Best friends forever

Kyllä, televisio on saatanasta (jos eilen alkanutta Madventuresin kolmatta tuotantokautta ei lasketa). Laitoin kuitenkin viikonloppuna aivot narikkaan ja harrastin hetken kanavasurffailua näköradion ihmeellisessä maailmassa. Music Televisionilla törmäsin sattumalta tosi-tv –ilmiön seuraavaan ulottuvuuteen. My New BFF (best friend forever) – ohjelmassa miljonääriperijätär Paris Hilton etsii itselleen uutta bestistä. Ohjelman konsepti on tragikoomisuudessaan jotain ennennäkemätöntä. Kilpailijat suorittavat erilaisia sopivuus-, luotettavuus- ja lojaalisuustehtäviä, joissa parhaiten suoriutunut henkilö bailaa loppuelämänsä ilmaiseksi perijättären rahoilla.

Suomen versio Parisin BFF-ohjelmasta pyörii maamme päivälehdissä, joissa kilpaillaan siitä, mikä aviiseista kykenee ottamaan myönteisimmän kannan Suomen mahdolliseen Nato-jäsenyyteen. Lojaalisuuskisa on täysin julkinen, sillä Ylen taannoisen uutisen mukaan ainakin Helsingin Sanomien, Aamulehden, Turun Sanomien, Kalevan ja Kauppalehden vastaavien päätoimittajien mielestä Suomen pitäisi hakea sotilasliitto Naton jäseneksi.

Pohjois-Suomen ylpeys Kaleva siirtyi tässä skabassa johtoon perjantaina. Lehden pääkirjoituksen mukaan jäsenhakemus on lyötävä oitis sisään. Perustelut hakevat vertaistaan käsittämättömyydessään: Albania ja Kroatia liittyivät virallisesti Naton jäseniksi Washingtonissa keskiviikkona ja sen vuoksi myös Suomen tulee liittyä mukaan joukkoon tummaan. Onhan Suomi kuitenkin Natolle Albaniaa huomattavasti parempi bestis.

Kirjoituksen mukaan yleisellä mielipiteellä (kansalaiset vastustavat edelleen vahvasti jäsenyyttä) ei ole mitään merkitystä tässä kysymyksessä, sillä kansa ”on yhä vahvasti juuttunut kylmän sodan kahtiajakautuneeseen maailmaan.” Viis siis suomalaisten mielipiteistä. Ihmiset elävät edelleen 70-luvun maailmassa ja ovat tyhmiä, tolloja ja näköalattomia idiootteja.

Samanlaista natotusta nähtiin viime torstaina Vanhalla ylioppilastalolla Helsingissä. Atlantti-seuran paneelissa haukat raakkuivat kuorossa hurmoshenkistä Nato-aariaansa muutamaa poikkeusta lukuun ottamatta. Lähes ainoa jäsenyyden järkevyyttä arvostellut henkilö oli Vasemmistoliiton Paavo Arhinmäki, joka ihmetteli tilaisuuden henkeä. ”Kansa on tyhmää, kun ne ei vaan ymmärrä Natoon liittymisen etuja”, kummasteli Arhis herätyskokouksen tunnelmaa.

Itse en Arhinmäen ja suomalaisten enemmistön tapaan näe edelleenkään mitään järkevää syytä Suomen Nato-jäsenyydelle haukkojen harjoittamasta hivutuksesta huolimatta.

Jäsenyyttä ei voi perustella turvatakuilla: Georgian kriisi osoitti, että Naton viides artikla jäsenmaiden keskinäisestä puolustusvelvollisuudesta seisoo hyvin savisilla jaloilla. Kuvaavaa on, että ulkoministeri Stubb vältteli varsin vihaiseen sävyyn tähän kysymykseen vastaamista Georgian kriisin eskaloituessa. Nato-haukkojen mielestä tästä asiasta ei saisi siis edes puhua. Mikäli Georgia olisi ollut Naton jäsen, olisi hyvin kaukaa haettua ja itse asiassa täysin absurdia ajatella, että Suomi olisi rynnännyt artiklan velvoittamalla tavalla ”kumppaninsa” avuksi. Sama skenaario toimii myös toisin päin. Vaikka artikla osoittautuisikin päteväksi tosipaikan tullen, se tarjoaa Suomelle vain epämukavia vaihtoehtoja: voimme joutua mukaan konflikteihin, jotka eivät ole meille millään tavalla edullisia.

Nato-jäsenyyttä perustellaan myös kriisinhallinnan kautta. Nykymuotoinen Nato ei ole enää ensisijaisesti eurooppalaisten valtioiden puolustusliitto, joten militarismin lisäämiselle on täytynyt keksiä uudet perustelut. Painopiste on perinteisen rauhanturvaamisen sijasta Afganistanin kaltaisissa hyvin epämääräisissä operaatioissa, joilla ajetaan lähinnä sotilasliiton johtavien maiden etua. Sen vuoksi esimerkiksi Suomen osallistuminen Afganistanin sotaan on hyvin kyseenalaista.

Kriisinhallinnan välineeksi Natosta ei ole. Rauhanturvaaminen hoidetaan parhaiten YK-johtoisilla operaatioilla, joista Suomella rauhan supervaltana on runsaasti myönteisiä kokemuksia. Suomi on hyvä konflikteihin liittyvissä neuvottelutehtävissä sekä siviilikriisinhallinnassa.

Summa summarum: Sotilaallisella liittoutumisella muodostetaan enemmän uhkakuvia, kuin torjutaan niitä. Euroopan ja maailman tulevaisuutta tulee rakentaa aivan muilla keinoilla kuin sotilaspoliittisten jännitteiden lisäämisellä. Nato ei siis saa ainakaan minusta uutta bestistään.


You may also like...

1 Response

  1. toukokuu 20, 2014

    […] Ei Natolle. Paikallaan junnaavaa keskustelua. […]

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *