Kansa ja kapitalismi
Elinkeinoelämän Valtuuskunta EVA julkisti tällä viikolla tutkimuksensa kansallisista asenteista ja arvoista. Tutkimuksen mukaan talouskriisin jälkeiseltä markkinataloudelta toivotaan ”ennen muuta lisää inhimillisyyttä, kannustavuutta ja vastuullisuutta.” Kovan kapitalismin kritiikki on siis voimistumassa, mutta samaan aikaan maamme hallitus ei halua kasvattaa kontrollia ja valtion roolia taloudessa.
EVA:n tutkimustuloksesta on tehty kaksi mielenkiintoista tulkintaa. Helsingin Sanomat otsikoi suomalaisten uskon kapitalismiin horjuvan, kun taas Kalevassa todetaan kansan olevan kapitalismin kannalla.
Kalevan kirjoitus muistuttaa erehdyttävästi hallituksen suhtautumista taloustaantumaan. Tämän näkemyksen mukaan vapaa markkinatalous korjaa lopulta itse itsensä ja mitään ei tarvitse tehdä. Kirjoitus mukailee pääministeri Matti Vanhasen näkemyksiä talouskriisistä. Vanhasen mukaan valtio ei saa elvytyksellään rikkoa markkinatalouden periaatteita. Nykyisen turbokapitalismin aiheuttamat ongelmat Kalevankin pääkirjoituksessa kyllä myönnetään, mutta tekstin loppukaneetti nollaa koko pohdiskelun: ”kyllä tämä tästä.” Hyssyttely siis vain jatkuu pääministerin viitoittamalla tiellä.
Markkinataloutta järjestelmänä on tuskin kukaan nyt kaatamassa. Kysymys on lähinnä siitä, miten taloutta voitaisiin jatkossa säännellä paremmin. Maailmanlaajuisen talouskriisin myötä on saatu opetus, joka pitäisi nyt ottaa vakavasti. Tarvitaan syvällinen muutos talouspolitiikkaan. Markkinatalous tarvitsee selkeät rajat.
Finanssimarkkinat ovat irtaantuneet reaalitaloudesta. Imaginaaritalouden piirissä harjoitettava kikkailu ja lyhytnäköinen voitontavoittelu on johtanut syvään romahdukseen, joka koskettaa laajoja ihmisjoukkoja. Viulut jäävät tässä rumbassa tavallisten veronmaksajien hoidettavaksi. Jos järjestelmä tuottaa voittoa, yksittäiset sijoittajat käärivät tuoton – taantumassa laskun maksaa yhteiskunta. Tämä opittiin Suomessa 1990-luvun alussa.
Globaali valuuttajärjestelmä ja vapaasti liikkuvat pääomat on saatava voimakkaan ja yhteisin pelisäännöin sovitun sääntelyn piiriin. Siten markkinatalousjärjestelmää voitaisiin ohjata ja suitsia toteuttamaan kansalaisten tutkimuksessa vaatimia inhimillisempiä ja vastuullisempia tavoitteita. Valitettavasti nyt näyttää siltä, että hallituksellamme ei ole uskallusta ryhtyä näihin toimenpiteisiin.
