Työmarkkinoiden herrat ja narrit

Viime viikkoina on puhuttu jälleen paljon työstä ja toimeentulosta. Isot pojat ovat kertoneet, että kestävyysvaje uhkaa. Työikää tulisi nostaa ja työttömien turvaan tehdä leikkauksia, jotta ihmiset tekisivät enemmän töitä. Samaan aikaan porukkaa kengitään tehtaista ja tuotantolaitoksista pellolle. Valtion tuottavuusohjelma potkii julkisen sektorin työntekijät pihalle. Ei olekaan ihme, että työttömyys on ongelma monella paikkakunnalla, kuten Oulussa, jossa kunnollisia rohtoja esimerkiksi 15 prosentin haituvilla pyörivään nuorisotyöttömyyteen ei ole vielä löydetty.

Olen itse asiassa jo pitkään ihmetellyt työurakeskustelun toispuoleisuutta. Ikään kuin työurien pidentäminen olisi ainoastaan työntekijäosapuolesta kiinni. Työuria ei voi pidentää, jos työtä ja tukitoimia, kuten kuntouttavaa toimintaa ei ole tarjolla. Työuria ei voi pidentää, jos työuraa ei ole – jos elämä on pelkkää selviytymistaistelua seuraavaan päivään. Jokainen sekunti pimeässä syrjäytymisputkessa sysää ihmistä lähemmäksi kohti lopullista ulkoradalle ajautumista taloudellisine, sosiaalisine ja terveydellisine ongelmineen.

Elinkeinoelämän tutkimuslaitos löi tällä viikolla pöytään omat madonlukunsa. Etelärannan suunnalla myyttisen vajeentorjunnan lääkkeeksi tarjotaan leikkauksia työttömyysturvaan ja yritysverotuksen alentamista. Epäonnistuneen työllisyyspolitiikan aiheuttama tuho viimeistellään tässä skenaariossa rankaisemalla työttömäksi jäänyttä leikkaamalla tämän etuuksista. Kylmää settiä, mutta keppilinja ei tule yllätyksenä varmasti kenellekään.

Vaatimuksissa ei ole yhtään mitään uutta asiaa. Hallitus, jota kokoomus käytännössä johtaa, on valinnut tämän tien jo kolme ja puoli vuotta sitten. Julkinen sektori ja tulonsiirrot ajetaan alas ja samaan aikaan pyritään jatkuvasti laskemaan yritys- ja tuloverotusta. Välillisiä veroja, kuten arvonlisäveroa, voidaan tässä skenaariossa nostaa, vaikka se kurmottaa pienituloisia eniten kaikista veromuodoista. Karille ajanut kepu ja puisto-osasto seuraavat kuuliaisena tätä johtotähteä. Harmi kyllä, sillä puheiden perusteella potentiaalia olisi fiksumman ja oikeudenmukaisemman politiikan tekemiseen – ainakin vihreiden tapauksessa.

Ei tarvitse olla kummoinenkaan ennustajaeukko väittääkseen, että Etlan esitykset tulevat olemaan myös ensi vuoden huhtivaalien jälkeen hallitusohjelmassa, jos ja kun kokoomus bestiksineen jatkaa valtioneuvostossa.

Etlan paperi on jatkumoa hallituspolitiikalle, jossa leikataan lyhytnäköisesti kaikkein heikoimmilta. Viimeisin esimerkki nähtiin viime viikolla. SATA-komitean tähän mennessä pahanhajuisin aivopieru, Lex Soininvaarana tunnettu nuorten toimeentulotukea leikkaava laki, meni heittämällä läpi viime viikon eduskuntaäänestyksessä.

On suoraan sanottuna kuvottavaa, että – Risto Kalliorinnettä lainatakseni – maassa jo valmiiksi makaavaa potkitaan näin kylmäkiskoisella tavalla. Syrjäytyneiden kenkiminen ei ole pelkästään tämän moraalisen aspektin takia typerää. Seuraavassa muutama pointti siitä, miksi tällainen toiminta on jokaisesta, myös taloudellisesta, näkökulmasta todella lyhytnäköistä ja vaarallista.

Syrjäytymisvaarassa olevien nuorten työllistämisestä pääosin vastaavat, muun muassa kolmannella sektorilla toimivat tahot ovat osoittaneet, että syrjäytyneitä nuoria ei saada koulutukseen tai työmarkkinoille pakkokeinoin. Pylvästalossa suoritetussa valiokuntakäsittelyssä leikkaustoimia ei kannattanut yksikään asiantuntija. Huomautettakoon tässä vaiheessa, että valtaosa kansanedustajista ei kuulu sosiaalialan asiantuntijoiden joukkoon. Sen osoitti viimeistään äänestys.

Sosiaalitoimistoissa on jo aiemmin toimittu alennetun perusosan lakitekstin mukaisesti eli tehty oma-aloitteisia karensseja nuorille, mutta näkyviä tuloksia ei näillä toimenpiteillä ole saatu aikaan. Tämä siksi, että tällä hetkellä koulutukseen ja työmarkkinoille kykenevät hakeutuvat sinne jo muutenkin. Sanktion uhalla ei ole merkitystä tälle osalle nuoria.

Toinen ryhmä kärsii monenlaisista ongelmista. Fyysinen terveys ja mielenterveys järkkyvät. Löytyy oppimisvaikeuksia ja vaikeuksia kotioloissa. Nämä nuoret tarvitsevat pitkäjänteisiä tukitoimia ja usein mahdollinen omille jaloille nouseminen kestää kauan. Vaikeuksia lisää se, että sosiaalihuollolla ja työvoimatoimistoilla ei ole tällä hetkellä tarpeeksi resursseja huolehtia syrjäytymisvaarassa olevista. Moni jää yksin ongelmiensa kanssa ja Lex Soininvaaralla viimeistellään tämä käsittämätön kyykytys, jolla ei ole mitään myönteisiä seurauksia kenenkään kannalta.

Miten työtä ja toimeentuloa tulisi sitten jatkossa kehittää? Mielestäni työ- ja/tai opiskelupaikan tulee olla jokaisen kansalaisen perusoikeus. Se ei voi kuitenkaan olla velvollisuus, sillä orjatyö ei kuulu moderniin yhteiskuntaan millään tasolla. Oikeus työhön sisältää siis myös oikeuden kunnolliseen perusturvaan. En itse näe näitä toisilleen vastakkaisina asioina, vaikka tällaistakin keskustelua on viime aikoina käyty vasemmistopiireissä. Molemmat kuuluvat samaan kokonaisuuteen.

On totta, että täystyöllisyys on nykyisillä työmarkkinoilla utopia. Sen vuoksi tarvitaan kehittyvää perusturvaa. Tavoitteeksi tulisi kuitenkin asettaa työn löytäminen kaikille niille, jotka sitä haluavat tehdä. Työelämästä tehdään aidosti houkutteleva vaihtoehto myönteisten uudistusten kautta. Ilman kunnollisia tukitoimia tämä ei ole kuitenkaan mahdollista. Avoimille työmarkkinoille työllistyvät omatoimisesti vain asfalttiviidakon vahvimmat. Muut tarvitsevat apua ja sitä tulee tarjota voimakkaiden työllistämistoimenpiteiden ja yhteiskunnan tuen kautta.

Lopuksi vielä muutama sana ajankohtaisista asioista. Aloitin joulukuun alussa Oulun kaupungin työllisyystoimikunnassa, jonka tehtävänä on koordinoida kaupungin työllisyysmäärärahojen käyttöä, joten työllisyyteen liittyvät kysymykset tulevat olemaan jatkossa yhä vahvemmin agendalla. Toimikunnan työtä seurataan jatkossa tässä blogissa. Haasteita riittää, sillä tällä hetkellä näyttää siltä, että työllisyysbudjetin osalta luvassa on ikäviä uutisia. Kommenttien aika koittaa myöhemmin, kun numeroista on raakaa dataa kourassa.

Työllistymisen parantamiseksi on käynnissä useita erilaisia hankkeita. Osallistuin joulukuun ensimmäisellä viikolla erilaisia työpörssimalleja esittelevään seminaariin Oulussa. Ohjauspalveluiden kautta pyritään löytämään työttömille nuorille uusia työpaikkoja avoimille työmarkkinoille yhteistyössä yritysten kanssa. Tällaista ohjaavaa toimintaa tarvitaan ehdottomasti lisää ja sille onkin ohjattava kuntien ja valtion toimesta lisää resursseja. Kaikkia työllisyyteen liittyviä ongelmia ei työpörssitoiminnalla ratkaista, mutta se on yksi tärkeä palikka tässä palapelissä.

Seminaarissa puhuttiin paljon myös uudenlaisesta työllistävästä yrittäjätoiminnasta. Järjestömaailman kautta muodostuvat yhteiskunnalliset yritykset ovat näissä suunnitelmissa tulevaisuuden hitti. Niillä on tarkoitus luoda uusia työpaikkoja itsetyöllistymisen kautta erityisesti sosiaali- ja terveyspalveluihin.

Hyvältä kuulostaa tavallaan, mutta yhteiskunnallisen yrittämiseen liittyy erittäin suuria ongelmia, jotka tulisi ratkaista pikimmiten. Yleishyödyllisyys muodostuu usein rasitteeksi, sillä epätasapainossa tällä hetkellä oleva kilpailuttamis- ja hankintalaki suosii mahdollisimman halvalla palveluita tuottavia ulkomaisia pörssiyhtiöitä. Tämä ongelma on jo nyt päällä yleishyödyllisten säätiöiden ja yhdistysten toiminnan osalta. On olemassa muitakin kriteerejä kuin raha silloin, kun kilpailutetaan ja kunnat ja muut julkiset instanssit tekevät hankintoja. Tämän pitäisi näkyä myös lainsäädännössä. Muuten jako työmarkkinoiden herroihin ja narreihin syventyy.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *