Jaon viimeisiä kortteja odotellessa

Vaalien jälkeen tekemäni arvio tulevien hallitusneuvotteluiden suunnasta ja niihin osallistuvien puolueiden koostumuksesta meni enemmän tai vähemmän mönkään. Niin meni monella muullakin. Timo Soinin marttyyrien prikaatit jättäytyivät lopulta neuvotteluista oma-aloitteisesti pois, vaikka Soini itse olisi varmasti ollut kiinnostunut paikasta hallituksessa. Sen verran lempeää kieltä perussuomalaisten puheenjohtaja ehti jo käyttää edellisen hallituksen toimista esimerkiksi maahanmuuttopolitiikan suhteen.

Ovi oli jo raollaan, mutta Soinin omat porukat laittoivat kuitenkin liinat kiinni ja paletti meni nopeasti uusiksi. Kuuden puolueen paellahallituksen neuvotteluista ei ole sen sijaan ole odotettavissa nopeita saati sitten helppoja ratkaisuja.

Vasemmistoliiton osallistuminen hallitusneuvotteluihin on aiheuttanut laajaa keskustelua kentällä aktiivien keskuudessa. Omien kokemuksieni perusteella keskusteluihin osallistumista on pidetty pääosin myönteisenä asiana, mutta skeptisiä näkökantojakin on kuultu.

Muistuttaisin tässä vaiheessa, että suomalaisessa monipuoluejärjestelmässä ei ole minkään porukan mahdollista päättää yksin kaikista asioista. Sen vuoksi hallitusta muodostettaessa käydään neuvotteluja. Pelkästään niihin osallistuminen ei tarkoita periaatteiden myymistä tai takinkääntöä. Nämä asiat punnitaan siinä vaiheessa, kun paperit ovat pöydällä arvioitavana.

Kynnyskysymyksiä on useita. Tänään esiin nousi Suomen Nato-jäsenyys, jossa vasemmisto on tiukkana edelleen. Myös perusturvan kehittäminen ja tuloerojen kasvun pysäyttäminen kuuluvat tavoitteisiin, joista ei tingitä.

Pääministerin pallia tällä hetkellä halaileva kokoomus on erittäin monessa asiassa täysin päinvastaisilla linjoilla Vasemmistoliiton kanssa. Syntyneessä tilanteessa kokoomus joutuu kuitenkin antamaan siimaa. Kataisen olisi ollut helpompi koijata eripuraista ja sekavaa persuryhmää, mutta nyt tilanne on muuttunut. Edellisen hallitusohjelman kaltaista EK:n sanelemaa tappopaperia en usko olevan tulossa. Kokoomus ei voi riehua kamreereineen kukkoina tunkiolla monimutkaisiksi vääntyneissä hallitusneuvotteluissa.

Paavo Arhinmäki totesi viikonloppuna, että hallitusohjelmassa on joka tapauksessa sellaisia asioita, joita siellä ei olisi ilman vasemmistoa. Tämä siis siinäkin tapauksessa, että hallitusohjelma hylättäisiin Vasemmistoliiton puoluevaltuustossa myöhemmin. Näkökulma on syytä muistaa.

Hallitukseen menemiseen otan itse tarkemmin kantaa siinä vaiheessa, kun hallitusohjelma on käsillä ja sen hyviä sekä huonoja puolia on mahdollista arvioida tarkemmin. Neuvotteluihin osallistuminen on joka tapauksessa myönteinen asia. Ilman osallistumista ei pysty vaikuttamaan tulevaan ohjelmaan ja sitä kautta yhteiskunnan valitsemaan suuntaan juuri mitenkään. Ensin katsotaan tämän jaon kortit loppuun asti. Johtopäätösten aika on sen jälkeen.

Muutamia mielenkiintoisia kirjoituksia aiheesta:
Kaasuputki: Hullutusneuvottelut
Pia Lohikoski: Vasemmiston neuvottelijana Säätytalolla
Joonas Korhonen: Hallitusneuvottelut puhuttavat, mukaan vaan
Puntarointia: Hallituksen synnytystuskat


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *