Peruskoulu tienhaarassa
Vasemmistofoorumi julkaisi kuun alussa peruskoulun nykytilaa ja tulevaisuutta käsittelevän ”Koulu ja valta” –pamfletin, jossa kirjoittajat pohtivat miten peruskoulua tulisi kehittää yhteisönä. Teos on rohkea poliittinen analyysi koulun tulevaisuuden haasteista ja ratkaisumalleista, joiden avulla alun perin peruskoulujärjestelmään olennaisena osana kuuluneet pehmeät arvot, kuten välittäminen ja läheisyys, voitaisiin palauttaa arvoiltaan koventuneeseen koulumaailmaan. Kirjoittajien mielestä markkinaehtoisuus ja elinkeinoelämän tarpeet määrittävät nykyisin liikaa koulujen toimintaa.
Pamfletin avaa tutkija Sari Vesikansan kirjoitus, jossa palataan peruskoulun juurille. Vesikansa korostaa alkuperäiseen peruskoulun ideaan olennaisesti kuulunutta ajattelua, jossa koulun tehtäviin kuului muutakin kuin valmistaa nuoria jatko-opintoihin ja työelämään. Hyvä koulu huomioi ihmisen kulttuurisena, sosiaalisena, psyykkisenä ja fyysisenä olentona. Hyvään kouluun kuuluvat myös leikit ja luova toiminta.
Kouluasioita on pohdittu laajemmin Vasemmistoliitossa kuluneen vuoden aikana. Toteutimme keväällä yhdessä Espoossa kuntavaaliehdokkaana olevan Aija Typön kanssa peruskoulukyselyn, jossa puoluetta lähellä olevat opetusalan ammattilaiset pääsivät kertomaan näkemyksiään peruskoulun tilasta. Kyselyyn vastasi 123 ihmistä. Ykkösasioiksi kyselyssä nousivat liian suuret ryhmäkoot. Myös kouluterveydenhuoltoon ja erityisopetukseen tarvitaan vastaajien mukaan lisää panostuksia.
Koulukysymykset liittyvät vahvasti tuleviin kuntavaaleihin. Oulussa Kastellin suurkouluhanke etenee hurjaa vauhtia, vaikka kaupunkilaiset ja kasvatusalan asiantuntijat ovat esittäneet rajua kritiikkiä hanketta kohtaan. Esimerkiksi lapsivaikutusten arviointia ei ole hankkeen puitteissa tehty lainkaan.
Kouluhanke on massiivinen: Karjasillan ja Kastellin lukio yhdistetään. Saman katon alle tulee muun muassa yhtenäinen 1.–9.-luokkien peruskoulu, päiväkoti ja nuorisotoimen tiloja. Näin valtava yksikkö on lasten ja nuorten hyvinvoinnin kannalta erittäin kyseenalainen ratkaisu. Kenelle se sopii oikeasti? Pystytäänkö oppilaita todella tukemaan oppimisen tiellä tulevissa vaikeuksissa ja ongelmatilanteissa? Suurkoulun rakentamisesta ei saatu onneksi hankkeen kannattajien ajamaa pikapäätöstä. Hanketta käsiteltiin viime maanantaina kaupunginvaltuustossa ja asia jäi pöydälle. Nyt on vakavan pohdinnan paikka.
Suurkouluhanketta ajavien kannattaisi tutustua opettaja Annika Lutherin kirjoitukseen Koulu ja valta –pamfletissa. Luther arvostelee kirjoituksessaan nykysuuntausta, jossa korostetaan oppilaan oikeutta saada yksilöllistä opetusta ja oikeutta omiin valintoihin, mutta samaan aikaan siirretään opetusta tehokkuuden nimissä yhä suurempiin yksiköihin. Tämä yhtälö on mahdoton. Markkinalogiikka ei toimi koulumaailmassa.
PS. Koulu ja valta –pamflettia voi tilata Vasemmistofoorumista 10 euron hintaan. Peruskoulukyselyn tuloksia ja analyysiä voi kysellä allekirjoittaneelta (jaakko.alavuotunki(a)gmail.com)
Yhteisöllisyyttä peräänkuulutetaan
Yhteisöllisyys on kadonnut suuressa määrin yksilökeskeisestä kulttuuristamme. Nuoria opetetaan selviytymään elämässään ja korostetaan yksilön ominaisuuksia. Tämä ei sinänsä ole huono asia. Kuitenkin on muistettava, että sosiaaliset yhteisölliset taidot ovat keskeisiä, kun puhutaan pärjäämisestä muiden kanssa, olipa kyseessä oma perhepiiri, tuttavat, koulutus, työpaikka, kansainväliset tehtävät, jne.
Yhteisöllisyys, nimenomaan välittämisen kulttuuri saa elämämme rikkaammaksi ja vähentää henkistä yksinäisyyttä ja syrjäytymistä.
Kadoksissa ollutta yhteisöllisyyttä on peräänkuulutettu Kauhajoen tragedian johdosta. Hyvinvointiyhteiskunnassamme olemme tottuneet siihen, että viranomaiset hoitavat avun tarpeessa olijat. Kansalaisina olemme omaksuneet passiivisen roolin suhteessa lähimmäistemme hätään.
Perhe on yhteisö, jossa vanhemmilla on kasvatusvastuu lapsiinsa nähden. Perhe ei kuitenkaan ole enää maassamme yksinomaan miehen ja naisen yhteenliittymä. On yksinhuoltajaperheitä, perheitä, jossa samaa sukupuolta olevat kumppanit kasvattavat adoptiolapsia. Joillakin lapsilla voi olla kaksi tai useampikin perhe, joissa he asuvat osan ajastaan. Olipa tilanne mikä hyvänsä, lasten kannalta tärkeätä on se, että lapsilla on turvallinen ja kannustava elämänpiiri ja heillä on lähellään aikuisia, jotka ottavat lapsista kasvatusvastuun.
Koska ihminen on yksilöllisyytensä lisäksi myös sosiaalinen olento, sosiaalista kasvatusta ei saa unohtaa. Jos yksilö on kasvanut ajamaan omia etujaan ja oikeuksiaan välittämättä muiden asemasta, seurauksena on yhteentörmäys ja hankaluudet muiden kanssa.
Yhteisöllisessä ajattelussa ryhmällä on yhteiset tavoitteet ja jokaisen etu on yhteinen etu. Yhteisö voi niin hyvin tai huonosti kuin sen heikoin lenkki voi. Kaikilla yhteisön jäsenillä on aktiivinen rooli. Kukaan ei jää passiiviseksi sivustakatsojaksi. Omat oikeudet ja vastuu toiminnasta on tasapainossa. Ei pyritä käyttämään muita hyväksi. Jokaisen panosta arvostetaan ja yhteisön jäseniä kannustetaan kehittymään ja käyttämään lahjojaan. Tällöin yhteisön jäsenten luovuus ja lahjat pääsevät esiin, olipa kyseessä työpaikka tai jokin muu toiminta.
Yhteisökasvatuskulttuurissa pyritään nuorisolle kasvattamaan sosiaalisia taitoja tulemaan toimeen toisten yhteisön (yhteisöjen) jäsenten kanssa. Keskeistä on myös konfliktien ratkaiseminen keskustelemalla. Yksilöiden vastuuta pyritään kasvattamaan antamalla heille vastuuta yhteisön toiminnasta. Demokraattinen yhteiskunta tarvitsee aktiivisia ja vastuuta omaavia kansalaisia. Yhteisöllisessä kasvatuskulttuurissa vallitsee kasvatusoptimismi. Oppilaissa pyritään kehittämään heidän vahvoja ominaisuuksiaan ja vahvistamaan heissä hyvää itsetuntoa. Kriittisyys itseä kohtaan sekä yhteisön toimintaa kohtaan on kehityksen edellytys. Jotta voisi olla oikeudenmukainen, rehellinen ja suvaitseva itseään ja muita kohtaan, tarvitaan kriittistä arviointikykyä omaa ja yhteisön toimintaa kohtaan. Tärkeitä tavoitteita ovat myös luovuuden ja innovatiivisten kykyjen kehittäminen (ajattelun kehittäminen).
Olipa kyseessä perhe tai koulu, muutos yhteisöllisemmän kasvatuskulttuurin suuntaan vaatii arvojen pohtimista. Muutoksen voi aloittaa suhtautumisestaan kanssaihmisiin ja ympäristöönsä. Pitää pohtia kuinka itse muutan asenteitani ja toimintaani. Tätä kautta tapahtuu muiden muuttuminen ja elämän mielekkäämmäksi kokeminen.
Kun olemme muita kohtaan arvostavia ja inhimillisiä, omakin elämämme tulee inhimillisemmäksi.
Lapset ja nuoret kasvaessaan tällaisessa ympäristössä, omaksuvat samalla hyvät sosiaaliset taidot.