Toimeentulon tukikaruselli

Keskustelin joulunpyhien aikana useaankin otteeseen erilaisissa seurueissa suomalaisen perusturvan tasosta ja erityisesti toimeentulotuesta. Kokemuksia järjestelmän ulkokehälle putoamisesta ja nykyisen systeemin byrokraattisesta ja nöyryyttävästä luonteesta löytyy todella monelta.

Omat karvaimmat kokemukseni toimeentulotukijärjestelmän ongelmista liittyvät Ouluun ja kesään 2002. Olin tuolloin päätoiminen opiskelija ja en onnistunut saamaan kesätöitä toisin kuin lähes kaikkina muina opiskeluvuosina. Opiskelumahdollisuudet olivat tuona kesänä vähäiset, joten kesäopintotukeakaan ei ollut mahdollista hakea.

Sosiaalitoimi pyöri Oulussa tuolloin alimitoitetuin resurssein. Kesäkuun päätöksen sain muutaman viikon odottelun jälkeen, mutta heinä- ja elokuun osalta tukipäätös tuli vasta elokuun lopussa. Elelin siis lähes kaksi kuukautta ilman minkäänlaisia tuloja. Kaikeksi onneksi vuokranantaja jousti vuokrien suhteen ja kaverit ja kotiväki lainasivat ruokarahaa. Monta kertaa kävi mielessä, että millainen tilanne voisi olla, jos olisin ollut yksinäinen ihminen ilman laajaa ja avuliasta ystäväpiiriä.

Itselläni toimeentulotuen tarve on aina ollut tilapäistä. Suomessa on kuitenkin ihmisiä, jotka ovat erilaisista syistä pitkiäkin jaksoja toimeentulotuen tarpeessa. Taustalla on työttömyyttä, edellisen laman aikana esimerkiksi kaatuneiden yritysten tai lainatakausten vuoksi syntynyttä velkaantumista ja muita inhimillisiä tragedioita.

Vuosien mittaan tilanne ei ole mennyt ihmisten perusoikeuksien suhteen lainkaan parempaan suuntaan. Samanlaisia tarinoita ja muita omituisuuksia saa kuulla jatkuvasti. Hyviä esimerkkejä nykyisen systeemin järjettömyyksistä voi lukea vaikkapa Toimeentulotuki-blogista.

Lisäpäänsärkyä pienituloiselle aiheuttaa sosiaalietuuksien kuihtuva reaalinen ostovoima, joka laahaa palkkakehitykseen suhteutettuna todella rajusti perässä.

Mikä olisi sitten paras ratkaisu toimeentulotuen byrokraattista hakuprosessia koskeviin ongelmiin? Hallituksen asettamassa, sosiaaliturvan uudistamista pohtivassa Sata-komiteassa keskusteltiin toimeentulotuen siirtämisestä Kelan maksettavaksi, mutta varsinaista esitystä ei koskaan saatu. Hallituspuolueista ajatus sai kannatusta joiltakin keskustan ja vihreiden edustajilta, mutta kokoomuksen veto-oikeudella uudistus pantiin jäihin.

Mielestäni tuen siirtäminen Kelalle olisi todellista eteenpäinmenoa. Sosiaalijärjestelmämme kaipaa remonttia ja tässä olisi mahdollisuus ottaa ensimmäinen askel. Edut lyövät haitat 100-0:

Ensinnäkin hakuprosessin hankaloittaminen mittavalla byrokratialla (kuittien ja tiliotteitten kanssa vekslaaminen) vähenisi. Kelan maksamana tuen saisivat kaikki, jotka ovat siihen tulojensa puolesta oikeutettuja. Nyt moni nöyrtyy turhaan ja jättää tuen hakematta monimutkaisen prosessin vuoksi.

Tutkimusten mukaan puolet toimeentulotukeen oikeutetuista jättää hakematta tukea. Usea ihminen kokee myös sosiaalityöntekijän suorittaman tulojen täydellisen repimisen auki hyvin nöyryyttävänä toimenpiteenä (been there, done that).

Ongelmaksi voi muodostua toimeentulotuen ja sosiaalityön välisen yhteyden katkeaminen. Toisaalta nyt on puhuttu vain perusosan siirtämisestä Kelan maksettavaksi. Harkinnanvarainen tuki jäisi edelleen kuntien sosiaalityön harteille. Näin kunnissa voitaisiin keskittyä erityishuomiota vaativiin tapauksiin entistä paremmin.

Siirtoa on jo kokeiltu kymmenisen vuotta sitten muutamissa kunnissa ja tuolloin homma toimi varsin hyvin. Tukihakemusten käsittelyaikoja onnistuttiin lyhentämään ja kuntakohtaiset erot päätöksissä poistuivat (eli mentiin tasa-arvoisempaan suuntaan).

Puolueista kokoomus on siis halunnut pitää toimeentulotuen kuntien vastuulla. Tukea kannalleen puolue on saanut luonnollisesti työnantajien leiristä Etelärannasta. EK:n ykkösargumentti on taloudellinen. Jos kaikki toimeentulotukeen oikeutetut hakisivat tukea, kustannukset kasvaisivat rajusti.

Tämä argumentti on täysin pöyristyttävä (ja itse asiassa myös ihmisten laillisia oikeuksia halventava). Eikö samalla periaatteella pitäisi sitten hankaloittaa muidenkin sosiaalietuuksien, kuten esimerkiksi opintotuen ja lapsilisien, hakuprosessia? Rahaa säästyisi, kun kukaan ei osaisi tai jaksaisi tehdä hakemuksia oikein. Siinä hyytyisi sellaisenkin hymy, joka jaksaa vielä toimittaa nykymallin vaatiman mapillisen tavaraa sosiaalitoimistoon kuukausittain. Arvopohjaltaan aika jääkylmää settiä tulee siis oikean laidan leiristä.

Hallituksen politiikkaan kuuluva ongelmien ja kustannusten siirtäminen jo valmiiksi ylikuormittuneen kuntakentän hoidettavaksi lienee toinen syy kokoomuksen vastustuksen taustalla. Palveluja halutaan enenevässä määrin siirtää kuntien vastuulle, jotta hallitus voi jatkaa veropohjaa rapauttavaa veronalennuspolitiikkaansa. Kela-mallissahan suunta olisi päinvastainen.

50eooh.jpgHallituksen ohjeissa Sata-komitealle mainittiin, että uudistusten tulee olla kustannusneutraaleja eli lisäkustannuksia ei saa tulla missään tapauksessa. Tämä toimii myös selittävänä tekijänä sille, miksi toimeentulotuen ongelmia ei haluta hallituksen toimesta korjata oikeasti.

Oikeistoleirissä pelätään myös sitä, että tuen siirtäminen Kelalle olisi askel kohti perustuloa. Tässä ollaan jo lähempänä asian ydintä. Oman näkemykseni mukaan perusturvan kehittäminen ja yhtenäistäminen on automaattisesti harppaus kohti parempaa, universaalimpaa sosiaaliturvaa (eli käytännössä perustuloa). Eri asia on sitten se, otetaanko perustulo tietoiseksi tavoitteeksi vai puhutaanko uudistuksista jollain muulla nimellä. Tavoitteiden sisältö on joka tapauksessa tärkeämpi asia kuin semanttinen saivartelu termin ympärillä.

Jouko Kajanoja on pohdinnoissaan nostanut esiin mallin, jossa pyrittäisiin tietoisesti kohti perustuloa perusturvaa vähitellen parantamalla. Ensimmäisinä askeleina olisivat juuri toimeentulotuen parantaminen, sen ehtojen lieventäminen (esim. pienet työtulot eivät vähentäisi toimeentulotukea) sekä toimeentulotukeen liittyvien rangaistusten poistaminen.

Kajanojan esittämät ajatukset ovat oikeansuuntaisia. Tarvitaan aitoa perusturvan kehittämistä. Toimeentulotukijärjestelmään tehtävät parannukset olisivat ensimmäinen askel tässä prosessissa.

Linkkejä:
Vapaus valita toisin: Hyvinvointivaltion tuho ja nousu
Toimeentulotuki-blogi
Toimeentulotukeen liittyviä uutisia

PS. Pahoittelut tekstin pituudesta, pyrin jatkossa tiiviimpään ilmaisuun. Jos joku jaksoi tänne asti, lupaan tarjota vapaavalintaisen juoman esim. jossain Kallion tai Itä-Tuiran kuppilassa. Tuleepa samalla testattua, lukeeko kukaan näitä entryjä koskaan loppuun asti. Yhteyttä voi ottaa sähköpostitse 🙂


You may also like...

1 Response

  1. KM sanoo:

    Hei!

    Jaksoin lukea loppuun asti, mutta ei tarvitse tarjota juomaa Itä-Tuirassa tahi Kalliossa, sillä asiaahan tuota puhuit eikä sen lukemisesta tarvitse palkita : D

    Tätä asiaa on todella tärkeää pitää esillä ja toivotaan, että muutoksia parempaan tapahtuisi. Sata-komitea valitettavasti vain antoi ymmärtää enemmän kuin päätyi antamaan : (

    ps. kyllä näitä blogeja aina joku käy joskus lukemassa, vaikka se välillä tuntuukin, että itsekseenkö sitä horisee, kun kukaan ei kommentoi

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *