Huutoa naamioiden takaa

Seuraan työssä ja vapaa-ajalla runsaasti erilaisia blogeja, internetin keskustelufoorumeja ja niissä käytäviä poliittisia keskusteluja. Useimmiten keskustelun taso aiheuttaa suurta turhautumista. Vaikka joskus nähdäänkin asiallista argumentointia, lähes aina päädytään päämäärättömään jankkaamiseen, jossa suurimpaan ääneen huutava yksilö pääsee framille parhaiten. Halukkaat voivat kokeilla vaikka Helsingin Sanomien tai Kalevan Juttutuvan nettikeskustelujen läpikäymistä.

Tämän päivän Hesarissa Antti Blåfield kirjoittaa aiheesta varsin ansiokkaasti. Blåfieldin mukaan verkossa yleinen nimimerkkien taakse piiloutuminen johtaa keskustelun muuttumiseen huutamiseksi. ”Naamioiden taakse kätkeytyminen antaa mahdollisuuden sanoa sellaista, mitä ei nimellään sanoisi tai sanoisi enintään pienessä, luotetussa piirissä”, hän kirjoittaa.

Hyvä esimerkki tällaisesta toiminnasta internetissä on maahanmuuttokriittisiksi itseään tituleeraavien henkilöiden perustama hommafoorumi ja sen liepeillä pyörivä nettiaktivistien joukko. Ei ole varmasti olemassa montaakaan THE aihetta (maahanmuutto) sivuavaa blogia, foorumia tai keskustelupalstaa, jossa nämä sankarit eivät olisi spämmäämässä (tietysti pääosin nimimerkkien takaa) lähinnä urbaanilegendoihin perustuvia sepustuksiaan sosiaalietuuksia väärinkäyttävistä maahanmuuttajista, ulkomaalaisista rikollisista ja monikulttuurisuuden Suomelle muodostamasta uhasta.

Yksittäisiä konnia löytyy varmasti kaikista ihmisryhmistä, mutta Homman folkloressa jokainen väärästä maasta tullut tai väärää uskontoa tunnustava on uhkatekijä myyttisille ”kantasuomalaisille”.

Olen pohtinut mitä tämä mystinen monikulttuuristaminen on. Siis se punavihreä salaliitto, joka homman foliohattujen mukaan uhkaa suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria.

Mietitäänpä asiaa hetken ajan. Modernissa länsimaisessa demokratiassa monikulttuurisuus on olemassa oleva asiaintila. Meillä on uskonnonvapauden ja sananvapauden ohella voimassa kulttuurinvapaus. Omaa alakulttuuriaan saa rauhassa toteuttaa ja edustaa, toki lain määräämissä puitteissa. Suomessa on satoja erilaisia alakulttuureja, jotka voivat erota suurestikin toisistaan.

Historiasta löytyy lisää esimerkkejä suomalaisesta monikulttuurisuudesta. Kannattaa tutustua esimerkiksi Viipurin kaupungin historiaan.

Monikulttuuristuminen on siis jälleen eräs hompanssien keksimä olkiukko, jonka muodostamaa kuvitteellista uhkaa vastaan voidaan hyökätä kuten Don Quijote tuulimyllyjä vastaan Cervantesin romaanissa. Yhden totuuden monokulttuuria haikaileville voin suositella muuttoa vaikkapa Pohjois-Koreaan, jossa nämä monikulttuurisuuden kammottavuudet (l. vapaudet) on tehokkaasti kitketty yhteiskunnasta pois.

On tietysti tärkeää, että maahanmuutosta käydään kriittistäkin keskustelua. Mielestäni järkevään keskusteluun ei kuitenkaan kuulu kokonaisten ihmisryhmien perusteeton demonisointi, islamofobia ja rasistiset kannanotot, joita esimerkiksi hommafoorumilta ei tarvitse etsiä kissojen ja koirien kanssa. Lisätietoja asiasta haluavat voivat vaikka lueskella HommaWatch -blogia.

Maahanmuuttoon liittyvät todelliset ongelmat hautautuvat usein tällaisen mölysaasteen alle. Maahanmuuttajien sosiaalinen ja taloudellinen asema Suomessa on heikko ja yhä heikkenemään päin. Kärjistyvä eriarvoisuus ja vihanlietsonta luovat uusia sosiaalisia ongelmia ja onnettomuuden spiraali on valmis.

Mielestäni ihmisoikeudet on nostettava keskiöön maahanmuuttajia koskevassa keskustelussa. Jokaisella Suomessa asuvalla on oltava inhimilliset olosuhteet elää. Vastakkainasettelua lietsomalla tai toisaalta arvoista puuta heinää puhuvalla hyssyttelypolitiikalla ei saada hyvää aikaan.

Valitettavasti monessa asiassa on otettu takapakkia viime aikoina. Tuorein esimerkki on uusi ulkomaalaislaki, joka kaventaa maahanmuuttajien mahdollisuuksia päästä mukaan työelämään.  Nykyisin turvapaikanhakijalla on oikeus tehdä työtä ulkomaalaislain mukaisesti kolmen kuukauden jälkeen maahantulosta. Sisäasiainministeriö esittää lakiin muutosta, joka johtaisi tilanteeseen, jossa valtaosa turvapaikanhakijoista saisi oikeuden työntekoon vasta oltuaan maassa vuoden. Tällainen ihmisoikeuksien rajoittaminen tuskin auttaa pätkääkään sopeutumista uuteen ympäristöön ja yhteiskuntaan. Kannattaa muistaa, että työ on tärkein keino sitouttaa ihminen yhteiskuntaan.

Tarvitaan myös lisää suomen kielen opetusta maahanmuuttajille (jota nyt ei järjestetä tarpeeksi!) jotta ihmiset voisivat työllistyä ja toimia muutenkin elämässään yhteiskunnan täysivaltaisina jäseninä.

Oikean ja väärän sekä hyvän ja pahan tuominen keskusteluihin erilaisten kulttuurien ja uskontojen demonisoimisen puitteissa on myös täysin järjetöntä. Oikeusvaltion järkähtämättömiin perusperiaatteisiin ja myös toimintatapoihin kuuluu se, että ketään yksilöä ei tuomita etukäteen ihonvärin, uskonnon, kulttuuritaustan tai minkään muunkaan ominaisuuden takia. Kukaan ei ole automaattisesti esimerkiksi etnisen taustansa takia hyvä duunari tai vaarallinen rikollinen, toisin kuten maahanmuuttokriitikot väittävät.

Yhteiskunnan tehtävänä tulee olla varmistaa kaikille samat oikeudet ja etuudet eli kaventaa tuloja ja oikeuksia koskevia eroja. Tämä on paras keino välttää törmäyskurssille ajautuminen ja siitä aiheutuvat ongelmat yhteiskunnalle.

Palataan lopuksi vielä Blåfieldin kirjoitukseen. Blåfield puhuu yksinkertaisen maailmanselityksen houkuttelevuudesta tilanteessa, jossa ihmisten epävarmuus kasvaa esimerkiksi taloudellisen laman kärjistyessä. Maahanmuuttajavastaisuuden ja rasismin nousussa lienee ainakin osittain kyse tästä. Samoin kävi viime laman aikana.

Kahden sosiaalisesti ja taloudellisesti heikossa asemassa olevan ihmisryhmän usuttaminen toistensa kimppuun ei edesauta oikeastaan kenenkään asiaa. Tässä rumbassa vasemmiston tärkein tehtävä on ajaa kaikkien pienituloisten ja päähänpotkittujen etua, kotimaasta ja taustoista riippumatta.


You may also like...

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *