Budjettirumbaa kaupungintalolla

Osallistuin eilen varavaltuutetun ominaisuudessa Oulun kaupunginvaltuuston kokoukseen, jossa käsiteltiin talousarviota vuodelle 2011. Kaksipäiväinen budjettimaraton käynnistyi ryhmäpuheenvuoroilla ja sitä jatkettiin pitkälle iltaan muutosesitysten ja yleiskeskustelun merkeissä. Varsinaiset äänestykset nähdään keskiviikkoiltana.

Kaupunginjohtajan talouskatsauksessa luotiin ensi vuoden budjetin ohella raameja tulevaisuuden taloussuunnitteluun. Matti Pennasen mukaan valtio ja kuntayksikkö ovat erillisiä, nopeasti tahoillaan velkaantuvia yksiköitä, jotka eivät voi enää tulevaisuudessa enää nojautua toisiinsa – eli käytännössä tämä tarkoittaisi sitä, että kunnat eivät voi jatkossa enää tukeutua valtion rahoitukseen. Rakennemuutokset eli tarvittavat säästöt ja leikkaukset ovat tässä skenaariossa se vaihtoehto, jolla velkaantuminen pysäytetään ja talous saadaan tasapainoon.

Kunnilla on tietysti omat vastuunsa järkevän taloudenhoidon osalta, mutta olisi mielestäni aika erikoista sälyttää näin rajusti taloudellista vastuuta kuntasektorille tilanteessa, jossa sen rahoituspohja seisoo savijaloilla. Suomessa palveluiden järjestäminen on pääosin kuntien vastuulla ja mikäli tulopohjaa ei saada tukevammaksi, ne rapautuvat entisestään.

Ensinnäkin valtio määrittää eduskunnan toimesta lainsäädännön, joka on (tai sen pitäisi olla) kuntien tuottamien palveluiden osalta sitova. Riippuvuussuhde on selvä juttu. Mikäli kunnat eivät pysty toteuttamaan vaadittavia normeja, on elintärkeää, että valtion suunnalta tuetaan taloudellisesti kuntasektoria.

Toinen kytkös liittyy tuloihin ja verotukseen, joka on epätasapainossa kuntien osalta. Nykyisellä systeemillä ongelmat kasautuvat varmasti tulevaisuudessa ja kunnallisvero uhkaa nousta 25 prosentin tietämille, vaikka palveluista leikattaisiinkin. Eräs vaihtoehto tämän asian ratkaisemiseksi olisi vahvistaa kuntien tulopohjaa esimerkiksi Martti Korhosen esittämällä tavalla eli tulouttamalla niille osuuksia niistä verotuloista, jotka menevät nyt kokonaan valtiolle. Yhteisövero-osuuteen tehtiin jo tilapäinen muutos. Se pitäisi nyt muuttaa pysyväksi.

Takaisin eilisillan tapahtumiin. Anne Huotari nosti Vasemmistoliiton valtuustoryhmän ryhmäpuheenvuorossa esiin työttömyyden mittavat kustannukset kaupungille. Virkamiestason arviota työttömyysongelman hinnasta ei ole toistuvista pyynnöistä huolimatta herunut, mutta Huotarin oman arvion mukaan Oulun osalta puhutaan noin 20 miljoonan euron vuosittaisesta kuprusta. Huotari vaati kaupungilta järeämpiä toimia ongelman selättämiseksi ja haastoi muut puolueet ideatalkoisiin työttömyyden vähentämiseksi.

Ryhmäpuheenvuorossa nousivat esiin myös tilaaja-tuottaja -mallin mittavat ongelmat sekä yksityistämisvimma, jonka myötä palvelut uhkaavat siirtyä lähes kokonaan kansainvälisten pörssiyhtiöiden järjestettäväksi, mikä tappaa pieniä paikallisia yrityksiä ja tuhoaa paikallistason kolmannen sektorin mahdollisuuksia. Huotari muistutti sote-lautakunnan yksimielisestä linjauksesta, jonka mukaan palvelut tulee tuottaa pääosin itse.

Tulevan vuoden kehyksistä keskusteltiin pitkään ja hartaasti. Eniten tupinaa aiheuttivat koulujen lakkauttamiset (eritoten Kuivasjärvi ja Sanginsuu puhuttivat) ja sosiaali- ja terveyssektorin ongelmat. Muutosesityksiä tehtiin eniten näiden asioiden tiimoilta. Sote-palveluiden taso on edelleen varsinkin pienituloisten kaupunkilaisten päänsärky, vaikka Oulun verotulot kasvoivat tänä vuonna 20 miljoonaa kunnallisveroprosentin nostamisen myötä. Varsinkin terveyspalveluiden osalta rahoituksen alijäämä on jokavuotinen ongelma. Tätä asiaa sivuttiin todella useassa puheenvuorossa.

Rahaa Oululla kyllä riittäisi sosiaali- ja terveyspalveluiden hoitamiseen asianmukaisella tavalla, jos kerran kallioparkin kaltaiseen megahankkeeseenkin on laittaa vähintään 60 miljoonaa euroa. Hankkeen lopullista vaikutusta kaupungin talouteen voidaan tässä vaiheessa vain arvailla. Tuoreessa muistissa on asian aiempi juoksutus, jonka aikana kustannusarvio muuttui todella monta kertaa. Kallioparkista käytettiinkin useampi kriittinen puheenvuoro keskustelun alkupäässä.

Perussuomalaisten Olli Immosen muutosesitykset aiheuttivat myös ansaitun vastareaktion ja ne tuomittiin kaikkien muiden puolueiden edustajien toimesta. Immonen halusi poistaa talousarviosta kaikki maahanmuuttajien tukipalvelut perheiden kieliopetuksesta lähtien. Esitykset olivat niin moraalisessa kuin taloudellisessakin mielessä erikoisia. Myös lainsäädännön näkökulmasta tarkasteltuna vaatimukset olivat jostain muusta maailmasta.

Keskustelussa muistutettiin, että kotouttamislaki sitouttaa kunnat toimenpiteisiin maahanmuuttajien kotouttamispalveluissa. Kunnalla on yleis- ja yhteensovittamisvastuu maahanmuuttajien kotouttamisen kehittämisestä, suunnittelusta ja seurannasta. Laki velvoittaa kuntia järjestämään kotoutumista edistäviä ja tukevia toimenpiteitä ja palveluja maahanmuuttajille.

Vastuunkanto on myös taloudellisessa mielessä järkevää. Vain kotouttamalla voidaan parantaa maahanmuuttajien mahdollisuuksia päästä opiskelemaan ja työllistyä. Sosiaalisia ongelmia torjutaan parhaiten luomalla ihmisille mahdollisuuksia toimia osana yhteiskuntaa.

Lopuksi vielä muutama sana joukkoliikenteestä. Kaupunki on pistämässä pystyyn työryhmää, jonka tehtävänä on suunnitella joukkoliikenteen kehittämistä ja palvelutason parantamista pitkällä tähtäimellä. Tarkoituksena on määritellä palvelutason tavoitteet vuonna 2014 päättyvän siirtymäajan jälkeiselle ajanjaksolle.

Suunnitelman ongelma on tiimin suppeus (1+3 henkilöä), joten on todennäköistä, että se koostuisi ainoastaan teknisen puolen viranhaltijoista. Tämän vuoksi Vasemmistoliiton varavaltuutettu Hanna Sarkkinen teki muutosesityksen, jossa vaadittiin joukkoliikennetiimin laajentamista asiantuntijoilla ja luottamushenkilöillä, jotta joukkoliikenteen ongelmia päästään ratkomaan mahdollisimman laajapohjaisella porukalla. Tällöin erilaisten ryhmien erilaiset tarpeet tulisivat paremmin huomioonotetuiksi kehitystyössä.