Keynes ja lama
Vielä vähän aikaa sitten näytti siltä, että hyvinvoinnin uranuurtajana tunnetun taloustieteilijä John Maynard Keynesin (1883-1946) opit oli jo lopullisesti heitetty roskakoriin. Talouspolitiikkaa on viime vuosina maailmalla tehty lähinnä Chicagon koulukunnan ultramodernin markkinatalouden opein, joiden mukaan poliittisten päätöksentekijöiden roolia tulee rajusti rajoittaa talouspolitiikassa.
Keynesin ajatukset perustuivat 1920-luvun massiivisen globaalin laman kokemuksiin. Keynesin mukaan lama osoitti, että valtion on säädeltävä taloutta vahvemmin. Keynes uskoi myös tuloerojen tasoittamiseen.
Uhkaavan uuden globaalin laman myötä herra Keynes oppeineen on kaivettu jälleen esiin naftaliinista. Vasemmistoliiton vaatimukset vahvemmasta elvytyspolitiikasta saivat tänään vastakaikua pääministeri Vanhasen ehdotettua varsin mittavaa elvytysohjelmaa Suomelle. Vanhasen puheenvuoro oli jopa poikkeuksellinen porvarihallituksen aiemmat linjaukset huomioon ottaen. Pääministeri vaati valtiolle vahvempaa roolia. ”Valtio on talossa isäntä, joka luo pelisäännöt markkinoille”, sanoi Vanhanen.
Epämääräiseksi jäi kuitenkin pääministerin vaatimus siitä, että valtio ei saa elvytyksellään rikkoa markkinatalouden periaatteita. Onko aallonpohjasta nousun jälkeen edessä jälleen paluu vanhaan? Meininki on tähän asti ollut sitä, että yritykset käärivät nousukauden voitot ja taantuman tullessa huudetaan valtiota hätiin. Suuryritykset romahtavat ongelmineen valtion hoivattavaksi ja veroalen myötä rapautuneella veropohjalla ne pitäisi nostaa taas jaloilleen.
Juuri veropolitiikka muodostaa toisen ongelman. Vaikka myös hallituksen piirissä on vihdoin herätty elvytysvaatimuksiin, valtionvarainministeriössä pidetään itsepintaisesti kiinni suunnitellusta veroalesta. Verojen keventäminen taantuman oloissa on kuitenkin harvinaisen tehotonta elvyttämistä. Luvassa lienee pienimuotoinen hallituskriisi tämän asian tiimoilta.
