Kivisydämestä lihasydämeksi

Oulun kaupungin kallioparkkihankkeesta on riittänyt porua ja parkua jo useamman vuoden tykötarpeiksi. Tässäkin blogissa aiheesta on kirjoiteltu jo vuodesta 2008 lähtien. Rajua kritiikkiä osakseen saanut hanke ehdittiin jo kertaalleen haudata, mutta nyt se on palannut jälleen parrasvaloihin ehostetulla ilmeellä.

Kaupunginisät päättivät suuressa viisaudessaan antaa mainosmiehille ja -naisille tehtävän. Keskustan alle rakennettavalle pysäköintitilalle piti keksiä uusi nimi. Kallioparkki kun on nimenä saanut taakakseen sarjan kielteisiä merkityksiä taistelun pitkittyessä. Muutama viikko sitten esitelty uusi nimi, Kivisydän, kuvaa surkuhupaisalla tavalla koko hanketta ja sen historiaa.

Kissankulta ei muutu jalometalliksi nimeä vaihtamalla. Hanke on todettu jo useaan otteeseen taloudelliseksi riskiksi. Rakennuttaja on kaupungin omistama laitos. Luolan ylläpitokustannukset kaatuvat siis viime kädessä kaupungin veronmaksajien hoidettavaksi. Rakennuskustannuksiltaan kallioparkki on kolme kertaa kalliimpi pysäköintiratkaisu kuin esimerkiksi kansiparkkimalli Stockmannin pysäköintiratkaisun tapaan. Lisää hankkeen taloudellisista vaikutuksista voi lukea esimerkiksi Henri Löthmanin blogikirjoituksesta, jossa on varsin hyvin tiivistetty koko projektin järjettömyys ja erityisesti jääräpäinen tapa, jolla sitä on runtattu eteenpäin..

Kallioparkkia on ajettu kuin käärmettä pyssyyn kaupungin virkamiehistön ja johtavien poliitikkojen toimesta. Perusteluja on keksitty lisää sitä mukaa kuin niitä on argumentoitu alas. Keskusta-alueen kehittämispaperissa keskitetty pysäköintiratkaisu ajettiin tarkoituksellisesti vastakkain vain yhden, tehottomammaksi ja kalliimmaksi (jota se ei itse asiassa edes ole) esitellyn hajautetun mallin kanssa. Muita pienempiä ja fiksumpia vaihtoehtoja ei ole tuotu kattavasti esiin.

Taloudellisten seikkojen ohella täytyy keskustella myös tarpeista. Tällä hetkellä Oulun keskustassa ei ole valtavaa pysäköintiongelmaa. Parkkitilaa on aivan riittävästi kasvavan kaupungin tarpeisiin. Liikuin itse huhtikuun vaalikampanjan aikaan paljon henkilöautolla kaupungin alueella ja koskaan ei ollut ongelmaa löytää pysäköintipaikkaa. Samanlaista viestiä on kuultavissa monesta muustakin suunnasta, jos jaksaa hieman höristää korviaan.

Keskustan kehittämiseksi on olemassa muitakin vaihtoehtoja. Esimerkiksi Heinäpään suunta on jätetty viimeaikaisissa suunnitelmissa liian heikolle hapelle. Parturi-kampaamojen luvatussa kaupunginosassa olisi potentiaalia keskusta-alueen eläväksi jatkeeksi, mutta varsinkin talvisaikaan seutu on kuin lännenleffojen hylätty aavekaupunki, jossa ihmisten sijasta kaduilla seikkailevat vain Lucky Lukesta tutut pyörivät preeriapensaat. Hollihaan puistoon skeittiparkkia ja muita liikuntamahdollisuuksia tuova hanke on mainio juttu, mutta se ei yksistään riitä.

Kaupungin sydämen kehittämisessä tarvitaan lisää rohkeutta. Esimerkiksi kävelykatualuetta voitaisiin laajentaa pitkälle Heinäpäähän. Tällöin kylmä ja kolea kivisydän – näin raamatullista vertausta käyttäen – muuttuisi uudeksi hengeksi, kaupungin eloa sykkiväksi lihasydämeksi.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *