Varallisuusvero on kuollut, eläköön varallisuusvero!

Pohdin tässä alkuviikosta erään keskustelun innoittamana varallisuusveron palauttamista ja sen merkitystä valtiontalouden ja verotuksen oikeudenmukaisuuden kannalta.

Varallisuusvero, aikaisemmin omaisuusvero, on veroa, jota maksettiin omaisuuden mukaan vuosina 1920–2006. Veroa perittiin kaikista yli 250 000 euron omaisuuksista. Se poistettiin Vanhasen I hallituksen toimesta. Viimeinen kertymä oli vuositasolla 70 miljoonan euron luokkaa.

Tuolloin hallitusvastuussa olleelle Sdp:lle varallisuusveron poistamisesta on tullut kiusallinen kysymys. Sitä pidetään demarien omassakin leirissä yhtenä merkittävänä syynä edellisten vaalien tappioon.

Vaatimukset varallisuusveron palauttamisesta nousevat aika ajoin esiin, kun keskustellaan verotuksen kehittämisestä ja tulevaisuuden näkymistä. Palauttamisvaatimus kuuluu myös Vasemmistoliiton pitkän aikavälin poliittiseen ohjelmaan, vaikka ensi vuoden eduskuntavaaliohjelmasta sitä ei löydy.

muna.jpgValtiontalouden kannalta kyseessä ei ole kovin merkittävä asia, mikäli varallisuusvero palautettaisiin vanhan mallin mukaiseksi. Vuoden 2011 talousarvion mukaan valtion vuosittaiset verotulot ovat yhteensä hiukan yli 35 miljardia. Tässä ovat yhteenlaskettuna siis pelkästään verot ja veroluonteiset tulot. Kokonaistulopotti valtiolla on noin 50 miljardin luokkaa vuodessa.

Jos puhutaan viimeisestä tunnetusta kertymästä, varallisuusveron 70 miljoonaa olisi kaikista verotuloista ainoastaan 0,02 prosenttia. Jos tällä kaavalla mennään, ei voida puhua mistään merkittävästä tulonlisäyksestä.

Veron ongelma oli aikoinaan panos-tuotos -suhde, joka oli varallisuusveron osalta heikko. Veron kerääminen aiheutti kustannuksia ja tuotto oli suhteellisesti ajateltuna pieni.

Toisaalta kertymän suuruus ei päässyt kasvamaan siitä syystä, että varallisuuden määrittely oli vanhassa systeemissä hankalaa, koska esimerkiksi pankkitalletukset eivät kuuluneet sen piiriin.

Vanha varallisuusverojärjestelmä oli täynnä porsaanreikiä ja sitä oli helppo kiertää esimerkiksi tekemällä talletus ja nostamalla pankista sama määrä lainaa talletusta vastaan, jolloin negatiiviseksi omaisuudeksi laskettava laina tavallaan kumosi talletuksen omaisuutena.

Oikeudenmukaisuuden näkökulmasta varallisuusveron palauttaminen olisi perusteltua. Tuloerojen tasaamiseksi tarvitaan progressiota ja suurten tulojen korkeampaa verotusta. Ylellisyydestä ja suuresta omaisuudesta on varaa maksaa suurempaa veroa.

Mielestäni verotuksen kehittämisen osalta painopisteen on oltava erilaisten verotusmuotojen yhdistämisessä ja kaikkien tulojen, myös pääoma- ja osinkotulojen verottamisen muuttamisessa progressiiviseksi. Mielenkiintoista tähän liittyen on se, että pääomatulojen alempaa verotustasoa perusteltiin takavuosina sillä, että pääomasta maksetaan varallisuusveroa. Nyt tämä perustelu ei enää toimi millään tasolla.

Joka tapauksessa oikeudenmukaisuus toteutuisi parhaiten yksinkertaistamalla verotusta. Henkilöverotuksen voisi hoitaa yhdellä progressiivisella veroprosentilla.

Varallisuusveron osalta vaihtoehtoja on kaksi. Varallisuusveron palautuksen voisi kuitata osana verotuksen kokonaisuudistusta, jossa pyritään yhtenäistämään käytäntöjä. Esimerkiksi muuttamalla pääomatulojen verotus progressiiviseksi saataisiin varmasti suurempi hyöty niin tuloerojen tasoittumisen kuin kokonaisverokertymänkin osalta kuin palaamalla vanhaan, kalliiseen ja huonosti toimivaan varallisuusverokäytäntöön.

Toinen vaihtoehto on luoda valvontasysteemi, jolla suuret pankkitalletukset ja muut varallisuuden piilottamisen mekanismit saadaan julkisiksi. Vanhan mallin mukaista varallisuusveroa ei ole mitään järkeä palauttaa.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *