Nahassa brändi, mutta mitä alla pinnan?

Viimeisten viikkojen puheenaihe on ollut Jorma Ollilan ja Alexander Stubbin johtama brändityöryhmä, joka on kehitellyt jopa runollisiin sfääreihin ajautuvan markkinointijargonin hengessä Suomelle tehtäviä ja uusia tavoitteita, jota mystis-maaginen Suomi-kuva saataisiin maailmalla nousuun.

Vaikka luomu ja rauhanturvaaminen onkin keksitty jo vähintään vuosikymmen sitten, on tavallaan ihan paikallaan pohtia Suomen vahvuuksia muuttuvassa maailmassa.  Näkökulma on vain vinksallaan ja pahemman kerran. Työryhmän visiossa Suomi muuttuu dynaamiseksi talousmahdiksi yhteisillä TALKOILLA (ilmaiseksi) – kokoomusjargon puskee siis tässäkin läpi. Poliittinen valta ulkoistetaan pois talouselämän osaajille, jotka kertovat tyhmille kansalaisille mitä pitää tehdä.

Yhteiskunnan rooli tuloerojen tasa-arvoistajana ja uuden rakentajana halutaan tässä kyhäelmässä minimoida. Osallistumista on pepsodent-hymyillä varustettujen ”huippuosaajien” antamien tehtävien ja käskyjen toteuttaminen. Pidetään hissipuheita ja muuta ihanan positiivista ja kehittävää.

Tämä sopii hyvin yhteen nykyisen oikeistolaisen vision kanssa, jota toteutetaan nykyisin jokaisella sektorilla. Verot halutaan alas ja valtion rooli palvelujen tuotannossa mahdollisimman pieneksi, jotta voittojen kääriminen onnistuu nykyistä pienemmällä vaivalla. Tässä suunnitelmassa heikoimpien osa on jäädä lehdelle soittelemaan. Jakautuminen näkyy kaikilla sektoreilla, myös aluepolitiikassa. Maakuntayliopistot ajetaan alas ja kuntien taloudellinen jakautuminen jatkuu.

Naminamihehkutuksessa pakkaa unohtumaan kolikon kääntöpuoli. Suomen vahvuus yhteiskuntana on ollut periaate, jonka mukaan myös heikoimmista pidetään huolta. Yhteisöllisyys ja yhteiskunnan kehittyminen on perustunut meillä tähän prinsiippiin. Siihen kuuluvat panostukset tasa-arvoiseen terveydenhuoltoon, koulutukseen ja sosiaaliturvaan.

Kaikki nämä panostukset maksavat itsensä takaisin myöhemmin. Jos asiat tehdään oikein, ihmiset ovat lähtökohdistaan riippumatta terveempiä, koulutetumpia ja voivat henkisesti, fyysisesti ja materiaalisesti paremmin. Tähän perustuu Suomen menestys esimerkiksi koulutuksen tasoa mittavissa tutkimuksissa. Brändityöryhmän suunnitelmissa tätä näkökulmaa ei oteta lainkaan huomioon. Millaista yhteisöllisyyttä Ollila ja Stubb siis haluavat rakentaa? Miettikääpä sitä.

Otsikon lainaus on Kemmurun biisistä How 2 Survive. Kappaleen loppukaneetissa puhutaan periferia-Suomesta, jossa eivät chartterit lentele ja jonka ihmiset ajetaan duunin perässä etelän kasvukeskuksiin. Syrjäytyminen ei ole siistiä ja eikä sitä muuteta brändäämällä. Ei työryhmät tuo uutta elämää tai työtä. Niin, eivät ainakaan tällaiset työryhmät.

PS. Myös tässä Jussi-Pekka Roden kirjoituksessa ollaan asian ytimessä.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *