Pohjolan Kongosta kajahtaa

Kävin viime lauantaina mutkan Kajaanissa. Kainuun Vasemmiston kokouksessa pinnalle nousi monta asiaa, päällimmäisenä maakunnan rajusti alijäämäinen budjetti ja tulevat mullistukset kuntakentällä.

Talven aikana on käyty debattia myös muista päivänpolttavista aiheista. Kaivosteollisuuden nousu pohjoisessa Suomessa on ollut keskusteluiden kuuminta hottia jo pitkään. Muuttotappioalueille kaivoshankkeet ovat piristysruiske. Ne tuovat mukanaan uusia työpaikkoja ja luovat uusia mahdollisuuksia elinkeinotoiminnalle.

Kolikolla on kuitenkin kääntöpuolensa. Sotkamon Talvivaaran kaivoshanke on tuonut mukanaan mittavia ympäristötuhoja. Viimeistään nyt on selvinnyt, että kaivokselle myönnettiin aikoinaan ympäristölupa aivan liian ohuin perustein.

Tervan tie Kajaaniin kulkee Paltamon kautta. Perinteinen ookastoppi on ollut Paltamon kuntaan nykyisin kuuluvan Kontiomäen huoltoasema, josta haetaan pelit ja pensselit erilaisiin harrastuksiin.

Kontiomäen ”esson baarin” parlamentti munkkikahvitteli lauantaina kaivosasioiden merkeissä. Mieslahteen on tulossa talkkikaivos, joka on aiheuttanut huolta paikallisissa asukkaissa. Suunniteltu kaivos on keskellä suojelualueita ja Mieslahdessa on pohdittu, miten mahdolliset päästöt vaikuttavat alueen vesistöihin.

Ympäristövaikutuksen ohella myös kaivosteollisuuden omistuskuviot puhuttivat. Kehitysministeri Heidi Hautala toi presidentinvaalien alla julkisuuteen huolensa siitä, että pohjoisesta Suomesta tulee kaivosbuumin takia Pohjolan Kongo, josta ryövätään raaka-aineet ja jäljelle jäävät vain massiiviset ympäristötuhot.

Hautalan vertaus osuu jollain tasolla maaliinsa. Talvivaaran ja Lapin kaivosten osalta on puhuttu paljon uraanin louhimisesta. Viime viikolla selvisi, että kaivosyhtiö Mawson Energi on tehnyt Lapissa luvattomia maastotutkimuksia suojelualueilla.

Uraanikaivokset aiheuttavat laajoja ympäristötuhoja. Myös mainarit ovat vaarassa. Kaivosten tuottama radon ei muutu yhtään vaarattomammaksi siirryttäessä Afrikan Kongosta kylmään Pohjolaan. Sen tiedetään lisäävän esimerkiksi keuhkosyöpäriskiä moninkertaiseksi. Jos uraania louhitaan ja liuotetaan, radonpäästöt nousevat tuhatkertaisiksi normaaliin nähden.

Vastuun ympäristöasioista kantaa viime kädessä omistaja. Hautala haluaisi kasvattaa valtion omistusosuutta pohjoisen kaivoksissa. Asiasta on helppoa olla samaa mieltä. Vasemmisto on puhunut jo pitkään valtiollisen kaivosyhtiön perustamisesta ja luonnonvaroista saatavan hyödyn kotiuttamisesta omiin tarpeisiin.

Ministerin puheet ja vihreän puolueen teot ovat kuitenkin tässä asiassa ristiriidassa keskenään. Kongo-heitto muuttuu mustaksi huumoriksi, kun tarkastellaan edellisen hallituksen toimia. Vanhasen porvarihallituksen aikana viimeisetkin kaivosomistukset valuivat ulkomaisiin käsiin.

Myös Kontiomäen huoltoasemaparlamentissa ihmetellään, miksi cityvihreät heräsivät vasta vaalipuheissaan taivastelemaan kaivosalan villin lännen meininkiä. Vaikuttamisen paikka olisi ollut edellisessä hallituksessa. Vanhasen hallitus myi Kemira GrowHow’n norjalaiselle Yaralle 200 miljoonalla eurolla ja myyntihintaan sisällytettiin Soklin mittavat fosforivarat.

Soklin fosforimalmin arvosta on sittemmin esitetty erilaisia hinta-arvioita. Pari vuotta sitten arviot liikkuivat 40 miljardin tienoilla. Vertailun vuoksi: Suomen valtion vuosittainen budjetti on noin 50 miljardia euroa.

Kyseessä lienee kaikkien aikojen hölmöin ja vastuuttomin kauppa. Jopa Soneran surullisenkuuluisa UMTS-pölhöily ja Sauli Niinistön johdolla suoritettu suomalaisten ylivelkaantuneiden velkapapereiden myyminen norjalaiselle sijoitusyhtiölle jäävät selkeästi kakkoseksi.

Pohjoisen luonnonvaroja ei ole osattu siis hyödyntää. Ruotsissa tilanne on toinen. Kiirunassa on maan povesta louhittu rautamalmia jo vuosisadan ajan ja naurettu matkalla pankkiin.

Kongo-vertaus asettuu uuteen valoon. Syntyy käsitys, että etelän sinivihrein silmin Pohjois-Suomi on erämaata, jonka luontoarvot ovat ainoa puolustamisen arvoinen asia. Tätä politiikkaa voidaan harjoittaa käymättä koskaan paikan päällä.

Mieleen tulee Helsingin Sanomien vihreistä kertova juttu, jossa silloinen puoluejohtaja Anni Sinnemäki määritti Sipoonkorven ”erämaassa” suuntaa laskeutuvien lentokoneiden äänten perusteella. Pohjoinen Suomi ja sen todellisuus ovat cityvihreässä maailmankuvassa jopa maantieteellistä sijaintiaankin kauempana.

Kirjoitus on julkaistu Tien päällä -kolumnisarjassa Kansan Tahdossa 16.2.2012.  


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *