien aikataulujen kulttuurissa persujen Teuvo Hakkaraisen Bandidos-jatkotkin olisivat kestäneet pitempään ja kenties seuraukset olisivat olleet nähtyä kohtalokkaammat.

Muutos lähtee aina asenteista. Valtion mahdollisuuksiksi jää alkoholin saatavuuden rajoittaminen ja hinnan nostaminen, joista kumpikaan vaihtoehto ei ole toiminut. Kieltolain aikana rikollisuus rehotti ja pirtua laivattiin pitkin Itämerta miljoonia litroja.

Lentokoneissa ja ravintolavaunuissa pahimmat ördääjät ovat usein keski-ikäisiä miehiä, joten toivo lepää nuorissa. Tutkimusten mukaan raittius on yleistynyt ja humalajuominen vähentynyt nuorimmissa, alle 18-vuotiaiden ikäryhmissä. Jos asenne on kondiksessa myös jatkossa, siirtyminen pienestä mukista isompaan on suuremman kynnyksen takana.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa 1.3.2012.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *